Iron Man

Iron Man oli ennen tätä leffaa uppiouto hahmo, mutta trailerit ja yleisesti onnistunut kampanjointi vei minut teatteriin korkeiden odotusten saattelemana. Ja kun Jon Favreau kurkotti kuuseen, minä kapsahdin katajaan.

Iron Man ei nimittäin ole mikään kovin ihmeellinen leffa. Sitä vaivaa alkumetreiltä asti tietty hajanaisuus. Aluksi, ilman hahmoesittelyä amerikkalaisen sotilassaattueen kimppuun hyökätään Afganistanissa, ja joku kyydissä ollut siviili huomaa pian päätyneensä muslimien panttivankivideolle. Heti kärkeen tulee höttöinen kohtaus. Ei toimintakohtauksista voi saada toimivia ennen kuin hahmot on esitelty. Eivätkä afgaanisissien luodit ja USA:n lippu riitä kunnon henkilöhahmoiksi.

Flashback puolitoista vuorokautta taaksepäin esittelee henkilön: Tony Stark (Downey Jr.) on menestynyt asetehtailija, jota 36 tunnin päästä omat koirat purevat. Paetakseen vankiluolastaan Stark rakentaa itselleen rautapuvun. Paon jälkeen kotipuolessa odottaa tuotekehittely ja ta-dah, Iron Man on syntynyt.

Leffa kärsii monelle supersankarileffalle tyypillisestä ongelmasta eli keston lyhyydestä suhteessa tapahtumiin. Pitäisi esitellä päähenkilö, tätä ohjaavat motiivit ja itse alter-ego-sankarin synty sekä vielä luoda kiva painimatsi jotain pahista vastaan. Kun hahmo sitten on luotu ja valmis tositoimiin, on vierähtänyt aikamoinen tovi, eivätkä leffan tekijät ole uskaltaneet venyttää kestoa perinteisen kahden tunnin toiselle puolelle kuin pätkän. Tässä kaikessa sopassa on jostain syystä sitten pitänyt selvitellä ylimääräisiä huolia, joita Starkilla ilmenee sekavan kotiinpaluun jälkeen sosiaalisissa suhteissa.

Leffan jämähtäminen alkutekijöihinsä on enemmän kuin suunnaton sääli. Robert Downey Jr. tarjoilee velmuinta roolisuoritusta toimintaelokuvassa pitkään aikaan eikä Paltrow’kaan mikään huono ole. Sen sijaan sivuosista löytyy iso kasa keskikertaisuuksia tai kliseisyyksiä. Ja miksi, oi miksi pahiksilla on aina kalju? Samoin moraali jää kliseisyydessään enemmän kuin lapsenkenkiin: jenkki on hyvis, afgaani on pahis. (Sarjakuvista tutut kommarit on siis ajankohtaistettu.)

Yleinen kiirehtiminen, kamerateknilliset möhläykset ja hajanaisuus rikkovat tunnelman enemmän kuin pahasti. Paikoin sitä yritetään rakentaa kunnon klassikkorokilla ja parilla makoisalla toimintakohtauksella, mutta ote on tekijöiltä ollut hukassa. Periaatteessahan asetelmat tarjoavat melko realistisen vaihtoehdon muille supersankaripätkille, joissa päähenkilöt saavat voimansa ties miltä geenimuunnetulta ötökältä, mutta edetessään Iron Man vaipuu lapsekkaalle tasolle hienoine vempaimineen.

Iron Man on kuitenkin siitä harvinainen tapaus, että vaikka tämä leffa ei juuri iske, jää sen jatko-osia odottamaan vesi kielellä erityisesti päätöshuipennuksen ja lopputekstien takaa löytyvän pikku namupalan ansiosta. Nyt kun sankari on esitelty niin, pliis, tehkää siitä kakkosesta (jonka ensi-ilta lyötiin lukkoon heti tämän ykkösen avausviikonlopun jälkeen) kunnon pätkä, joka onnistuu voittamaan pintakiiltonsa.

