Die Hard on ehdottomasti parhaimpia toimintatrillereitä ikinä, ellei jopa paras. Bruce Willis vetää loistavan roolin New Yorkin poliisina, John McClanena, joka saapuu tapaamaan vaimoaan L.A.:hin. John ei pidä Los Angelesista vähääkään ja ennen kuin kukaan ehtii arvaamaankaan, rakennus, jossa pidetään isot joulupippalot, joutuu terroristijoukon valtaan. Kuinka kliseistä, mutta ennen Die Hardia mitään tälläistä ei oltu nähty. Die Hardia voidaan helposti syyttää huonojen toimintaleffojen synnytttämisestä, sen verran vahva esikuva se on kaikille uudemmille toimintaleffoille.
Die Hardissa kiteytyvät lähes kaikki ne kliseet, jotka nykyisin toimintaleffoille asetetaan, mutta onneksi ennen sitä mitään näistä ei oltu nähty, joten Die Hardia on paljon helpompi arvostaa. Ja mistähän johtuu, että terroristit ovat useimmiten saksalaisia, joiden ei välttämättä tarvitse osata sanaakaan saksaa? Riittää, että on vahva aksentti ja Jürgen Klinsman -letti. Vaikka näin 2000-luvulla Die Hard tuntuu kliseeröpyltä, se on silti todella vaikuttava elokuva, ja onkin kultaisen 1980-luvun parhaita leffoja, siinä missä Blue Velvet, Imperiumin vastaisku, Hohto, Terminator tai vaikkapa Raging Bull. Die Hard antoi toiminnalle täysin uuden ilmeen yliampuvalla räiskinällään ja terroristeillaan. Tokihan näitä oli jo enne Die Hardia nähty, mutta ei samalla tavalla. Die Hardia ei kannata jättää väliin missään nimessä.
Die Hard on siis kaiken toiminnan äiti, ja onneksi se on saanut ansaitsemansa DVD-julkaisun. Julkaisu sisältää muun muassa 5.1- ja DTS-ääniraidat, kakkoslevyn täynnä ekstraa, poistettuja kohtauksia ja yhden pidennetyn kohtauksen, jonka voi katsoa elokuvaan liitettynä, eikä pelkästään yksinään.
Lyhyesti sanottuna: Die Hard on mahtava toimintatrilleri, jota voin suositella lähes kenelle tahansa hyvistä elokuvista pitäville. Se on myös ohjaaja John McTiernanin paras leffa. Renny Harlinin kakkososaan kannattaa kuitenkin suhtautua pienellä vaauksella.
”Yippee-ki-yay Motherfucker!”
nimimerkki: The Wolf
