Vihdoinkin kunnon westerniä. Costner nostaa mainettansa tällä hienolla neljännellä ohjaustyöllään. Mahtavia maisemia, perinteistä länkkäriä, viihdyttävää menoa ja loistavia näyttelijöitä. Tämä siis oli todella hyvä leffa.
Costner näyttelee karjapaimen Charley Waitea, joka ajaa kaverinsa Boss Spearmanin (Duvall) kanssa karjaa. Heidän mukanansa roikkuvat Button (Diego Luna) ja lihava Mose (Abraham Benrubi). Sitten he joutuvat riitoihin läheisessä kaupungissa, joka johtaa tappamiseen ja muutaman hengen menettämiseen. Charley on löytämässä kaupungista vihamiehien lisäksi rakkautensa kohteen (Annette Bening).
Vanhoille westerneille uskollinen rautaisa elokuva on varsinaista iloa silmille. Kunnioitan Costneria syvästi ja jokainen hänen uusi leffansa pitää aina nähdä. Pitkästä aikaa häneltä tulee jotain arvostettua ja mahtavaa. Armoton maa on ehkäpä vuoden 2004 tähän asti paras elokuva heti Kill Bill vol. 2:n jälkeen. Armottoman jälkeen ei hyviä länkkäreitä ole tullut, mutta nyt tässä olisi sille hyvä haastaja.
Hahmoista on tehty kiehtovan salaperäisiä ja näyttelijät tukevat vahvasti hyvää käsikirjoitusta. Costner taitaa näyttelemisen ja ohjauksen, mutta Robert Duvall on todellinen elokuvan tähti. Molemmat ovat aivan loistavia. Annette Beningiä en kovasti arvosta, mutta en haukukaan. Yhdessä viimeisissään rooleissaan nähdään hyvä sivuosien mies, meidät jo viime vuonna jättänyt Michael Jeter.
Jos pidät hyvistä länkkäreistä niin katsopa tämä ja varmasti kolahtaa. Pituudesta olisi voinut hieman napsia poiskin, mutta ihan hyvä näinkin. Ne, jotka pelkäävät uusia westerneitä ja pitävät niitä aivan onnettomina John Waynen leffoihin verrattuna, niin kannattaa kuitenkin ehdottomasti tarkastaa. En erityisesti ole mikään lännenleffojen suurkuluttuja, mutta tässä on vaan sitä jotain, mitä oli myös Armottomassa. Eipä tässä voi oikein muuta tehdä kuin suositella.
Ikävän vähälle huomiolle tämäkin on jäännyt. Ei ole saannut täällä Suomessa osaksensa melkein minkäänlaista huomiota, mutta toivottavasti tämä tykitykseni sai kiinnostumaan. Ei tämä kuitenkaan ole yhtä hyvä kuin Costnerin esikoisohjaus Tanssii susien kanssa, mutta melkein. Peruswesterniä, mutta hyvää sellaista.
