Armoton maa (2003)
- Alkuperäinen nimi:
- Open Range
- Tuotantovuosi:
- 2003
- Ohjaajat:
- Kevin Costner
- Käsikirjoittajat:
- Craig Storper, Lauran Paine
- Pääosissa:
- Annette Bening, Diego Luna, James Russo, Kevin Costner, Michael Gambon, Michael Jeter, Robert Duvall
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 142 min
- Genret:
- Draama, Western
Keskiarvo
Arvostelut (4): 
Pikatuomiot (154):
Oma pikatuomio
Muutama cowboy on ajamassa karjaa pitkin preeriaa. He saapuvat erääseen kylään, mutta he eivät olekaan kovin tervetulleita. Paikallinen tilanpitäjä ei pidä siitä, että hänen maillaan laidunnetaan ja hän alkaa käyttämään kovia otteita. Tästähän eivät kiertelevät cowboyt pidä ja he alkavat pistämän hantiin, sillä heillä on lain suoma oikeus laiduntaa siellä, missä parhaaksi katsovat. Heidän hommaansa ei helpota yhtään se, että paikallinen sheriffi on tilallisten puolella.
Clint Eastwoodin Armoton on ainakin toistaiseksi viimeinen merkittävä western. On sitä yritetty elvyttää henkiin laihoin tuloksi. Kevin Costnerin kolmas ohjaustyö Armoton maa ei westernien elvyttämisessä ainakaan onnistu. Costnerin ensimmäinen ohjaustyö Tanssii susien kanssa on hieno elokuva, mutta Armoton maa ei pääse lähellekään Costnerin esikoisohjauksen tasolle.
Kevin Costner on kerännyt tähän leffaan kaikki ne piirteet, jotka löytyvät vanhoista jenkkiwesterneistä. Varmaan hänen tarkoituksenaan oli kunnioittaa vanhoja westernejä, mutta tuloksena on melko puuduttavaa kliseesoppaa. Costner on vain tyytynyt lainailemaan vaikutteita vanhemmista leffoista vaivautumatta keksimään mitään uutta. Kaikki tässä leffassa nähtävä on nähty jo aiemmin. On kaupunkia terrorisoivat pahat tyypit ja korruptoitunut sheriffi, joka ei pidä ulkopuolisista. Muitakin tuttuja juttuja tässä on.
Sinänsä nuo kliseet eivät haittaa, mutta kun leffan toteutus ei ole paras mahdollinen. Dialogi on melko vanhanaikaisen oloista, eikä kuulosta kovinkaan realistiselta. Tuntuu kuin samat keskustelut olisi käyty aikaisemmin lukuisissa John Fordin ja Howard Hawksin westerneissä. Eivätkä repliikitkään ole mitään ikimuistoisia. Tunnelmakin jää melko vaisuksi. Olisin kaivannut hieman tiukempaa otetta. Tanssii susien kanssa-elokuvassa sentään oli ihan hyvä tunnelma, mutta tässä ei päästä samalle tasolle. Costnerin olisi kannattanut tsekata 1960-luvun spagettiwesterneitä. Niiden tyyli olisi sopinut tähän.
Toimintakohtauksiinkaan ei saada kunnon sykettä, vaikka ihan viihtyisää katseltavaa onkin. Lopun ammuskelutouhussa kyllä paistaa läpi vanhat westernit. On suorastaan huvittavaa, kun äijä lentää luodin osumasta useita metrejä. Myös jonkinasteisen romanssin kehittely cowboy Charleyn ja kylällä asuvan Suen välille tuntuu aika väkinäiseltä ja jopa turhalta juonen kannalta. Elokuvaa on pitkitetty muutenkin turhan paljon. Hieman tiiviimpänäkin tämä olisi mennyt.
Kevin Costner ja Robert Duvall ovat sentään hyviä rooleissaan. Suetta näyttelevä Annette Bening ei valitettavasti pääse parhaimpiin suorituksiinsa. Hänen suorituksensa jää jotenkin vaisuksi.
Pisteet:
Arvosteltu: 07.08.2006
Katsottu: DVD
Kevin Costner pyrkii palaamaan unohdusten mailta eturiviin menestysleffansa Tanssii susien kanssa kaltaisen rainan voimalla. Vaikutteita on otettu Eastwoodin Armottomasta jolla puolestaan Clint pamautti itsensä ohjaajien kärkikastiin. Eikä roolikaan ollut pahasta Ikäpuun uralle.
