Arizona baby (1987)

Tämä on vasta toinen Coenin veljesten elokuva, tyyli on kuitenkin jo löytynyt.

Hi (Cage) on taparikollinen. Tämä patruunattomalla aseella huoltoasemia ryöstelevä tapaus jää kuitenkin aina kiinni itse teosta, joten hänet passitetaan telkien taakse. Joka kerta. Kiinnijäämisessä on kaikesta huolimatta positiivinenkin puoli. Kamarilla on aina ensimmäisenä vastassa Edwina (Hunter), söpö poliisi, joka ottaa mieheltä sormenjäljet ja pidätyskuvan. Hi ei opi virheistään, joten hän ja Edwina tapaavat säännöllisesti, ja lopulta rakastuvat. Nuoripari menee naimisiin heti kun Hi pääsee pois vankilasta. Seuraavaksi he suunittelevat perheen perustamista. Edwina ei vain tule raskaaksi, ja Hin vähintäänkin epäilyttävä menneisyys huomioon ottaen alkaa näyttää siltä, että asuntoautossa asuva rakastunut nuoripari jää lapsettomaksi. Yhtenä iltana he huomaavat, ettei kaikki toivo olekaan menetetty.

Arizona baby on vasta toinen Coenin veljesten elokuva, tyyli on kuitenkin jo löytynyt. Mukana on mm. tuhottomasti koiria, sekä kummallisesti nimettyjä kummallisia hahmoja ja loistava ääniraita. Synkkyys on jätetty tällä kertaa aika minimiin, mutta vauhtia on senkin edestä. Tempo alkaa heti jo ensimmäisellä sekunnilla, jodlattu banjoversio Beethovenin 9. sinfoniasta raikaa taustalla samalla kun tapahtumia isketään hurjaa vauhtia ruudulle. Jo siinä vaiheessa, kun alkutekstit tulevat ruudulle, alkaa hengästyttää.

Roolitukset ovat onnistuneet loistavasti, Holly Hunteria ja Nicholas Cagea söpömpää paria saa hakea. Myös John Goodman ja William Forsythe veljeksinä, joihin Hi vankilassa tutustuu, ovat ihan lyömättömiä kaikessa typeryydessään ja ahneudessaan. Frances McDormand on vasta kolmikymppinen, mutta esittää suurperheen äitiä, Dotia, todella hauskasti.

Elokuvassa huudetaan ja juostaan paljon, mutta on siinä muutakin. Arizona babya sydämellisempää teosta saa hakea! Sydämellisyys onkin erottanut Coenien elokuvat muista sekoboltsi-elokuvista alusta lähtien. He voivat tehdä elokuvia, jotka pikavilkaisulla saattavat näyttää ihan päättömiltä ja hännättömiltä mutta, joissa on kuitenkin sisältöä, ja jotka eivät jätä kylmäksi. Tuntuu, että jokainen riehuminen on erittäin tarkkaan harkittu. Ohjaajaveljesten nuoruus näkyy ehkä pienenä kikkailuna.

Coenien elokuvien ”sankarit” ovat ehkä vähän reppanoita, ja he tekevät virheitä, mutta heitä ei vain voi olla rakastamatta. Onnistunut kuvaus parantaa tätä elokuvaa, ja antaa sille lisää persoonaa. Etenkin lukuisat hienot kamera-ajot ovat mainitsemisen arvoisia. Välillä ei voinut kun miettiä, että mitenköhän tuokin on tehty? Ja se alussa mainitsemani versio Beethovenin 9. sinfoniasta, se se vasta onkin jotain!

IrmaWeb
Käyttäjä, 43 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 30.12.2008
Katsottu: Kotona

Vauhdikkaan käsiksen ja hillittömien hahmojen takaa pilkistää lievä kokemattomuus.

Edwina ja Hi ovat onnellinen aviopari, joka tahtoo lapsen. Ed osoittautuu kuitenkin hedelmättömäksi, eikä adoptointi onnistu Hin umpirikollisen menneisyyden takia. Kun ökyrikkaalle Arizonan perheelle syntyy viitoset, Edwinan vauvakuume saavuttaa huippunsa... ja paljostahan on tunnetusti hyvä antaa pois, vai mitä? Oli miten oli, Ed ja Hi haluavat mukulansa nyt heti.

Arizona Baby on Coen-veljesten toinen elokuva ja ensimmäinen täysverinen komediasähellys. Toisin kuin upeasti synkistelevässä debyytissä, nyt vauhdikkaan käsiksen ja hillittömien hahmojen takaa pilkistää lievä kokemattomuus. Hillittömän alun jälkeen leffa haarautuu eri matkoilleen, eikä homma pysy lapasessa ihan niin tasapainoisesti kuin toivoisi. Silti kyseessä on paikoitellen tolkuttomankin hauska screwball, pitkälti onnistuneen castingin ja dialogin ansiosta. Nicholas Cage on epätasaisella urallaan ehtinyt väkertää yhtä sun toista, mutta tällä kertaa mies ainakin heittää roolinsa varsin passelisti. Hän vain jotenkin sopii kaidalta polulta hairahtaneen resupekan saappaisiin. Show’n varastaa kuitenkin Holly Hunter, jonka Edwina on lähes täydellisen hauska karikatyyri pakkomielteisesti onnea hapuilevasta naikkosesta.