Pisteet:
Arvosteltu: 23.05.2008
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

X-tyyppi
Tykittäjä
60 arvostelua

Iron man - rautamies. Kuulostaa aika hölmöltä, eikös vain? Kyseessä on vanha sarjakuva hahmo, joka tuli tunnetuksi yhtenä Marvelin isänmaallisimmista supersankareista - tämä kun tappeli suurimmaksi osaksi amerikkalaisten arvojen puolesta pahoja neukkuraakalaiskommareita vastaan pukeutuen itse kuitenkin jostain käsittämättömästä syystä punakeltaiseen haarniskaan... Kuka sellaisesta aiheesta haluaisi nähdä enää tänä päivänä elokuvan? Niin, eipä kukaan. Siksipä tämä potentiaalisesti hölmö sarjakuvasankari onkin siirretty valkokankaalle uudistuneessa muodossa, joka on paitsi moraalikäsityksiltään lähempänä tätä päivää, myös astetta rennompi ja rokahtavampi kuin hölmön vakava edeltäjänsä. Ja tällaisena Iron manista tuli alkavan kesänkauden aidosti viihdyttävä alkusoitto.

Tony Stark on aseita tuottava itseriittoinen miljonääri, joka joutuu Afganistanissa vieraillessaan paikallisen terrorijärjestön vangiksi. Ikävässä pommituksessa vahingoittuu myös Starkin sydän, jonka saa kuitenkin kuntoon muuan vangittu tiedemies. Teknisesti taitava Stark pakotetaan kehittelemään terroristeille joukkotuhoase, mutta sen sijaan Stark luokin itselleen supertehokkaan rautaisen puvun, jonka avulla hän pakenee vankilastaan. Palattuaan kotimaahansa maailman menolle silmänsä avannut Stark luopuu vanhasta bisneksestään ja päättää suojella maailmaa uutena, teknisesti ylivertaisena supersankarina. Mutta uhka tälle suvereenille oikeudentavoittelulle alkaakin paljastua paljon lähempää kuin Afganistanista…

Kun maailma on nähnyt Spider-manit, X-miehet ja jopa Ihmeneloset, herää kysymys, mikä Iron manin nostaa tästä joukosta omaksi tapauksekseen? Vastaus on helppo: Robert Downey Jr. Ammattimaisella varmuudella hän luo lipevästä ja potentiaalisesti ärsyttävästä hahmostaan jopa sympaattisen ja inhimillisen kaverin, jolta kuitenkin riittää enemmän huulenheittovaraa kuin kenelläkään supersankarilla aikoihin. Tony Starkin hahmo on mielenkiintoinen tapaus, jota seuraa mieluisasti koko elokuvan ajan.

Elokuva rakentuu lähinnä Iron manin rakentamisen ympärille, mutta kuuluu Tony Starkin elämään myös bisnes-vaikeuksia ja kehittyvä suhde joka paikan höylänä toimivaan sisäkköön. Vaikka joku saattaisi moittia elokuvaa sisällön puutteesta, kulkee elokuva sujuvasti alusta loppuun ilman jäykkiä suvantovaiheita. Suuri kiitos tästä kuuluu ohjaaja Jon Favreaulle, jonka ansioksi on laskettava elokuvan letkeä ilmapiiri, joka kuitenkin antaa vakavuudellekin sijaa syömättä kuitenkaan elokuvan viihdyttävyyttä. Hän kertoo Iron manin alkutarinan sillä pariaatteella, että kyseinen supersankari on todellakin vain teknisesti taitava miljonääri, joka vahingosta valaistuneena rakentaa itsestään rauhanpuolustajan. Luonteen muutos saadaan tehtyä uskottavalla tavalla ilman, että se tuntuisi juurikaan koomiselta, mikä on ilman muuta ansio supersankarielokuvalle.