Costnerin Armoton maa ei yllä samaan. Karisma, tarina, itseironia ja ohjaus eivät ole Eastwoodin leffan tasolla. Laskelmoivuus lyö läpi. Ne jotka näkevät Costnerissa jotain vavisuttavaa, näkevät sitä tässäkin leffassa - sillehän ei voi mitään.. Jurous joka kuuluu uskottavaan länkkäriin, sekä leffan hunajaosuus ovat niin päälle liimattua, että oksat pois.
Armoton maa kertoo laiduntajista jotka lain suomin mahdollisuuksin siirtävät kantturalaumaansa paikasta toiseen, hyödyntäen preerioiden loputtomat tantereet. Vanhan jehun (Duvall), viriilin mutta juron cowboyn (Costner) sekä nuoren jannun ja umpirehellisen körilään muodostama laidunporukka eksyy alueelle jossa ei vapaista nomadeista perusteta. Syntyy Tex Willereistä tuttu tilanne jossa oman valtakunnan hallitsija-seriffi vetäisee hylsyt nokkaan kun tunkeilijat ilmaantuvat maisemiin. Ruumiilta ei voida välttyä, kun lihakarjan suojelemisen sijaan periaatteet ovat päällimmäisinä.
Jos Eastwood ei olisi tehnyt Armotonta, voisi Armoton maa ansaita paikkansa keskikastin yläpuolella. Ja jos Duvall ei olisi aina niin läpeensä hyvien roolissa, voitaisiin puhua ohjaajan riemuvoitosta. Ja jos Costner unohtaisi habituksensa ja myöntäisi että uskottavuus ei synny jurolla roolilla, niin muutkin lämpiäisi ukolle kuin kymmenen vuotta sitten Costner-valan vannoneet. Mutta elokuva ei voi olla läpeensä huono kun siinä on romantiikkaa. Annetaan sija vielä peruslänkkärille jossa ukot on karskeja ja vain lempi voi kesyttää kulkijan. Yök. Pahalta kuulostaa, mutta kunnioitetaan perinteitä edes vähän. Vaikka sitten laskelmoidusti.
Pisteet:
Arvosteltu: 01.08.2005
Katsottu: Kotona
-Mies saa antaa karjansa laiduntaa missä huvittaa, sanoohan sen jo lakikin!
-Juu, mutta täällä se ei laidunna, me ei nääs tykätä avolaiduntajista.
-Kuule enpä nakkaa skeidaakaan sun mielipiteistäs.
-Kannattais kyllä perääntyä hyvän sään aikana.
-Peräänny ite, meiän karja laiduntaa nyt tässä.
-No ei todellakaan laidunna.
-Tasan laiduntaa.
-Me tapetaan teidät!
-Kuule antaa tulla vaan, niin kauan ko mussa ja kaverissa vielä henki pihisee, niin te likaiset irlantilaiset karjaparonisiat saatte yrittää sortaa meitä rehellisiä amerikkalaisia übermenschpunaniskajuntteja niin paljon kuin haluatte, mutta mehän tapellaan vastaan! Sillä nääs, aiomme tässä perustaa Kansallisen kivääriliiton joka takaa meille oikeudet aseenkantoon, että voimme puolustaa itseämme ja karjaamme!
-Että osaat olla itsepäinen jätkä, mutta niin olen mäkin. Tämä kylä ei ole tarpeeksi iso meille kaikille. Mutta koska olen paha irlantilainen sortaja, en taistele itse, vaan hommaan palkkamurhaaja-armeijan.
-Niinpä tietysti. Minäpä taistelen itse, mutta haen myös ystäväni George Bushin (arvaatte varmaan kenen isoisoisä on kyseessä?), hän on todella älykäs miestenmies Texasista, ja auttaa minua sortajia vastaan!
-Saamarin taipumattomat uljaat cowboyäijät, missä taistelemme?
-Kylänraitilla huomenna. Ole paikalla.
