Somebody’s coming up. Somebody serious… Melkein näillä sanolla alkaa Luc Bessonin paras elokuva joka kertoo yksinäisestä mutta asiansa hyvin hoitavasta ammattitappajasta nimeltä Leon. Elokuvaa on yritetty kopioida moneen kertaan mutta huonolla menestyksellä.
Jean Reno on Leon joka asuu yksin ja nukkuu yönsä nojatuolissa pistooli kädessä aina valmiina. Hänen ainut ystävänsä on Danny Aiellon näyttelemä Tony joka antaa hänelle aina seuraavan keikan. Samassa rapussa asuu myös nuoren Natalie Portmanin näyttelemä Mathilda jonka isä on veloissa Gary Oldmanin näyttelemälle poliisille, joka eräänä päivänä sitten murhaa koko Mathildan perheen. Mathilda sattuu paikalle ja pääseekin Leonin hoiviin. Pikkuhiljaa Mathilda saa Leonissa heräämään tunteita jota hän ei ole ikinä tuntenut. Vastineeksi Leon alkaa opettamaan Mathildaa ”Siivoomisen” saloihin.
Leon on upea teos ja jossa on upeita action-kohtauksia jotka ovat aina olleet Luc Bessonin parasta antia. Jean Reno vakuttaa kylmänä Leonina ja Mathilda häneltä kaiken oppivana orpona, mutta todellisen pankin räjäyttää Gary Oldman. Hänen huumehöyryinen Norman Stansfield on ehdottomasti Oldmanin paras roolityö.
Jo äidinkielen tunnilla katsastettu teos on jäänyt mieleeni aina yhtenä tyylilajin parhaimmista. Tuskin koskaan näin hyvää palkkamurhaaja elokuvaa enää tehdäänkään.
