Iron Man alkaa jämäkästi AC/DC:n legendaarisella Back in Blackilla. Sen jälkeen tunnelma hieman synkkenee, kun luotisade riepottelee Tony Starkia (Downey Jr.) kuljettavaa Yhdysvaltain armeijan humveeta keskellä Afganistanin aavikkoa. Asetehtailija Stark saa sirpaleita omista pommeistaan ja joutuu afgaanisissien vangiksi. Afgaanit vaativat Starkia rakentamaan heille järeän Jericho-ohjussetin, jota leffan alussa esiteltiin. Itsepäinen Stark rakentaakin itselleen rautapuvun ja legenda saa alkunsa.
Näyttelijävalinnoissa on jälleen onnistuttu – toisin kuin vuoden takainen Transformers, (josta muuten olisi ihan helposti voitu jättää kaikki näyttelijät pois.) Tony Starkina heiluu rautaa nostellut Robert Downey Jr., joka tekee jälleen uuden hienon roolin. Pahiksia ei kuitenkaan ole unohdettu, sillä pahikseksi valittu Jeff Bridges örmynnäköisenä Obadiah Stanena tekee nappisuorituksen. Sivuosissa heiluu myös Gwyneth Paltrowia ja Terrence Howardia, jotka molemmat valitettavasti jäävät kahden yllämainitun ÄIJÄn varjoon.
Kokonaisuutena Iron Man on viihdyttävä paketti, näyttelijät hoitavat hommansa hyvin rokin soidessa ja rautapalojen lennellessä, kun kaksi rautamiestä ottaa yhteen. Nannaa sarjakuvafaneille. Kerrankin supersankarileffa, jonka päähenkilö ei ole nörtti tai puhdassydäminen liimaletti. Tämä paketti pieksee helposti kaikki spaidermänit ja teräsmiehet.
