Leon (1994)
- Alkuperäinen nimi:
- Léon
- Tuotantovuosi:
- 1994
- Ohjaajat:
- Luc Besson
- Pääosissa:
- Gary Oldman, Jean Reno, Natalie Portman
- Maat:
- Ranska/USA
- Pituus:
- 110 min
- Genret:
- Draama, Toiminta, Trilleri
Keskiarvo
Arvostelut (8): 
Pikatuomiot (582): 
Oma pikatuomio
Somebody's coming up. Somebody serious... Melkein näillä sanolla alkaa Luc Bessonin paras elokuva joka kertoo yksinäisestä mutta asiansa hyvin hoitavasta ammattitappajasta nimeltä Leon. Elokuvaa on yritetty kopioida moneen kertaan mutta huonolla menestyksellä.
Jean Reno on Leon joka asuu yksin ja nukkuu yönsä nojatuolissa pistooli kädessä aina valmiina. Hänen ainut ystävänsä on Danny Aiellon näyttelemä Tony joka antaa hänelle aina seuraavan keikan. Samassa rapussa asuu myös nuoren Natalie Portmanin näyttelemä Mathilda jonka isä on veloissa Gary Oldmanin näyttelemälle poliisille, joka eräänä päivänä sitten murhaa koko Mathildan perheen. Mathilda sattuu paikalle ja pääseekin Leonin hoiviin. Pikkuhiljaa Mathilda saa Leonissa heräämään tunteita jota hän ei ole ikinä tuntenut. Vastineeksi Leon alkaa opettamaan Mathildaa "Siivoomisen" saloihin.
Leon on upea teos ja jossa on upeita action-kohtauksia jotka ovat aina olleet Luc Bessonin parasta antia. Jean Reno vakuttaa kylmänä Leonina ja Mathilda häneltä kaiken oppivana orpona, mutta todellisen pankin räjäyttää Gary Oldman. Hänen huumehöyryinen Norman Stansfield on ehdottomasti Oldmanin paras roolityö.
Jo äidinkielen tunnilla katsastettu teos on jäänyt mieleeni aina yhtenä tyylilajin parhaimmista. Tuskin koskaan näin hyvää palkkamurhaaja elokuvaa enää tehdäänkään.
Pisteet:
Arvosteltu: 05.09.2008
Katsottu: Kotona
Luc Bessonin taiteellisesti ja tarinallisesti kunniainhimoinen väkivaltadraama Leon, kertoo tynnyrissä kasvaneesta, mutta hyväsydämisestä palkkatappaja-Leonista. Leon ottaa vastahakoisesti suojatikseen samassa rapussa asuvan 12-vuotiaan pikkunikitan, Mathildan. Mathildan koko perhe on murhattu sekopäisen huumepoliisinarkkarin toimesta. Leon opettaa Mathildalle ”siivouksen” salat ja kaksikosta alkaa muodostua oma pieni perhe.
Elokuvaa voi kuvata monilla adjektiiveilla. Osuvimmat ovat ehkä järkyttävä, traaginen, taiteellinen, hieno, vaikuttava ja surullinen. Leon on syystäkin kielletty alle 15-vuotialta, koska ruumiita tiuhaan tahtiin tehtaileva elokuva voi järkyttää hieman vanhempiakin katsojia.
Itse tarina on mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu ja nerokas. Vaikea sanoa mikä elokuvassa on heinointa; näyttelijäsuoritukset vaiko itse tarina. Leonin ja Mathildan suhde on ainutlaatuinen ja se muuttaa molempien elämää parempaan suuntaan. Henkilöhahmot ovat hyvin rakennettuja ja loistavasti näyteltyjä.
Pääosakolmikko Reno, Portman ja Oldman tekevät erityisen loistavaa työtä. Mathildan rooli antoi nuoren Natalie Portmanin uralle mahtavan alkusysäyksen. Ihmeellistä, miten noin nuori tyttö voi tehdä noin vahvan ja voimakkaan roolin.
Jean Reno on aikalailla totinen ammattitappaja Leonina ja Harry Potterista tunnettu Gary Oldman on erittäin vakuuttava sekopäisenä narkkaripoliisina.
Leon ei ole mikään hyvän mielen elokuva, mutta silti hieno ja koskettava teos, joka jokaisen kunnollisia draamoja arvostavan ihmisen kannattaisi katsoa.
