Luc Bessonin taiteellisesti ja tarinallisesti kunniainhimoinen väkivaltadraama Leon, kertoo tynnyrissä kasvaneesta, mutta hyväsydämisestä palkkatappaja-Leonista. Leon ottaa vastahakoisesti suojatikseen samassa rapussa asuvan 12-vuotiaan pikkunikitan, Mathildan. Mathildan koko perhe on murhattu sekopäisen huumepoliisinarkkarin toimesta. Leon opettaa Mathildalle ”siivouksen” salat ja kaksikosta alkaa muodostua oma pieni perhe.
Elokuvaa voi kuvata monilla adjektiiveilla. Osuvimmat ovat ehkä järkyttävä, traaginen, taiteellinen, hieno, vaikuttava ja surullinen. Leon on syystäkin kielletty alle 15-vuotialta, koska ruumiita tiuhaan tahtiin tehtaileva elokuva voi järkyttää hieman vanhempiakin katsojia.
Itse tarina on mielenkiintoinen, hyvin kirjoitettu ja nerokas. Vaikea sanoa mikä elokuvassa on heinointa; näyttelijäsuoritukset vaiko itse tarina. Leonin ja Mathildan suhde on ainutlaatuinen ja se muuttaa molempien elämää parempaan suuntaan. Henkilöhahmot ovat hyvin rakennettuja ja loistavasti näyteltyjä.
Pääosakolmikko Reno, Portman ja Oldman tekevät erityisen loistavaa työtä. Mathildan rooli antoi nuoren Natalie Portmanin uralle mahtavan alkusysäyksen. Ihmeellistä, miten noin nuori tyttö voi tehdä noin vahvan ja voimakkaan roolin.
Jean Reno on aikalailla totinen ammattitappaja Leonina ja Harry Potterista tunnettu Gary Oldman on erittäin vakuuttava sekopäisenä narkkaripoliisina.
Leon ei ole mikään hyvän mielen elokuva, mutta silti hieno ja koskettava teos, joka jokaisen kunnollisia draamoja arvostavan ihmisen kannattaisi katsoa.