Lopussa, savun ja kliseeirvailun hälvettyä, leffa maalailee esille nätin vision perheonnesta. Katsojasta riippuu, jättääkö se jälkeensä imelän vai aidosti lämpimän jälkimaun. Rajalla ehkä taiteillaan, mutta allekirjoittanut kallistuu takuulla jälkimmäiseen. Lopputekstien rullatessa fiilis on elämänmakuisen positiivinen, vaikka realismista ei koko puolitoistatuntisen aikana ollut tietoakaan.

Pingutyyppi
Tykittäjä, 244 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 04.07.2005
Katsottu: Kotona

Yllättävän hapuileva Coen-tuotokseksi. Leffa, jolle voi kertaalleen naureskella puolihuolimattomasti.

Arizona Baby on leffoillaan jo pari vuosikymmentä briljeeranneiden Coen-veljesten toiseksi ensimmäinen elokuva. Tuttuun tyyliin meno on kieroa ja elämän outouksista revitään pienimuotoista huumoria ilmoille. Päästarana on nuori Nicolas Cage, joka hänkin pääsee hieman tavallista moniulotteisempaan rooliin hääriessään viiksiniekka Herberttinä. Naistähtenä on tuolloin vielä tuore ruutukasvo nimeltä Holly Hunter.

Luuseri Herbert kulkee lain väärää puolta jatkuvasti ja hukkaa elämäänsä, kunnes löytää onnen poliisivaimon muodossa. Onnen vuoristorata kääntyy alamäkeen, kun pari ei onnistu ponnisteluista huolimatta saamaan omaa lasta. Adoptiosaumatkin valuvat hukkaan Herbertin synkeän menneisyyden vuoksi. Ainoa keino saada oma lapsukainen, on varastaa sellainen. Ja ei tarvitse varmaan kertoa, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Coen-tuotokseksi Arizona Baby on yllättävän hapuileva. Veljesten kädenjälki näkyy, mutta liekö tämä nyt sitten sitä aloittelijan kankeutta vai 80-luvun tyylin ylipainottamista, kun ei homma oikein skulaa. Tasapaksuuteen jäävät vuoronperään niin Cage, Goodman kuin Coenin siippa Frances McDormand. Hunterin roolissa on sentään jotakin lastansa kaipaavan äidin tuskaa ja murteisesti surusanoja latelevan naisen angstia.

Vastoin kuin mikään muu vastaan tullut Coen-leffa, Arizona Baby jättää laimean jälkimaun. Voipa suoraan sanoa, että homma on kertokäyttökamaa, jolle voi kertaalleen naureskella puolihuolimattomasti, ja unhoittaa sitten koko rainan. Tai no, ehkä se utuinen loppu sentään jää päähän.

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 755 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 31.03.2005
Katsottu: Kotona

Hauska ja laadukas komedia.

Coenin veljekset kuuluvat varmasti tämän hetken parhaimpiin amerikkalaisiin elokuvantekijöihin. Heidän tyylinsä on jäljittelemätön, raikas, omaperäinen ja helposti tunnistettava. Ja Arizona baby on ehtaa Coenia.

"Hi" niminen pikkurikollinen ryöstää kaupan ja joutuu vankilaan. Siellä hän rakastuu rempseään poliisiin, Edwinaan. Hi pääsee vapaaksi, uusii rikoksensa ja pääsee taas vankilaan. Tämä tapahtuu vielä kerran, ja kolmannen linnareissun jälkeen Hi kosii Edwinaa, joka vastaa myöntävästi. He yrittävät kovasti saada lasta, mutta pian ilmenee ettei Edwina voi saada lapsia. Kun jokainen adoptiotoimista vielä ilmoittaa, etteivät he saa adoptoida lasta sillä Hin menneisyys on "epäilyttävä", ja uutisissa näytetään samaan aikaan, että suuren tavaratalon omistavan Nathan Arizonan vaimo synnytti juuri viitoset, on soppa valmis. Kyyniseksi muuttunut Edwina keksii, että koska Arizonilla on vauvoja enemmän kuin tarpeeksi, saa Hi käydä varastamassa heille yhden. Omat kortensa kekoon kantavat Hin vankilasta karanneet ystävät ja moottoripyörää ajava palkkionmetsästäjä.

Coenmaiseen tapaan hahmot ovat tässäkin filmissä viimeistäkin sivuhahmoa myöten loppuun asti hiottuja ja hauskoja. Näyttelijävalinnat osuvat nappiin ja suoritukset ovat sen mukaisia. Ohjaus on hyvää, ja koko leffan sydän eli käsikirjoitus on oikein mallikas. Jos pidät veljesten tuotannosta noin yleensä, pidät varmasti Arizona babystäkin. Hauska ja laadukas komedia.

Raato-A
Tykittäjä, 389 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 29.07.2004
Katsottu: DVD