Pisteet:
Arvosteltu: 01.06.2008
Katsottu: Kotona
Tulipahan televisiosta katsottua paljon kehuja osakseen kerännyt Léon. Luc Bessonin ohjaustyö vuodelta 1994 kertoo Jean Renon esittämästä hieman yksinkertaisesta palkkamurhaajasta, joka ottaa suojatikseen orvoksi jääneen tyttörukan (Natalie Portman). Päähenkilö Léon työskentelee "siivoojana" Tony-nimiselle mafiahepulle New Yorkissa.
Hyvästä tunnelmastaan huolimatta Léon ei säilytä huikeuttaan aivan loppuun saakka ja jotenkin lopputulos jää laiskaksi - tosin säväyttäviäkin kohtauksia löytyy. Näyttelijöihin ei homma missään vaiheessa kaadu, musiikkikin on toimivaa, mutta itse elokuvan tarinaan olisi kaivannut enemmän yksityiskohtia ja selventäviä taustoituksia. Pituutta lisäämällä kokonaisuus olisi ollut varmasti jyhkeämpi, jolloin leffan omat toimivat tyylikeinot olisivat päässeet paremmin esille.
Joka tapauksessa Léon on mielenkiintoinen ja päällisin puolin tyylikäs leffa monipuoliselta ranskalaisohjaajalta; huomattavan tärkeä asia on luonnollisesti myös nuoren Portmanin läpimurtorooli. Parhaasta suorituksesta Léonissa mielestäni vastaa kuitenkin kiero huumepoliisi Gary Oldman.
Pisteet:
Arvosteltu: 01.06.2008
Katsottu: Kotona
Léon (Jean Reno): lukutaidoton ja nopealikkeinen palkkamurhaaja, joka ottaa 12-vuotiaan Mathildan suojatikseen, kun tämän perhe murhataan.Mathilda (Natalie Portman): 12-vuotias tyttö, joka elää perheensä kanssa (kunnes heidät murhataan), jonka jäsenet ovat enemmän tai vähemmän sikoja, paitsi 4-vuotias pikkuveli.Stansfield (Gary Oldaman): korruptoitunut ja huumeisiin koukkun jäänyt huumepoliisi, joka porukoineen murhaa Mathildan perheen.Tony (Danny Aiello): järjestää Léonille hommia ja pitää tämän rahoja, koska pankkeja ryöstetään, mutta kukaan ei ryöstä Tonya.
Lähtökohdat Léonissa ovat hyvät ja omaperäiset; palkkamurhaaja ottaa pikkutytön siipiensä suojaan ja alkaa opettamaan tyttöä tappohomiin. Heille kehkeytyy romanssi. Luc Bessonin tarkoitus oli kertoa palkkamurhaajan ja pikkutytön rakkaudesta, mutta minusta koko asia on jotenkin sopimaton ja täyttää pedofilian tunnukset. Turhaa räiskintääkin piti sotkea mukaan, mikä tietenkin alentaa arvosanaa. Ja miksi Mathilda pukeutuu lyhyisiin shortseihin ja piukkaan hihattomaan paitaan? Isot likaiset miehet varmaan pitävät tästä seikasta, mutta tälläinen normaalisti suuntautunut ihminen voi vain ihmetellä, että onko Besson pedofiili.
Suurimmat valitukset tulevat juuri pedofilialta haiskahtavasta matskusta, turhasta räiskinnästä ja ylimääräisestä pullistelusta. Mutta pakkohan jotain hyvääkin on löytyä. Ja kyllähän sitäkin löytyy. Nimittäin näyttelypuolesta. Jean Reno ja Danny Aiello vetävät hyvät roolit, mutta suurimmat kehumiset menevät Gary Oldmanille. Oldmanin suoritus on eräs elokuvahistorian kovimmista ja samalla vastenmielisimmistä rooleista. Leffa nosti Oldmanin takaisin omien suosikkinäyttelijöitteni joukkoon.
Léonissa eniten sapettaa se, että hyvä lähtökohta, josta olisi voinut kehkeytyä vaikka millainen rikosdraama, saatiin jotenkin sössittyä ja tulokseksi tuli (kuitenkin) keskivertoa parempi toimintaleffa. En ole mikään toimintafani, joten en myöskään suuremmin pidä turhanpäiväisestä konekivääreillä ja uzeilla räiskimisestä, eli näin ollen suuri osa elokuvasta ei kolahtanut minuun niin kovaa kuin odotin. Jos uzien ja konekiväärien tilalla olisi käytetty vaikka ysimillistä, olisin leffasta todennäköisesti enemmän pitänyt. Isot aseet kun sopivat vain Iso-Arskan käteen.
