Edwina ja Hi ovat onnellinen aviopari, joka tahtoo lapsen. Ed osoittautuu kuitenkin hedelmättömäksi, eikä adoptointi onnistu Hin umpirikollisen menneisyyden takia. Kun ökyrikkaalle Arizonan perheelle syntyy viitoset, Edwinan vauvakuume saavuttaa huippunsa… ja paljostahan on tunnetusti hyvä antaa pois, vai mitä? Oli miten oli, Ed ja Hi haluavat mukulansa nyt heti.
Arizona Baby on Coen-veljesten toinen elokuva ja ensimmäinen täysverinen komediasähellys. Toisin kuin upeasti synkistelevässä debyytissä, nyt vauhdikkaan käsiksen ja hillittömien hahmojen takaa pilkistää lievä kokemattomuus. Hillittömän alun jälkeen leffa haarautuu eri matkoilleen, eikä homma pysy lapasessa ihan niin tasapainoisesti kuin toivoisi. Silti kyseessä on paikoitellen tolkuttomankin hauska screwball, pitkälti onnistuneen castingin ja dialogin ansiosta. Nicholas Cage on epätasaisella urallaan ehtinyt väkertää yhtä sun toista, mutta tällä kertaa mies ainakin heittää roolinsa varsin passelisti. Hän vain jotenkin sopii kaidalta polulta hairahtaneen resupekan saappaisiin. Show’n varastaa kuitenkin Holly Hunter, jonka Edwina on lähes täydellisen hauska karikatyyri pakkomielteisesti onnea hapuilevasta naikkosesta.
Lopussa, savun ja kliseeirvailun hälvettyä, leffa maalailee esille nätin vision perheonnesta. Katsojasta riippuu, jättääkö se jälkeensä imelän vai aidosti lämpimän jälkimaun. Rajalla ehkä taiteillaan, mutta allekirjoittanut kallistuu takuulla jälkimmäiseen. Lopputekstien rullatessa fiilis on elämänmakuisen positiivinen, vaikka realismista ei koko puolitoistatuntisen aikana ollut tietoakaan.
