Homma olisi aika perusleffa jos tarina etenisi normaalissa aikajanassa. Kun tarina kehittyy taaksepäin juttu tuntuu jotenkin spesiaalilta ja hienolta jonkin aikaa. Pari tuntisessa pläjäyksessä kerkeää jo hiukan alkaa puutumaan kerrontatapaan. Puoleen väliin kerronta viehättää uutuudellaan, mutta haukotus ei ole kaukana loppuaikana. Kokonaisuus pitää silti tiukasti otteessaan sillä kukapa haluaisi luovuttaa keskenkaiken.
On helppo kuvitella tilanne, jossa kaveriporukassa kaikki tuijottavat ruutua intensiivisisesti eikä kukaan halua esittää kritiikkiä vaikeaselkoisuudesta saattaen itsensä jotenkin hölmöksi.
Käänteinen tarinankulku on hyvä idea, mutta leffasta nauttiminen vaatii ehkä hiukan liikaa ponnisteluja.