Draamapuoli vedetään Léonissa turhan latteaksi, joka käytännössä tarkoittaa sitä, että toiminnan ja räiskinnän määrää lisätään. Jännitystäkin saatiin vähän mukaan, mutta ei tarpeeksi. Dialogi on sentään hyvää, mutta valitettavasti pisteitä ei heru pelkän dialogin takia.
Ei nämä em. seikat Léonista huonoa elokuvaa tee, mutta ei ne sitä ainakaan paranna. Hyvä leffahan Léon on, mutta rankasti yliarvostettu. Director's Cut-versio pitäisi varmaan jostakin bongata.
Lukuunottamatta pedofiilian omaisia asetelimia ja turhaa räiskintää, Léon on hyvä elokuva. Mutta loppujen lopuksi ei niin erikoinen. Oldmanin roolista tulee puolikas boonspiste.
"I like these calm little moments before the storm. It reminds me of Beethoven."
nimimerkki: The Wolf
Pisteet:
Arvosteltu: 23.03.2006
Katsottu: Kotona
Katos vaan, televisiosta tulee elokuva! Ja leffa ei ole mikä vaan leffa, vaan kehuttu ja parjattu Leon. Laitoin elokuvan nauhalle ja katsoin sen seuraavana päivänä. Shh! Elokuva alkoi. Ennakko-odotukseni eivät olleet sen kummemmat, vaan odotin viihdyttävää actionpätkää. Sain kaikkea muuta, sainkin uskomattoman hienon toimintadraaman. Pienet odotukseni johtuivat luultavasti ohjaaja Luc Bessonista, jonka teokset eivät ole suuremmin tätä katsojaa liikutaneet. Katsottuani Leónin jouduin sitten pyytämään anteeksi Bessonin faneilta, sekä muokkaamaan top-10-listaani. Jopa Taksikuski jäi taakse, kun Leon valtasi top-listani sijan 8.
Rikollinen ja huumeita vetävä huumepoliisi (Gary Oldman) ampuu Mathilda-tytön perheen huumeongelmien takia. Tyttö ei pahemmin perheestään välittänyt, mutta pikkkuveljen murha ottaa koville. Naapurustossa majaileva "siivooja"-Leon näkee koko jutun ja ottaa Mathildan huostaansa. Mathilda anelee Leónia opettamaan hänet "siivoamaan", jotta tämä voisi kostaa perheensä murhaajille. Pitkän suostuttelun jälkeen Leon suostuu ja koston aika koittaa. Palkkamurhaaja ja pikkutyttö kuitenkin alkavat pitää toisistaan, mistä seuraa elokuvahistorian yksi koskettavimmista ystävyyssuhteista.
Vaikka Leon on uskomattoman surullinen draama, se on kaikkea muuta kuin imelä toiminta-fanien inhokki, sillä lopussa räiskitään, että seinät hajoavat ja talot räjähtelevät. Leon ei pienestä hätkähdä, vaan puolustaa Mathildaa henkensä uhalla. Tarjolla on siis herkullinen yhdistelmä: Joissain kohtauksissa katsoja (minä) oli(n) pillahtamassa itkuun, jotkut kohtaukset taas ovat äijämäisiä ammuntakohtauksia, höystettynä mahtavalla dialogilla ja tarkka-ampujilla. Coolia, I say.
Mahtavia kohtauksia piisaa oikein olan takaa, mainittakoon vaikka esim. alussa oleva Leonin toimeksianto. Ja jos joku ei sitä jo heti ymmärtänyt, Leon on palkkamurhaaja. Myös lopussa oleva lähes puolen tunnin mittainen toimintakohtays on uskomatonta menoa. Voi helkkari, äijä roikkuu katosta pää alaspäin, ase kummassakin kädessä ja ampuu kuoliaaksi läjän pahaakin pahempia pahiksia. Jean Reno leikkimässä possua pikkutytön lohduttamiseksi taitaapi muuten olla yksi maailman hellyyttävämpiä ilmestyksiä. Eikä unohdeta alkupuolella olevaa kohtausta, jossa Oldmanin hahmo teurastaa Mathildan perheen julmasti, tappaen myös 4-vuotaan pojan. Kenelle tulee Huuliharppukostaja mieleen? Hulppari tosin on hitusen verran tyylikkäämpi, mutta nyt ei puhuta siitä.
