Die Hard - Vain kuolleen ruumini yli
Keskiarvo
Arvostelut (12): 
Pikatuomiot (566): 
Oma pikatuomio
- Alkuperäinen nimi:
- Die Hard
- Tuotantovuosi:
- 1988
- Ohjaajat:
- John McTiernan
- Pääosissa:
- Alan Rickman, Bonnie Bedelia, Bruce Willis
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 131 min
- Genret:
- Toiminta
- Elokuvasarja:
- Die Hard - Vain kuolleen ruumini yli, Die Hard 2 - Vain kuolleen ruumini yli 2, Die Hard: Koston enkeli, Die Hard 4.0
Die Hard - Vain kuolleen ruumini yli on ja legendaksi nousseen Die Hard sarjan ensimmäinen osa. Samalla se on sarjan paras osa.
Muut osat eivät ola pystyneet lähi mainkaan samaan kuin ensimmäinen osa.
Eräässä Los Angelsin hotellissa juhlitaan joulua. Yhtäkkiä terroristit päättivät hyökätä hotelliin ja ottavat panttivangeiksi monta kymmentä ihmistä. Ihmisten ainoa toivo on mies nimeltä John McLane. McLane on New Yorkilainen poliisi joka on juhlimassa joulua vaimonsa kanssa. Yksi kerrallaan hän alkaa tappaa terroristejä, että voisi pelastaa ihmiset ja oman vaimonsa. Terroristit alkavat kyllästyä McLanenin temppuihin päättävät tappaa hänet hinnalla millä hyvänsä. Siitä alkaa hurja kissa ja hiiri leikki terroristien ja McLanen välillä.
Bruce Willis tekee elämänsä kuulusimman roolityön, josta hänet muistetaan ikuisesti. Ohjaaja John McTiernan tekee hienon ohjauksen ja samalla luo yhden elokuvahistorian tunnetuimman teoksen. Varsinkin lauseesta Yippee Ki Yay lause painuu mieleen ikuisiksi ajoiksi. Lause on varmaan elokuva historian tunnetuimpia.
Elokuvassa on paukkuu aseet paljon, mutta juoneenkin on kiinnitetty huomiota ja sen ansiosta elokuvasta ei tullut tyypillinen aivot narikkaan elokuva.
Pisteet:
Arvosteltu: 06.08.2008
Katsottu: Kotona
Los Angles 1988. 40 kerroksinen Nakatomi Building. Rauhallinen yö. Vai onko sittenkään? Terroristit pitävät tässä rakennuksessa monia kymmeniä panttivankeja. Poliisit eivät mahda mitään. Mitään ei ole tehtävissä. Vai onko sittenkin? Rähjäisen ja kolhuisen näköinen mies seisoo ikkunan ääressä 33. kerroksessa. Hän katselee, kuinka terroristit ovat juuri tuhonneet poliisien rynnäkkövaunun. Kuka tämä mies oikein on? Terroristi? Ei, hän on vain poliisimies New Yorkista, joka sattui olemaan vain väärässä paikassa väärään aikaan. Kuulostaako tutulta? Mies kiroaa itsekseen. Hän on juuri yrittänyt puhua järkeä terroristien johtajalle ilman tulosta. Vastaukseksi kuului vain "otetaan se harkintaan".
Mies kävelee tuohtuneena pois ikkunan äärestä. Hän näkee hissikuilun oven. Maassa lojuu muoviräjähde C4:sta. Nopein liikkein hän kävelee hissikuilun luokse. Ottaa palokirveen seinästä ja aukaisee kovin ottein hissikuilun oven. Hissikuilu on todella syvä. Mies ottaa tuolin ja laittaa virittää siihen muoviräjähteen. Hän kiinnittää räjähteen päälle tietokoneen ja solmii koko höskän kiinni. Mies naurahtaa itsekseen: "Katsotaan otatko tämän harkintaan, kusipää." Vihaisena mies kävelee hissikuilun suulle. "Geronimo, motherfucker!" kuuluu legendaariset sanat miehen pudottaessa räjähteen hissikuiluun. Hetken päästä kuuluu valtaisa pamahdus...
Joko kuulostaa tutulta? Kuka ihme tämä mies on? Mistä elokuvasta tämä maailmankuulu kohtaus on? Se on ainakin selvää, että vastaukset tietävät kaikki. Mies on John McLane ja elokuva on Die Hard.