Erityismaininnan ansaitsee elokuvan soundtrack: miten hyvältä kuulostaakaan, kun perinteisen sinfoniaorkesterin tuotoksen päälle sovitetaan sähkökitarat ja rummut! Näin komeasti AC/DC:llä alkava ja Black Sabbathiin päättyvä elokuva rokkaa koko pituutensa ajan reilusti keskivertoa suurenbudjetin toimintaleffaa rytmikkäämmin ja kovemmin. Hieno musiikki on aina oiva työkalu ohjaajalle, joka tätä tilaisuutta käyttäen tekee Iron manista todella virkistävän elämyksen.

Iron man on loistava valinta popkornista ja mustasta limsasta pitäville elokuvan ystäville. Eihän Iron man maailmaa mullistava tekele ole, mutta kukapa sellaista sarjakuvaelokuvalta odottaisikaan? Keskimääräistä viihdyttävämmän ja asenteeltaan ihailtavan letkeän elokuvan miinuspuoleksi voidaan sen sijaan laskea, ettei valmistunut Iron man pääse kunnolla tositoimiin ainakaan tässä ensimmäisessä elokuvassaan. Tämä ongelma tosin saattaa hyvinkin korjautua jo kahden vuoden päästä ilmestyvässä jatko-osassa, jonka nopea aikataulu tuskin syö sen potentiaalia tarjota toinen yhtä viihdyttävä kesäleffa kuin ensimmäinen osakin. Toivokaamme parasta.

Pisteet:
Arvosteltu: 23.05.2008
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Sano mitä sanot
Tähtääjä
165 arvostelua

Jälleen teattereissa pyörii sarjakuvaan perustuva elokuva. Tällä kertaa käsittelyyn on päätynyt vuosikymmeniä sarjakuvissa rymistellyt Iron Man -hahmo, joka allekirjoittaneelle oli ennen tätä elokuvaa hyvin tuntematon tapaus. Näin ollen minun on vaikea mennä vertailemaan sarjakuvaa ja elokuvaa keskenään. Kuulopuheiden mukaan leffa kuitenkin myötäilee sarjiksen juonta sitä suuremmin raiskaamatta.

Elokuva kertoo huoletonta elämää elävästä keksijänero Tony Starkista, jonka miljoonayritys tuottaa huippuaseita USA:n armeijalle. Starkin ohjusesittely Afganistanissa saa yllättäen tylyn käänteen, kun häntä kuljettava sotilaspoppoo joutuu vihollisen yllättämäksi. Stark selviää välikohtauksesta hengissä kuin ihmeen kaupalla, mutta joutuu vihollisen vangiksi. Kaappaajat vaativat herraa rakentamaan huippuohjuksen heidän käyttöönsä, eikä Starkilla ole muuta vaihtoehtoa kuin ryhtyä hommiin. Ovelana heppuna Stark kuitenkin onnistuu rakentamaan itselleen vahvan haarniskan, jonka turvin hän pääsee pakenemaan vangitsijoiltaan.

Sodan kauheuksien vuoksi silmänsä avannut Stark päättää Ameriikkoihin palatessaan lopettaa asebisneksen ja rupeaa kehittämään monipuolisempaa ja kestävämpää haarniskaa. Pian hän halkoo ilmoja rautapuku päällään ja antaa paukkua.

Iron Man on viihdyttävä, ison rahan action-pläjäys, jonka ääressä kaksituntinen vierähti yllätävän nopeasti. Erikoistehosteet ovat hienoja, etenkin Starkin päivitetty rautapuku on kaunista katsottavaa. Juoni on mielenkiintoinen, näyttelijät, etenkin Robert Downey Jr., sopivat rooleihinsa kuin nenä naamaan.

Iron Mania voi kutsua sarjakuviin perustuvien leffojen saralla positiiviseksi yllätykseksi. Etenkin sarjisdiggarit ihastuvat varmasti.