Näyttelijät ovat... miten sen nyt sanoisi ...upeita. Jean Reno loistaa leffan pääosassa Leonina ja kerää katsojien kaikki mahdolliset sympatiat puolelleen vaikka onkin kylmäverinen tappaja. Toinen mahtiroolisuoritus tehdään Gary Oldmanin kohdalla. Hän tekee roolihahmostaan niin saastaisen, inhottavan, sadistisen ja pahan kuin olla ja voi. Hänen tyhjät silmänsä ja huolitellut hiukset ovat jotain uskomatonta ja jätkä melkeinpä varastaa shown. Myös Natalie Portman loistaa rohkeana pikkutyttönä, joka ottaa Leonin isähahmokseen ja lopulta rakastuu tähän.
Yhteenveto: Leon on yksi maailman parhaimpia elokuvia, se on uskomattoman surullinen, realistinen, vahva, väkivaltainen, toiminnallinen ja hellyyttävä kuvaus palkkamurhaajan ja tytön ystävyydestä.
Kaikilla meillä on sydän. Murhaajillakin. Elokuvan Stansfield-pahis kylläkin panee mietttimään tuota lausetta.
Olen myyty.
nimimerkki: Jope Pitkäviha
Pisteet:
Arvosteltu: 25.12.2005
Katsottu: Kotona
New Yorkin kurjemmilla alueilla olevassa kerrostalossa asuu Leon (Reno). Hän on rauhallinen, omissa oloissaan viihtyvä mies, jota voi määrittää kulkuriksi. Samassa talossa asuu Mathilda (Portman), 12-vuotias tyttö, jonka perheessä on väkivaltaa ja epäluuloa. Poliisina työskentelevä Stansfield (Oldman) ei asu kyseisessä talossa, mutta hän ajoittain asioi siellä. Naapurustossa olevassa kahvilassa istuva Tony (Danny Aiello) taas on Leonin ystävä, joka huolehtii hänestä parhaansa mukaan.
Näiden henkilöiden ympärillä pyörii mestarillinen Leon. Luc Bessonin toimintaa ja kasvukertomusta sisältävä käsikirjoitus on mutkikkaista aiheistaan huolimatta hallinnassa koko ajan. Tapahtumaketju käynnistyy, kun Mathildan perhe murhataan Stansfieldin toimesta ja Leon pelastaa hänet oman ehdottoman moraalin vaatimuksesta. Mathilda oppii nopeasti, että Leon on palkkatappaja ja vaatii Leonia huolehtimaan hänestä, sillä hän huomaa Leonin inhimillisen heikkouden - moraalin. Leon opettaa tytölle minkä osaa ja hiljalleen huomaa kiintyneensä häneen, mutta Stansfield ilmaantuu kuvioihin ja eeppinen konflikti räjähtää valloilleen.
Näyttelijöiden suoritukset ovat loistavia. Jean Reno on hämmästyttävä Leonina, joka muistuttaa viattomuudessaan lasta. Hän on synkeästä työstään huolimatta pysynyt ihmisenä, joka oppii uusia ja ihmeellisiä asioita nuorelta suojatiltaan ja yhä lumoutuu kauneudesta sen huomatessaan. Natalie Portman on uskottava nuorena tyttönä, joka joutuu repeilevästä perheestä tulimyrskyyn. Matthildan hahmossa on kovuutta, asennetta ja häijyyttä neljän ukko-actionin verran. Lisäksi hahmo ei menetä uskottavuuttaan missään vaiheessa. Gary Oldman taas pääsee sekoilemaan, riehumaan ja rähjäämään Stansfieldin roolissa koko taitonsa edestä ja pakko on sanoa, että kyseessä on karmaisevan elävä roisto. Hahmo on pahuudessaan ja sekoilevassa filosofiassaan elämää suurempi, mutta samalla hahmon alhaisimmat piirteet tulevat ilmi kuin lekalla lyötynä. Danny Aiello taas on pelkästään tukeva elementti muuten loistokkaassa henkilögalleriassa.