Äsken kertomani kohtaus on epäilemättä elokuvahistorian mieleenpainuvimmista. Se kuvastaa John McClanen sisukasta yhden miehen sotaa lukuisia terroristejä vastaan. Se kuvastaa myös elokuvan luonnetta ja ohjaaja John McTiernanin oivalluksia. Elokuvan juoni on yksi maailman tunnetuimmista. John McClane on siis tavallinen pummi poliisi New Yorkista. Hän oli tullut käymään Los Angelesissa vaimonsa työpaikan pikkujouluissa. Ja kuinka ollakaan tämä jouluaaton vietto menee pieleen pahimmilla mahdollisimmalla tavalla.
Terroristit hyökkäävät rakennukseen ja ottavat kaikki panttivangeiksi lukuunottamatta yhtä. John McClane onnistuu piiloutumaan. Siitä alkaakin Johnin yhden miehen sota, aseenaan vain nokkeluus ja virka-ase. Tämä on Die Hard.
Die Hard on Legenda isolla ällällä. Se on myös paljon muuta. Die Hard on kaikkien toimintaelokuvien isä ja suunnannäyttäjä. Kaikki nykyiset toiminta-elokuvien kliseet ovat suurimmilta osin peräisin Die Hardista. Die Hard on myös elokuva, joka nosti Bruce Willisin supertähteyteen.
John McTiernan on varsinainen mato saamaan äijätoiminnan, jännityksen ja taidokkaan käsikirjoituksen pelaamaan yhteen. Die Hard toimii kaikilla näillä osa-alueilla ja paljon muullakin. Äijätoimintaa kyllä piisaa, aseet laulavat ja verta roiskuu. Jännitystä piisaa myös, henki on höllässä useaankiin kertaan. Ja käsikirjoitus on veitsenterävän tarkkaa ja hyvin viimeisteltyä. Die Hard on myös legendoiksi nousseiden kommentien isä. Kaikki tuntevat Brucen "Yippie-Ki-Yay Motherfucker!" -kommentin. Siitä on tullut eittämättä yksi elokuvahistorian tunnetuimmista.
Myös näyttelijöillä Die Hard on ykkösluokkaa. Willisin rooli nyt tiedetäänkin. Mutta toinen mestarityön tekevä mies on pääpahista näyttelevä Alan Rickman. Hänen roolinsa on pumpattu täyteen sellaista karismaa ja hyytävyyttä mitä ei ole ennen valkokankailla nähty. Myös sivuroolit etunenässsä Bonnie Bedelia rouva McClanena toimivat hienosti.
Die Hard on yksi elokuvahistorian hiennoimista elokuvista. Äijäasenne, sykähdyttävä toiminta ja Brucen kommentit ovat ne asiat mitkä saavat tämän maistumaan vielä monenkymmen vuodenkin jälkeen. Kaksi asiaa ainakin on selvää: Die Hard kestää loputtoman verran katselukertoja ja pisteeksi tulee täydet viisi.
Pisteet:
Arvosteltu: 24.06.2008
Katsottu: Kotona
Vaihtoehtoisia jouluelokuvia etsiessä päätyy aivan varmasti tapaukseen, jonka lumo ei taatusti vuodenaikaan rajoitu: Bruce Willisin läpimurtohitti Die Hard on edelleen hemmetin kovaa kamaa, jonka vertaista saa toimintaelokuvista todella hakea.
Elokuvassa New Yorkilainen poliisi John McClaine (Willis) matkustaa Los Angelesiin vaimonsa ja lapsiensa luo jouluksi. Mukana hänellä on matkatavaroidensa lisäksi suuri nalle lapsille, sekä virka-aseensa. Jälkimmäinen nouseekin yllättäen suureen tarpeeseen, kun saksalaiset terroristit kaappaavat vaimon pomon omistaman pilvenpiirtäjän. Salillinen juhlavieraita, mukaan lukien ex-rouva McClaine, ovat täysin Alan Rickmanin lipevästi tulkitseman saksalaisrötöstelijän ja hänen poppoonsa armoilla. Ainoa toivo on ylänkertaan paennut avojalkainen yorkilaiskyttä, jolla onkin paljon (sinänsä ihan älykkäitä) saksalaisia paremmat aseet: veitsen terävä pää ja kestävät jalkapohjat!
