New Yorkin kurjemmilla alueilla olevassa kerrostalossa asuu Leon (Reno). Hän on rauhallinen, omissa oloissaan viihtyvä mies, jota voi määrittää kulkuriksi. Samassa talossa asuu Mathilda (Portman), 12-vuotias tyttö, jonka perheessä on väkivaltaa ja epäluuloa. Poliisina työskentelevä Stansfield (Oldman) ei asu kyseisessä talossa, mutta hän ajoittain asioi siellä. Naapurustossa olevassa kahvilassa istuva Tony (Danny Aiello) taas on Leonin ystävä, joka huolehtii hänestä parhaansa mukaan.
Näiden henkilöiden ympärillä pyörii mestarillinen Leon. Luc Bessonin toimintaa ja kasvukertomusta sisältävä käsikirjoitus on mutkikkaista aiheistaan huolimatta hallinnassa koko ajan. Tapahtumaketju käynnistyy, kun Mathildan perhe murhataan Stansfieldin toimesta ja Leon pelastaa hänet oman ehdottoman moraalin vaatimuksesta. Mathilda oppii nopeasti, että Leon on palkkatappaja ja vaatii Leonia huolehtimaan hänestä, sillä hän huomaa Leonin inhimillisen heikkouden – moraalin. Leon opettaa tytölle minkä osaa ja hiljalleen huomaa kiintyneensä häneen, mutta Stansfield ilmaantuu kuvioihin ja eeppinen konflikti räjähtää valloilleen.
Näyttelijöiden suoritukset ovat loistavia. Jean Reno on hämmästyttävä Leonina, joka muistuttaa viattomuudessaan lasta. Hän on synkeästä työstään huolimatta pysynyt ihmisenä, joka oppii uusia ja ihmeellisiä asioita nuorelta suojatiltaan ja yhä lumoutuu kauneudesta sen huomatessaan. Natalie Portman on uskottava nuorena tyttönä, joka joutuu repeilevästä perheestä tulimyrskyyn. Matthildan hahmossa on kovuutta, asennetta ja häijyyttä neljän ukko-actionin verran. Lisäksi hahmo ei menetä uskottavuuttaan missään vaiheessa. Gary Oldman taas pääsee sekoilemaan, riehumaan ja rähjäämään Stansfieldin roolissa koko taitonsa edestä ja pakko on sanoa, että kyseessä on karmaisevan elävä roisto. Hahmo on pahuudessaan ja sekoilevassa filosofiassaan elämää suurempi, mutta samalla hahmon alhaisimmat piirteet tulevat ilmi kuin lekalla lyötynä. Danny Aiello taas on pelkästään tukeva elementti muuten loistokkaassa henkilögalleriassa.
Bessonin ohjaus on varmaotteista ja tyylikästä. Raaoista aiheista ja ansoista huolimatta kerronta säilyy maltillisena, eikä hyvälle elokuvalle tarpeellista lämpöä ole unohdettu. Vaatii suurta taitoa tehdä paitsi jännittävä ja kiivas toimintakohtaus. Vielä enemmän taitoa vaatii tehdä tunteellinen ja koskettava kohtaus. Mutta vain todellinen maestro pystyy yhdistämään nämä kaksi aivan erilaista kohtausta yhteen kohtaukseen ilman että siitä tulee naurettava tai teennäinen. Mukana oleva kiivas action on samalla karmaisevan uskottavaa, sillä Leon ottaa osumia ja hän onnistuu pelastumaan moninkertaiselta ylivoimalta vain viekkautensa avulla.
Lyhyesti sanottuna kyseessä on mestariteos. Kiivas, hauska ja ennen kaikkea romanttinen kertomus rakkaudesta kerrottuna toimintaelokuvan keinoin. Magnifique!!!
nimimerkki: Jurpo