Suunnilleen noin se menee, siis dialogi tässä elokuvassa. Tottakai mukaan mahtuu myös äärettömän kökköä rakkaustarinaa Costnerin ja Annette Beningin välillä, mutta pääpointti on tuossa. Muutama avolaiduntajakarjapaimen saapuu kylään, ja pahat antiamerikkalaiset karjaparonit alkavat pätemään. Ja siitähän ei muuta seuraa kuin räiskettä. Kylässä on tietysti myös kaunis, ylpeä ja älykäs sinkkunainen, joka auttaa toista, nuorenpaa ja rentunpaa karjapaimenta löytämään hyvät puolensa ja unohtamaan menneet ja jne. Ja kun taistelun aatto sitten koittaa, jää nainen jännittämään, palaako tämä sankarillinen ukko palasina vai elossa? Jännääkö? Dramaattistako? Ennalta-arvaamatontako? Not.
Costner on Costner. Muutaman kerran Kevin-Poju on onnistunut hyvin, ja joskus taas mokannut pahasti. Tällä kertaa hän on mokannut pahasti. Ohjaus tökkii, muttei nyt ole aivan sukasta. Kameran edessä mies taas on järkyttävän pökkelö. Robert Duvallin suoritus on jees, ja lopun taistelukohta parhaimmillaan kohtalaista viihdettä, mutta elokuvan typerä, yltiöamerikkalainen ajatusmaailma, ennalta-arvattavuus ja surkea kässäri pilaavat pienimmätkin mahdollisuudet hyvään elokuvaan. Jos haluatte nähdä hyvän länkkärin, katsokaa vaikka se The Unforgiven, jälleen kerran.
Pisteet:
Arvosteltu: 22.10.2004
Katsottu: DVD
Vihdoinkin kunnon westerniä. Costner nostaa mainettansa tällä hienolla neljännellä ohjaustyöllään. Mahtavia maisemia, perinteistä länkkäriä, viihdyttävää menoa ja loistavia näyttelijöitä. Tämä siis oli todella hyvä leffa.
Costner näyttelee karjapaimen Charley Waitea, joka ajaa kaverinsa Boss Spearmanin (Duvall) kanssa karjaa. Heidän mukanansa roikkuvat Button (Diego Luna) ja lihava Mose (Abraham Benrubi). Sitten he joutuvat riitoihin läheisessä kaupungissa, joka johtaa tappamiseen ja muutaman hengen menettämiseen. Charley on löytämässä kaupungista vihamiehien lisäksi rakkautensa kohteen (Annette Bening).
Vanhoille westerneille uskollinen rautaisa elokuva on varsinaista iloa silmille. Kunnioitan Costneria syvästi ja jokainen hänen uusi leffansa pitää aina nähdä. Pitkästä aikaa häneltä tulee jotain arvostettua ja mahtavaa. Armoton maa on ehkäpä vuoden 2004 tähän asti paras elokuva heti Kill Bill vol. 2:n jälkeen. Armottoman jälkeen ei hyviä länkkäreitä ole tullut, mutta nyt tässä olisi sille hyvä haastaja.
Hahmoista on tehty kiehtovan salaperäisiä ja näyttelijät tukevat vahvasti hyvää käsikirjoitusta. Costner taitaa näyttelemisen ja ohjauksen, mutta Robert Duvall on todellinen elokuvan tähti. Molemmat ovat aivan loistavia. Annette Beningiä en kovasti arvosta, mutta en haukukaan. Yhdessä viimeisissään rooleissaan nähdään hyvä sivuosien mies, meidät jo viime vuonna jättänyt Michael Jeter.
Jos pidät hyvistä länkkäreistä niin katsopa tämä ja varmasti kolahtaa. Pituudesta olisi voinut hieman napsia poiskin, mutta ihan hyvä näinkin. Ne, jotka pelkäävät uusia westerneitä ja pitävät niitä aivan onnettomina John Waynen leffoihin verrattuna, niin kannattaa kuitenkin ehdottomasti tarkastaa. En erityisesti ole mikään lännenleffojen suurkuluttuja, mutta tässä on vaan sitä jotain, mitä oli myös Armottomassa. Eipä tässä voi oikein muuta tehdä kuin suositella.
Ikävän vähälle huomiolle tämäkin on jäännyt. Ei ole saannut täällä Suomessa osaksensa melkein minkäänlaista huomiota, mutta toivottavasti tämä tykitykseni sai kiinnostumaan. Ei tämä kuitenkaan ole yhtä hyvä kuin Costnerin esikoisohjaus Tanssii susien kanssa, mutta melkein. Peruswesterniä, mutta hyvää sellaista.
Pisteet:
Arvosteltu: 15.05.2004
Katsottu: Teatterissa