Die Hardia ei suotta pidetä nykyaikaisen toimintaelokuvan klassikkona: ei tällaista tunnelmaa ja kiihkeää toimintaa elokuvissa liian useasti nähdä! Alkuasetelma on kohtuu yksinkertainen, mutta jostain kummasta siitä on osattu repiä sekä täysillä tykittävä, että yllättävän jännittävä tarina, jota sävyttävät McClainen nerokkaat one-linerit sekä sumeilematon konetuliaseiden käyttö. Elokuvassa on myös jotain, josta sen tunnistaa jo ensimmäisellä katselukerralla klassikoksi: onhan siinä jotain sanomattoman ilkeällä tavalla upeaa ja klassista, kun hissillä alas saapuneen terroristin paidassa lukee Nyt minulla on konetuliase, ho ho ho (ylittää jopa elokuvan mainostetuimman repliikin, jota vannotin itseäni tätä kirjoittamaan alkaessani välttämään).
John McClaine ei kun siis John McTiernan on Die Hardia ohjatessaan käyttänyt varmasti kaiken hänelle suodun lahjakkuutensa. Elokuva polkee eteenpäin hyvää tahtia, muttei myöskään unohda kaiken mäiskeen keskellä henkilöhahmojen kehittelyä. Jännittäviä hiuskarvan varassa -tilanteita vilisee, muttei niin loppuun kulutetusti kuin sadoissa elokuvan jäljittelijöissä. Se, mikä Die Hardin todella erottaa veljistään (vai pitäisikö sanoa pikkusiskoistaan? Hah!) on sen cool-asenne olla hemmetin suora: vaikka elokuva vilisisi kaksinaismoralismia, ei sen silti tarvitse sumennella asenteensa kanssa. Die Hard tekee jotain sellaista, mikä potkii palleille moraalinvartijoita, mutta viihdyttää toimintafaneja vielä tänäkin päivänä, ja mikä tärkeintä luo lajityypille yhtälailla myös uusia faneja. Sääli sinänsä, koska Die Hard taitaa olla juonellisesti nokkelinta ja asenteeltaan ihailtavinta toimintaleffaa ikinä.
Die Hard teki Bruce Willisistä tähden, eikä mikään ihme, kun katsoo miehen työtä älykkäänä, mutta myös ihan tavallisena ja arkisena John McClainena. Koska Die Hard on äijäleffa, ei Bonnie Bedeliltä kannata odottaa mitään kummoisempaa 80-luvun naisroolisuoritusta, mutta sen sijaan Alan Rickman on harvinaisen liukas liero pääkonna Hans Grubertina. Reginald VelJohnson tuo konstaapeli Al Powelina leffaan hauskalla tavalla myös hieman sympatiaa.
Die Hard hakkaa tänäkin päivänä lähes poikkeuksetta jokaisen vastaantulevan toimintaleffan. Kenties kaikkien aikojen hienoimman toimintaleffan merkityksen voi jo huomata sen kliseisyydestä: elokuvaa on kopioitu jo kopioimisen ilosta kenties satoja kertoja. Se jos mikä tekee leffasta merkittävän. Onpa elokuva myös erinomainen jouluelokuva, sillä tuona vuodenaikana nostaa fiilistä kummasti kuulla jännittävän toimintaleffan myllerryksessä kulkusten kilinää ääniraidan seasta. Lumen tippuessa maahan elokuvan loputtua, on Frank Sinatran tahtiin kiva lähteä haukkaamaan pala kinkkua sinapin kera ja joululimpun päällä. Samalla voi toivottaa naapurilleen joulua hieman eritavalla: Yippee-ki-yay motherfucka!
nimimerkki: Sano mitä sanot
Pisteet:
Arvosteltu: 13.01.2008
Katsottu: DVD
Eipä mahtanut Roderick Thorp vuonna 1979 Nothing lasts forever –kirjaa kirjoittaessaan aavistaa, että kirjaan pohjautuvasta leffasta tulisi niinkin kulttikamaa, että se voitaisiin vielä 2000-luvulla rankata korkealle (efektivoittoisessa) action-genressä. Hyvinkin korkealle.
