Katos vaan, televisiosta tulee elokuva! Ja leffa ei ole mikä vaan leffa, vaan kehuttu ja parjattu Leon. Laitoin elokuvan nauhalle ja katsoin sen seuraavana päivänä. Shh! Elokuva alkoi. Ennakko-odotukseni eivät olleet sen kummemmat, vaan odotin viihdyttävää actionpätkää. Sain kaikkea muuta, sainkin uskomattoman hienon toimintadraaman. Pienet odotukseni johtuivat luultavasti ohjaaja Luc Bessonista, jonka teokset eivät ole suuremmin tätä katsojaa liikutaneet. Katsottuani Leónin jouduin sitten pyytämään anteeksi Bessonin faneilta, sekä muokkaamaan top-10-listaani. Jopa Taksikuski jäi taakse, kun Leon valtasi top-listani sijan 8.
Rikollinen ja huumeita vetävä huumepoliisi (Gary Oldman) ampuu Mathilda-tytön perheen huumeongelmien takia. Tyttö ei pahemmin perheestään välittänyt, mutta pikkkuveljen murha ottaa koville. Naapurustossa majaileva ”siivooja”-Leon näkee koko jutun ja ottaa Mathildan huostaansa. Mathilda anelee Leónia opettamaan hänet ”siivoamaan”, jotta tämä voisi kostaa perheensä murhaajille. Pitkän suostuttelun jälkeen Leon suostuu ja koston aika koittaa. Palkkamurhaaja ja pikkutyttö kuitenkin alkavat pitää toisistaan, mistä seuraa elokuvahistorian yksi koskettavimmista ystävyyssuhteista.
Vaikka Leon on uskomattoman surullinen draama, se on kaikkea muuta kuin imelä toiminta-fanien inhokki, sillä lopussa räiskitään, että seinät hajoavat ja talot räjähtelevät. Leon ei pienestä hätkähdä, vaan puolustaa Mathildaa henkensä uhalla. Tarjolla on siis herkullinen yhdistelmä: Joissain kohtauksissa katsoja (minä) oli(n) pillahtamassa itkuun, jotkut kohtaukset taas ovat äijämäisiä ammuntakohtauksia, höystettynä mahtavalla dialogilla ja tarkka-ampujilla. Coolia, I say.
Mahtavia kohtauksia piisaa oikein olan takaa, mainittakoon vaikka esim. alussa oleva Leonin toimeksianto. Ja jos joku ei sitä jo heti ymmärtänyt, Leon on palkkamurhaaja. Myös lopussa oleva lähes puolen tunnin mittainen toimintakohtays on uskomatonta menoa. Voi helkkari, äijä roikkuu katosta pää alaspäin, ase kummassakin kädessä ja ampuu kuoliaaksi läjän pahaakin pahempia pahiksia. Jean Reno leikkimässä possua pikkutytön lohduttamiseksi taitaapi muuten olla yksi maailman hellyyttävämpiä ilmestyksiä. Eikä unohdeta alkupuolella olevaa kohtausta, jossa Oldmanin hahmo teurastaa Mathildan perheen julmasti, tappaen myös 4-vuotaan pojan. Kenelle tulee Huuliharppukostaja mieleen? Hulppari tosin on hitusen verran tyylikkäämpi, mutta nyt ei puhuta siitä.
Näyttelijät ovat… miten sen nyt sanoisi …upeita. Jean Reno loistaa leffan pääosassa Leonina ja kerää katsojien kaikki mahdolliset sympatiat puolelleen vaikka onkin kylmäverinen tappaja. Toinen mahtiroolisuoritus tehdään Gary Oldmanin kohdalla. Hän tekee roolihahmostaan niin saastaisen, inhottavan, sadistisen ja pahan kuin olla ja voi. Hänen tyhjät silmänsä ja huolitellut hiukset ovat jotain uskomatonta ja jätkä melkeinpä varastaa shown. Myös Natalie Portman loistaa rohkeana pikkutyttönä, joka ottaa Leonin isähahmokseen ja lopulta rakastuu tähän.
Yhteenveto: Leon on yksi maailman parhaimpia elokuvia, se on uskomattoman surullinen, realistinen, vahva, väkivaltainen, toiminnallinen ja hellyyttävä kuvaus palkkamurhaajan ja tytön ystävyydestä.
Kaikilla meillä on sydän. Murhaajillakin. Elokuvan Stansfield-pahis kylläkin panee mietttimään tuota lausetta.
Olen myyty.
nimimerkki: Jope Pitkäviha