Pisteet:
Arvosteltu: 21.05.2008
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Hukka
Käyttäjä
45 arvostelua

Tony Stark (Robert Downey Jr.) on kuuluisa ja rikas aseiden valmistaja, jolla rahaa ja naisia on mielin määrin. Kun hän esittelee aavikolla uusinta Jericho-ohjustaan, hänen saattueensa joutuu hyökkäyksen kohteeksi ja lopputuloksena hänet kaapataan maan alla sijaitsevaan kaivokseen. Siellä hänen täytyy rakentaa kaappaajilleen identtinen ohjus tai käy kalpaten. Stark rakentaa apurinsa kera rautapuvun, jonka avulla hän pääsee pakoon ja alkaa supersankaroimaan Iron Manina.

Tällä kertaa siis ei ole kyseessä minkään supervoimia omaavan hepun seikkailut, vaan supervoimien sijasta sankarillamme on Iron Man-puku, joka on täynnä huipputeknologiaa, kuten ohjuksia ja rakettikengät. Puvun myötä tulee myös suuri vastuu (kuten aina) ja sitä havittelee moni muukin astetta pahempi jätkä. Lopputuloksena syntyy robottipukuja ja taisteluita. Mikäs voisi olla sen parempaa.

Iron Man ei ole perinteinen "nörttipojasta kaikkien syrjittyjen sankariksi"-tarina, vaan nyt mennään lujaa alusta loppuun. Toimintaa ei elokuvassa ole liikaa, vaan ihan kohtuu määrä, joten hahmojen esittelyyn ja tarinaan jää aikaa. Toimintaa on sopivasti ja hienolta se näyttääkin. Sitä miettii että tuollaisen puvun haluaisi itsekin, kun katsoo Starkin kommelluksia kankaalla.

Iron Man on erittäin onnistunut supersankari-filkka, josta ei räjähdyksiä, rokkaavaa musaa ja hyviä näyttelijöitä puutu. Sivuosassakin nähdään mm. Gwyneth Paltrow. Kerrankin superleffa, jossa sankari on karski pelimies jonkin nörtin sijaan. Todellakin hyvä äijäleffa, joka pieksee muut superleffat ohimennen !

Pisteet:
Arvosteltu: 15.05.2008
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Mowgli
Käyttäjä
19 arvostelua

Iron Man alkaa jämäkästi AC/DC:n legendaarisella Back in Blackilla. Sen jälkeen tunnelma hieman synkkenee, kun luotisade riepottelee Tony Starkia (Downey Jr.) kuljettavaa Yhdysvaltain armeijan humveeta keskellä Afganistanin aavikkoa. Asetehtailija Stark saa sirpaleita omista pommeistaan ja joutuu afgaanisissien vangiksi. Afgaanit vaativat Starkia rakentamaan heille järeän Jericho-ohjussetin, jota leffan alussa esiteltiin. Itsepäinen Stark rakentaakin itselleen rautapuvun ja legenda saa alkunsa.

Näyttelijävalinnoissa on jälleen onnistuttu - toisin kuin vuoden takainen Transformers, (josta muuten olisi ihan helposti voitu jättää kaikki näyttelijät pois.) Tony Starkina heiluu rautaa nostellut Robert Downey Jr., joka tekee jälleen uuden hienon roolin. Pahiksia ei kuitenkaan ole unohdettu, sillä pahikseksi valittu Jeff Bridges örmynnäköisenä Obadiah Stanena tekee nappisuorituksen. Sivuosissa heiluu myös Gwyneth Paltrowia ja Terrence Howardia, jotka molemmat valitettavasti jäävät kahden yllämainitun ÄIJÄn varjoon.

Kokonaisuutena Iron Man on viihdyttävä paketti, näyttelijät hoitavat hommansa hyvin rokin soidessa ja rautapalojen lennellessä, kun kaksi rautamiestä ottaa yhteen. Nannaa sarjakuvafaneille. Kerrankin supersankarileffa, jonka päähenkilö ei ole nörtti tai puhdassydäminen liimaletti. Tämä paketti pieksee helposti kaikki spaidermänit ja teräsmiehet.

Pisteet:
Arvosteltu: 06.05.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Blaze
Käyttäjä
2 arvostelua