Korkealla käydään Bruce Willisin tähdittämän leffan taistelutkin, nimittäin 40-kerroksisen Nakatomi buildingin tiloissa. Alkuasetelma on jopa ihanan ärsyttävä, kun kontrasti Brucen esittämän siilitukkaisen tylyn jeppe John McClanen ja pitkälettisten ja hassusti saksalaisittain ääntävien pahisten välillä on maksimoitu. Pahojen poikain joukossa ovat mm. jo edesmennyt wrestling-tähti Wilhelm von Homburg sekä käsittämättömän limaiseksi liikemieheksi naamioitu Alan Rickman.
Die Hard on samanaikaisesti sekä nokkela (toimintaleffaksi) että varsinainen kliseepallo. Konetuliaseyliannostus on lähellä ja varamiehenä leffaan lopulta päässeen Brucen muutama lennokas läppä menee auttamattomasti höhlän hjuumorin puolelle. Toisaalta osaksi kliseisyys selittyy sillä, että Die Hardin käänteitä on vuosien saatossa kopioitu ihan kiitettävästi ja onhan niitä omia jatkiksiakin väsätty jopa Rennyn toimesta.
Ohjaaja McTiernan oli ponnahtanut tietoisuuteen vasta hetki ennen Die Hardia, pääasiassa Predatorin myötä. (Tuolloin) nuori ohjaaja teki kuitenkin näpsäkästi räjähtelevän suorituksen. Tehoste- ja äänipuolen työtä muistettiin palkintoraadeissa. Jotakin aikojen vyörymisestä kertoo se, että Brucella oli vielä hiukset…
Vuosien vierimisen ja useiden katselukertojen jälkeen Die Hard on edelleen kirotun viihdyttävä toimintapätkä, pituudestaan huolimatta, tai tällä kertaa voi jopa sanoa, että ehkä juuri siksi. John McClane muistuttaa tiivistunnelmaisten käänteiden jälkeen jo teurasta, mutta teurastaa silti terroristeja hyvällä prosentilla. Monia kollegoitaan uskottavammin. Leffan jälkeen on mukava kiljaista ilmoille… niin mites se menikään:
”Yippee-ki-yay, mothafucka!”. Toimii.
Pisteet:
Arvosteltu: 24.06.2007
Katsottu: Kotona
Die Hard on ehdottomasti parhaimpia toimintatrillereitä ikinä, ellei jopa paras. Bruce Willis vetää loistavan roolin New Yorkin poliisina, John McClanena, joka saapuu tapaamaan vaimoaan L.A.:hin. John ei pidä Los Angelesista vähääkään ja ennen kuin kukaan ehtii arvaamaankaan, rakennus, jossa pidetään isot joulupippalot, joutuu terroristijoukon valtaan. Kuinka kliseistä, mutta ennen Die Hardia mitään tälläistä ei oltu nähty. Die Hardia voidaan helposti syyttää huonojen toimintaleffojen synnytttämisestä, sen verran vahva esikuva se on kaikille uudemmille toimintaleffoille.
Die Hardissa kiteytyvät lähes kaikki ne kliseet, jotka nykyisin toimintaleffoille asetetaan, mutta onneksi ennen sitä mitään näistä ei oltu nähty, joten Die Hardia on paljon helpompi arvostaa. Ja mistähän johtuu, että terroristit ovat useimmiten saksalaisia, joiden ei välttämättä tarvitse osata sanaakaan saksaa? Riittää, että on vahva aksentti ja Jürgen Klinsman -letti. Vaikka näin 2000-luvulla Die Hard tuntuu kliseeröpyltä, se on silti todella vaikuttava elokuva, ja onkin kultaisen 1980-luvun parhaita leffoja, siinä missä Blue Velvet, Imperiumin vastaisku, Hohto, Terminator tai vaikkapa Raging Bull. Die Hard antoi toiminnalle täysin uuden ilmeen yliampuvalla räiskinällään ja terroristeillaan. Tokihan näitä oli jo enne Die Hardia nähty, mutta ei samalla tavalla. Die Hardia ei kannata jättää väliin missään nimessä.
Die Hard on siis kaiken toiminnan äiti, ja onneksi se on saanut ansaitsemansa DVD-julkaisun. Julkaisu sisältää muun muassa 5.1- ja DTS-ääniraidat, kakkoslevyn täynnä ekstraa, poistettuja kohtauksia ja yhden pidennetyn kohtauksen, jonka voi katsoa elokuvaan liitettynä, eikä pelkästään yksinään.