Bessonin ohjaus on varmaotteista ja tyylikästä. Raaoista aiheista ja ansoista huolimatta kerronta säilyy maltillisena, eikä hyvälle elokuvalle tarpeellista lämpöä ole unohdettu. Vaatii suurta taitoa tehdä paitsi jännittävä ja kiivas toimintakohtaus. Vielä enemmän taitoa vaatii tehdä tunteellinen ja koskettava kohtaus. Mutta vain todellinen maestro pystyy yhdistämään nämä kaksi aivan erilaista kohtausta yhteen kohtaukseen ilman että siitä tulee naurettava tai teennäinen. Mukana oleva kiivas action on samalla karmaisevan uskottavaa, sillä Leon ottaa osumia ja hän onnistuu pelastumaan moninkertaiselta ylivoimalta vain viekkautensa avulla.
Lyhyesti sanottuna kyseessä on mestariteos. Kiivas, hauska ja ennen kaikkea romanttinen kertomus rakkaudesta kerrottuna toimintaelokuvan keinoin. Magnifique!!!
nimimerkki: Jurpo
Pisteet:
Arvosteltu: 28.04.2005
Katsottu: DVD
Luc Bessonin kirjoittama ja ohjaama Leon kertoo tarinan nimenmukaisesta italialaisesta palkkatappajasta ja tämän ystävyydestä naapurin kovia kokeneen pikkutytön Mathildan kanssa. Kaksikko tutustuu toisiinsa tytön jouduttua erinäisten syiden vuoksi orvoksi, jolloin Leon ottaa tämän – joskin alkuun vastahakoisesti – huolehdittavakseen. Alun kommunikointivaikeuksista huolimatta yhteiselo alkaa luonnistua ja oudohkon tilanteen vuoksi aluksi hölmistynyt Leon heltyy hiljalleen ja hahmojen syventymisien myötä tästä löytyy inhimillisempiäkin puolia. Mathilda ja Leon joutuvat muutamien käänteiden takia ikävään välikäteen erään poliisin sekoillessa huumejuttujensa kanssa. Lievästi häiriintynyt huumepoliisi Stansfield onkin sitten sen kaliiperin miehiä, että tämän kanssa ei pelleillä. Samaa voisi melkeinpä sanoa Leonistakin, joten titaanien taistoa lähdetään virittelemään sitä kautta.
Jean Renon kasvoilla siunattu Leon on hieman hassunoloinen heppu kulissien takana. Lapsenoloinen mies "nukkuu" yönsä toinen silmä auki nojatuolissaan istuen ja päivärutiineihin kuuluu aamun aloittaminen liudalla vatsalihasliikkeitä muutaman maitolasillisen voimin. Jottei kovin yksinäistä olisi, Leonin paras ystävä, ikkunalaudalla keikkuva uskollinen viherkasvi pitää tälle seuraa tuoden hieman vaihtelua yksipuoliseen arkeen. Huolettomalla olemuksella varustettu mies on silti jotain muuta kuin antaa ymmärtää toimien tapporintamalla vanhan tekijän varmuudella. Paukuttelut hoituvat silmänräpäyksessä eikä sihdissä ole valittamista. Säälimätön pyssymies kuitenkin tekee vain sitä mitä parhaiten osaa eli suorittaa ammattiaan ns. siivoojana. Kukin tallaa omalla tavallaan ja Leon olosuhteiden pakosta tiputtelee sontiaisia pois päiviltä ilman sen kummempia omantunnon tuskia. Kerrassaan mainiota.
Gary Oldman ja Jean Reno miehittävät päärooleja ja vertyvät välillä sellaiseen vetoon, että sitähän oikein kummastelee herrojen ammattitaitoa. Oldman tekee korruptoituneesta poliisimiehestä aidosti ikävän jannun, jonka kanssa ei mielisi joutua nokkatusten ja jota ei bisneksiään hoidellessaan juurikaan kiinnosta kuka sattuu jyvälle osumaan kun on tosi kysymyksessä. Oldman tuntuu suorastaan nauttivan pahan pojan roolistaan, jolle on kirjoitettu ne leffan hauskimmat tempaukset. Besson on kynäillyt huumepoliisin hahmostaan vielä hivenen ironisen tämän ollessa jonkunlainen narkkari, jolle maistuvat erikoiset väriset ja hämäriä reaktioita aiheuttavat nappulat. Ehdan antisankarin, lupsakan Leonin roolissa Reno toimii vastapainona tälle ja sopii tunnollisen pyssymiehen rooliinsa kuin nyrkki silmään. Positiivisin yllättäjä oli kuitenkin Natalie Portman, joka nuoresta iästään huolimatta onnistuu tehtävässään kehujen arvoisesti. Oldmanin, Renon ja Portmanin välinen dynamiikka pelaa ja kolmikko tukee pytinkiä Bessonin sujuvassa ohjauksessa hyvin, ellei peräti loistavasti.
