Nolan se osaa tehdä hyviä elokuvia, niin kuin tähänkin asti

3.7.2016 23:37

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Memento
Valmistusvuosi:2000
Pituus:113 min

Leonard Shelby (Guy Pearce) ei kykene muistamaan mitään. Paitsi sen, että hänen vaimonsa on murhattu. Aivovaurion takia mies kärsii lähimuistin menetyksestä. Kaikki hänen uudet, vaimonsa kuoleman jälkeiset muistot haalistuvat kymmenen minuutin kuluessa. Leonardin elämä on sirpaleina ja hän yrittää pitää lankoja käsissään ottamalla kuvia muistutukseksi ja jopa tatuoimalla itseensä tärkeitä asioita. Mies haluaa kostaa vaimonsa murhaajille: mutta tuntuuko edes oikeutettu kosto miltään, jos sitä ei pysty muistamaan ja elämään yhä uudestaan?

Christopher Nolan se osaa ohjata hyviä elokuvia, niin kuin tähänkin asti. Hän on yksi niitä nykypäivän ohjaajia, joka ei ole tehnyt epäonnistuneita rainoja. Elokuva kerrotaan epäkronologisesti, jota ei luultavasti muissa ole koskaan nähty. Kertojan ja kuvauksen epäluotettavuus jättää avoimeksi kysymyksiä, joihin ei voi vastata pelkän elokuvan tietojen perusteella. Elokuva muuttuu mielenkiintoisemmaksi, kun se kulkee pätkittäin taaksepäin. Käsikirjoitus pohjautuu Christopherin veljen Jonathanin Nolanin memento mori -nimiseen novelliin, joka toimii mainosti.

Rakenne on sen verran sekalaista, että mielenkiinto säilyy melko mukavasti, ja sitä voidaan pitää elokuvan suurimpana ansiona, mutta jotkut loppuratkaisut on helppo arvata etukäteen. Jos keskittyy tarkasti, hommassa pysyy hyvin mukana. Muissa pääosissa esiintyvät Carrie-Anne Moss ja Joe Pantoliano eivät ole huonoja, vaikka heidän suorituksiaan on vaikea arvioida, koska he jäävät sivummalle Leonardin ottaessa kaiken huomion. Leonard toimii myös elokuvan kertojana, mutta koska häntä vaivaa muistinmenetys, hän ei voi itse muistaa, mitä on todella tapahtunut.

Elokuva huomioitiin parhaan käsikirjoituksen ja leikkauksen Oscar-ehdokkuuksilla. Käsikirjoitus sai myös Golden Globe -ehdokkuuden ja se on voittanut monia muita palkintoja.

Memento on nerokas elokuva, muttei niin nerokas, mitä muut kuvittelevat, vaan se myös eroaa muista elokuvista aika paljon. Vaikka elokuvaa ei kerrota aikajärjestyksessä, se on kuvattu mahdollisimman tarkasti näyttelijöiden ja lavasteiden fyysisen jatkuvuuden maksimoimiseksi. Se on onnistuttu kuvaamaan huomattavasti helpommin ”oikein päin” kuin itse teatterissa esitetyssä järjestyksessä.

Arvosteltu: 03.07.2016

Lisää luettavaa