Lyhyesti sanottuna: Die Hard on mahtava toimintatrilleri, jota voin suositella lähes kenelle tahansa hyvistä elokuvista pitäville. Se on myös ohjaaja John McTiernanin paras leffa. Renny Harlinin kakkososaan kannattaa kuitenkin suhtautua pienellä vaauksella.
"Yippee-ki-yay Motherfucker!"
nimimerkki: The Wolf
Pisteet:
Arvosteltu: 07.02.2006
Katsottu: DVD
Die Hard on itselläni yksi katsotuimpia elokuvia koskaan. Tästä rainasta lähti Bruce Willisin tie tähtiin ja jäi ikuisesti yhdeksi aikamme parhaimmiksi toimintapläjäykseksi. Lyhyen alkupuheen jälkeen voinkin rauhassa päästä itse juonen selostukseen.
John McClane on kovaotteinen New Yorkin kyttä, joka lähtee viettämään joulua Los Angelesiin vaimonsa ja lapsiensa luokse. Miehen saavuttua kuitenkin vaimonsa työpaikalle, hänen tietämättään kaksitoista terroristia ottavat rakennuksen haltuunsa. Ryhmän johtaja, saksalainen Hans Grüber ottaa panttivangeiksi kaikki rakennuksen ihmiset, mutta häneltä jää jotain huomaamatta. McClane, joka lähtee työaseensa kanssa pilvenpiirtäjän sokkeloihin estääkseen terroristejen puuhat, ainoana puolellaan rakennuksen ulkopuolella radiopuhelin kourassa oleva LA:n kyttä Al Powell. Pitkä ja verinen yö on alkanut.
Die Hard on itselläni heti paras toimintaelokuva heti Taistelijan jälkeen. Siinä on tunnelmaa, loistavaa toimintaa ja ennen kaikkea hyvät näyttelijät. Eikä McTiernanin ohjauskaan ole tosiaan huonoa. Kokenut toimintaohjaajahan mies on. Parhaimman roolisuorituksen leffassa tekee tietenkin Bruce Willis McClanena. Hyvänä kakkosena tulee aidon kuuloista saksalaisaksenttia vääntävä Alan Rickman, joka esittää pääpahis Hans Grüberia. Vielä kolmas mainitsemisen arvoinen nimi on Reginald Veljohnson, joka näyttelee McClanen ainoaa liittolaista poliisi Al Powellia. Suosittelen ehdottomasti kaikille toimintaelokuvaa hakeville, Die Hard antaa viihdykettä koko rahan edestä. Täydet viisi tähteä ansaitsee.
nimimerkki: JohnRambo
Pisteet:
Arvosteltu: 08.08.2005
Katsottu: DVD
Poliisi John McLane (Bruce Willis) matkustaa New Yorkista Los Angelisiin tapaamaan vaimoansa Hollua ja lapsiansa. Ensiksi hän menee Hollyn työpaikalle korkeaan pilvenpiirtäjä Nakatomi Plazaan, joka on melkein valmis. Nakatomissa on joulujuhlat ja tunnelma on ylellinen. John menee suihkuun peseytymään vaimonsa työhuoneeseen, mutta kesken suihkun terroristit hyökkäävät Plazaan ja ottavat rakennusken työntekijät panttivangeiksi. Mutta terroristeiltä jää yksi asia huomaamatta: John McLaine pääsee vapaana rellestämään pilvenpiirtäjään ja aloittaamaan oman epätoivoisen taistelun terroristejä vastaan, päällä vain hihaton t-paita ja housut. Apuna hänellä on pilvenpiirtäjän ulkopuolella radiopuhelimeen puhuva poliisi.
Die Hard on legendaarinen elokuva, joka suoraansanottuna aloitti terroristibuumin toimintaelokuvissa. Die Hardia seurasivat mm. Kaappaus merellä ja sen jatko-osa Kaappaus raiteilla, Matkustaja 57 ja monta muuta pahisleffaa. Ja onneksi Die Hard erottuu tuosta massajoukosta. Suurin syy siihen on pääosanesittäjä Bruce Willis, joka jaksaa heittää huulta ja vakuuttaa epätoivoisena mieheltä jolta ei välttämättä kaikki onnistu. Kerrottakoon että John McLanen rooliin kaavailtiin aluksi Arnold Schwarzeneggeria, mutta onneksi nuo suunnitelmat eivät toteutuneet, sillä Arskan karismasta ei olisi mitään verrattuna Bruce Willisin karismaan. Toisen huippuroolin tekee terroristien johtaja Hans Gruberia näyttelevä Alan Rickman, joka sopii rooliinsa kuin nakutettu.