On hyvin tavallista, että palkkamurhaajaleffoissa keskitytään lähinnä niihin mitä kekseliäimpiin tappokeikkoihin, leikitään kissa ja hiiri-leikkiä sekä venytellään jännitystä kliseiseen loppukliimaksiin asti. Leon ei ole niin yksinkertainen paketti, vaan se tuo näihin kuvioihin jotain uutta olemalla täysin erilainen elokuva jo pelkästään juonensa puolesta. Aihepiirinsä vuoksi toki väkivaltaakin leffa sisältää, tosin hyvin toteutettua ja tyylikästä sellaista. Vaikka leffa enimmäkseen vaikuttava draama tahtookin olla, niin toimintapuolta ei sovi unohtaa. Tehokas genre-sekoittelu Leon on toimintadraamojen eliittiä, jota ei kannata missata.
nimimerkki: Lutkus
Pisteet:
Arvosteltu: 14.11.2004
Katsottu: DVD
Ruvetessani katsomaan Léonia, en tiennyt leffasta muuta kuin juonen pääpiirtein, ohjaajan ja sen että sitä oli kehuttu. Ja tietenkin sen että pääosassa oli Jean Reno.
12 vuotiaan pikkutytön Mathildan elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Tyttöparka on tottunut pitämään huolta kovasti rakastamastaan 4 vuotiaasta pikkuveljestään. Isä on pikkurikollinen, isosiskopuoli oikea dorka ja äitipuolellakaan ei ole kaikki kotona. Sitten eräänä päivänä korruptioituneet huumepoliisit ryntäävät Mathildan perheen asuntoon Mathildan ollessa kaupassa, ja teurastavat koko porukan, myös 4 vuotiaan pikkupojan. Mathildan joka palaa kaupasta, pelastaa naapurinsetä Léon, joka on palkkamurhaaja. Léon kiintyy pikkutyttöön ja toisinpäin, mutta pahat miehet päättävät että tyttö on uhka ja hänet pitää eliminoida. Mathildalla on nyt kuitenkin suojanaan ystävällinen palkkamurhaaja...
Léon on kertakaikkiaan loistava elokuva, josta ei löydy juuri mitään valitettavaa. Se on vaikuttava ja väkivaltainen toimintadraama liian aikaisin aikuiseksi kasvavan pikkutytön ja palkkamurhaajan ystävyydestä.
Leffan on käsikirjoittanut ja ohjannut Luc Besson, ja mies hoitaa molemmat hommansa loistavasti. Ja mitä näyttelijäntyötä! Mahtava Jean Reno on tälläkin kertaa aivan mahtava. Myöhemmin mm. uusista Star Warseista tutuksi tullut, leffan kuvauksien aikoihin 13vuotias Natalie Portman vetää roolinsa niin uskottavasti että tytön kohtalo liikuttaa oikeasti. Ja Gary Oldman, tuo pahisroolien supernimi. Mies on tälläkin kertaa hiton hyvä, ja roolihahmo on sellainen jota oikeasti inhoaa. Oikea sika. Kässärikin on harvinaisen mukaansatempaava.
Ja väkivaltaisuudesta, josta leffaa on kritisoitu. Tapetaanhan tässä ihmisiä, ja sattuu kun luodista tulee. Vertakin näkyy jonkun verran, mutta pläjäys on todella kaukana normaalista hollyactionista.
Mahtava leffa, ei valittamista. En yhtään ihmettele miksi leffa löytyy mm. IMDB:n TOP-250 parasta leffaa listan sijalta 67. Minulla Léon menee kyllä TOP-10 listalle...
Suosittelen ehdottomasti kaikille. Eritoten hyvistä trillereistä ja hyvistä draamoista pitäville. Actionfanitkin varmaan tykkäävät, mutta tauotonta räiskettä on turha odottaa.
Pisteet:
Arvosteltu: 07.11.2003
Katsottu: VHS
