Ukkeli harhailee ihmisten vedättämänä kun pääkopassa ei pysy muistissa äskeiset tapahtumat. Tukena ja turvana on polaroidkuvia joita ukkeli napsii kanssaeläjistään ja tapahtumista, jotta edes osan juttukavereistaaan tunnistaisi, ja tietäisi mitä on tullut tehtyä. Avainasiat ukkeli tatuoi kehoonsa mutta pirulauta, kun ei tahdo muistaa että torsossa on tekstejä. Ukkeli parka on siis melko ruletissa.
Muistinsa menettänyttä ukkelia esittää…mikä sen nimi nyt olikaan….niiin Guy Pearce. Leffa menee läpi vähillä näyttelijöillä, ja koko homma perustuu pääroolihahmoon ja poikkeukselliseen tarinan läpivientiin. Homma nimittäin esitetään lopusta alkuun. Juju onkin että katsoja miettii miten ukkopaha on ajautunut nykyiseen tilanteeseen ja sitä selvitetään pätkä pätkältä lähtötilannetta kohti.
Memento vaatii katsojalta ennen kaikkea keskittymistä. Kun jaksaa seurata tapahtumia, niin leffa myös palkitsee ahaa-elämyksillä. Mikään vauhtiraina ei ole kyseessä, mutta poikkeuksellisen toteutuksen takia se on piristävä kokemus.