Elokuvan juoni ei päätä huimaa mutta käsikirjoitus on sitäkin viisaampi. Bruce Willisille on kirjoitettu mainioita ja hauskoja huulenheittoja joita hän välillää letkauttaa tappaessaan pahoja poikia tai ollessaan muuten täpärässä tilanteessa. Eli juuri tälläisen pitää hyvän äksönelokuvan olla, eikä vaan iänikuista Arskan räiskimistä, vaikka onhan nekin ihan viihdyttäviä.
Die Hard on toimintaelokuvan klassikko, joka sai aikoinaan kaksi jatko-osaa, ja jatko-osat ovat peräti kelvollisia. Eli katso tämä elokuva. Tässä on hyvät näyttelijät, hyvä ohjaus, hyvä kässäri ja tehosteet kelvollisia. Jippikaijee motherfucker!
nimimerkki: Mask
Pisteet:
Arvosteltu: 08.07.2004
Katsottu: DVD
Toimintaa isolla T:llä. Die Hard on toimintaelokuvan eliittiä tunnelmallisesta alusta aina rytisevään loppukohtaamiseen hyvän jätkän ja roiston välillä.
Bruce Willis John McClanena on täydellinen valinta. McClane ei ole kuin kotonaan tulitaistelussa malliin John Wayne, vaan hän pelkää, häneen osuu ja hän väsyy. Die Hard oli ensimmäinen toimintaelokuva, minkä sankari otti selkäänsä ja urakalla. McClanea ammutaan, räjäytetään, mukiloidaan, pudotetaan, solvataan ja juoksutetaan koko reilut kaksi tuntia.
Brittinäyttelijä Alan Rickmanin esittämä Hans Gruber johtaa joukkonsa sekalaisia konepistoolein aseistettuja kovanaamoja kaappaamaan panttivankeja ja siinä sivussa 640 miljoonaa dollaria ylellisestä pilvenpiirtäjästä jouluaattona, joskin panttivankien joukossa on McClanen vaimo Holly ja McClane itse pääsee livahtamaan ilman kenkiä ja pelkkään paitaa ja housuihin pukeutuneena talon sokkeloihin.
Koska Die Hard sisältää vain 12 pahaa jätkää, joista osa on merkittäviä henkilöhahmoja, pahisten tappamisen tulee olla tarkkaa, nopeaa ja harkittua. McClane teilaa pahiksia yksittäin tai pareittain räväköissä toimintakohtauksissa, joissa veri lentää, ruuti savuaa ja one-linerit lentävät. Ja tämän kaiken rytinän, mäiskeen ja ryskeen alla on kovaa jännitystä sisältävä käsikirjoitus.
Kaikilla tavoilla täydellinen toimintaelokuva.
nimimerkki: Jurpo
Pisteet:
Arvosteltu: 17.05.2004
Katsottu: VHS
Die Hard aloitti Bruce Willisin uran ja on nykyisin actionelokuvien aatelissa. Ennen Die Hardia Willis muistetaan vain hauskasta konnankoukkuja kahdelle -sarjasta ja saikin tuurilla John McClanen roolin John McTiernanin parhaimmassa elokuvassa.
John McClane (Bruce Willis) on New Yorkin kyttä, joka lähtee jouluksi Los Angelesiin vaimonsa Hollyn luokse ja samalla juhlimaan Nakatomi Plazassa, jossa vaimonsa työskentelee. John ei ehdi kuin vähän peseytymään, kun kaksitoista henkinen terroristiryhmä tulee pilaamaan juhlat ja ottaa kaikki kolmekymmentä ihmistä panttivangeiksi. Hans Gruber (Alan Rickman) on joukon johtaja ja terroristien kohteena on Nakatomi Plazan holvi, joka on täynnä rahaa. Mutta heille tulee yksi este ˆ John McClane. McClane pistää tuulemaan ja pistää roistoja maahan ja välillä heitetään ikkunasta alas. Kohta Hans joukkoineen on vihan vallassa, miten sen paskiaisen saisi pois päiviltä? No McClanen vastaus on vain yksinkertainen: "Yippee-ki-yay motherfucker!"
Elokuva on puhdasta toimintaa, jossa on järkeä. McTiernanin ohjaus toimii hyvin ja käsikirjoitus pelaa hyvin. Näyttelijät erityisesti Bruce Willis ja Alan Rickman suoriutuvat upeasti. Kuitenkin Willis on elokuvan tähti. Die Hardin one-linerit ovat loistavaa, eivätkä ne pistä hermoon, kiitos Bruce Willisin. Jopa erikoistehosteetkin ovat hienon näköisiä.
Die Hard on maittava elokuva kaikin puolin ja onko yksi parhaista actionpakkauksista ja kuuluu minun top-vitoseen Terminaattoreiden, Rambo II ja Predatorin kanssa. Die Hard on toimintaelokuvaa suurempi elokuva, se on toimintaelokuvien äiti ja Terminaattorit ovat isejä.
Kultaisen kasarin ehdoton helmi. Älä missään nimessä jätä tätä katsomasta.
Pisteet:
Arvosteltu: 23.07.2003
Katsottu: DVD
Die Hard on mielestäni paras toimintaelokuva ikinä. Se on hyvä toimintaelokuvana, mutta myös elokuvana. Nykyään siitä on vaikea löytää mitään mitä ei olisi ennen nähty, mutta tämä johtuu siitä, että Die Hard loi ne kaikki klisheet. Siispä ei kannata motkottaa niistä, vaan keskittyä erinomaiseen elokuvaan.
Jouluaatto. Poliisi John McClane (Bruce Willis) matkustaa Los Angelesiin vaimonsa luokse. Vaimolla on joulujuhlat menossa työpaikallaan, viittä vaille valmiissa pilvenpiirtäjässä Nakatomi Plazassa. John menee suihkuun ennen seuraan liittymistä. Kun hän tulee pois, hän ehtii pukea päälleen vain hihattoman paidan ja housut, kun hän yhtäkkiä huomaa, että kaksitoista hampaisiin asti aseistautunutta saksalaisterroristia on ottanut pilvenpiirtäjän haltuunsa ja paikalla olijat panttivangeiksi... John ei kuitenkaan aio antautua, joten pitkä, hikinen ja verinen yö on alkanut...
Elokuvan on ohjannut John McTiernan, joka on onnistunut hommassaan hienosti. Samoin Bruce Willis, joka veti kerta kaikkiaan loistavan roolin McClanena. Myöskään Alan Rickmania pahiksena ei kannata unohtaa... Kerta kaikkiaan hyvä leffa, joka ehdottomasti pieksee koko Schwarzeneggerin tuotannon.
PS: Kannattaa lukea myös Roderick Thorpin vuonna '79 ilmestynyt Nothing Lasts Forever (Suomennettu nimellä Vain kuolleen ruumiini yli) niminen kirja, johon Die Hard perustuu. Kirja on myös julkaistu uudelleen nimellä Die Hard.
Pisteet:
Arvosteltu: 24.06.2003
Katsottu: VHS
John McClane (Bruce Willis) on poliisi New Yorkista, joka matkalla vaimonsa ja lastensa luokse Kaliforniaan ja vaimo piätäisi hakea työpaikalta, mutta Herra väärä mies, väärässä paikassa -väärään aikaan, ei tullut ajatelleeksi että samaan aikaan eurooppalainen terrosristijohtaja Hans Gruber (Alan Rickman) on aikeissa aloittaa panttivankitilanteen Nakatomi Plazaan ja samalla pölliä koko yhtiön rahat. Hänellä on hillitön asearsenaali sekä joukkio terroristeja joka koostuu jos jonkin sortin natsista, hippiletistä ja aasialaisesta.
Mukana on tietenkin yksi todella ylivoimainen pahis aivan kuin James Bondeissa, mutta ei mikään yliluonnollinen kuten Jaws. John aloittaa yksinäisen miehen sotansa suuressa pilvenpiirtäjässä apunaan vain virka-aseensa ja mikä pahinta... hänellä ei ole kenkiä.
Die Hard on klassikko ja helmi kaikkien toimintaelokuvien joukossa. Tätä on kopsattu niin ahkerasti että päätin katsoa miltä SE elokuva näyttää, joka on antanut inspiraation lähes kaikille panttivankileffoille. Toiminta on vauhdikasta ja Bruce Willis luo kuolemattomia sanoja. "Yippee-ki-yay motherfucker!" Hän suoriutuu roolistaan ongelmitta ja eipä mokannut pahemminkaan muissakaan osissa.
Räjäytykset, aseet ja väkivalta ovat mannapuuroa kaikinlaisille "väkivaltaviihteen" harrastajille. Sarjatuliaseet, kranut, singot ja muutama muoviräjähde ovat oikea resepti kaikkeen tämmöiseen. Kaikki pahikset varsinkin tämä Hans tuntuu niin klisheiseltä hahmolta, mutta siitä voi syyttää vain niittä Die Hard-kopioita. Melkein aina on joku eurooppalainen pääpahis ja minulla ainakin herää kysymys: Eikö siellä Amerikassa ole tarpeeksi sekopäitä? Kaikki muutkin klisheet jotka alkoivat tästä elokuvasta ovat huomattavissa.
Special Edition-DVD on hyvin varustettu ja suosittelen oikein lämpmästi. On traileria, kommenttiraitaa, poistettua kohtausta ja kaikkea muuta. Kuvan laatukin on hieno, mutta jos kärsii laajakuvatelkkarin puutteesta kuten minä niin laajakuvaleffoista ei osaa nauttia AIVAN täysin siemauksin mutta menee se näinkin. Tämä lyö kaikki muut elokuvat genressään 45-0. Tämä on se mikä aloitti terroristi-buumin. Tämän takia Bruce Willisistä tuli äxön-legenda Slyn ja Raaka-Arskan rinnalle. Hirveätä machoilua ja ampumista. Tämä on Die Hard.
Pisteet:
Arvosteltu: 09.04.2003
Katsottu: DVD
Muistan kun näin Die Hardin ensimmäisen kerran leffateatterissa. Olin ällikällä päähän lyöty. Oudonpuoleisen Konnankoukkuja kahdelle (Moonlightning) -sarjan pääosaesittäjä Bruce Willis veti sellaisen actionstarailun että pois alta! Juttu oli omaperäinen. Terroristien kaappaama pilvenpiirtäjä toimi adrenaliinin täyteisenä miljöönä rämistelylle. Ei epäilystäkään – action-elokuva sai uuden aallon.
Avio-ongelmien kanssa painiva etsivä John McClaine on menossa tapaamaan vaimoaan ja lapsiaan jouluksi kotiin. No eukko pitäs yllättää firman pikkujouluista, jotka pidetään huikessa pilvenpiirtäjässä. No hemmosattuu keskelle hurjaa terroristikaappausta ja rymistely voi alkaa. Tarina kulkee jouhevasti eteenpäin ja toiminta on lievästi sanottuna räjähtävää.
Tänään voidaan todeta Die Hardin on toimineen esikuvana niin monelle pläjäyselle että ei mitään rajaa. Ei aikaakaan kun poninhäntä-potkija Seagal väänsi ranteita kaappauksessa merellä. Wesley Snipes häsläsi terroristien kanssa lentokentällä (hmm) jne jne. Oikeastaan ei ollut enää actionleffaa missä jonkin moista terroristijengiä ei olisi jossain muodossa pyörinyt.
Täytyy muistaa että Die Hard kuitenkin varsinaisessa mielessä aloitti koko touhun. Se on se ensimmäinen lajinsa edustaja. Tietenkin leffa poiki kaksi jatko-osaa, joista toinen soi Renny-pojallemme sen suuren mahdollisuuden.
Die Hard pitää kutinsa vielä tänäkin päivänä. Se ei sorru paljolti sellaisiin lapsellisuuksiin esimerkiksi teknologian suhteen, että se näyttäisi vanhalta näin 2000-luvullakaan. McTiernanin ohjaus on loistavaa ja ensimmäisessä osassa hän hoitaa hommnsa huomattavasti paremmin kuin sarjan kolmannen pläjäysen, jonka hän myöskin ohjasi. Die Hardin menestyksen merkitys itse Willikselle on kiistaton. Äijä ponkaisi hauskasta komediahepusta äksönhemmoksi kertaloikalla. Die Hard on monella tapaa siis se "emoelokuva". Sen merkitys omassa genressään on kiistaton.
Pisteet:
Arvosteltu: 19.01.2002
Katsottu: DVD
