Two Orphan Vampires

Joku

Two Orphan Vampires edustaa näitä Jean Rollinin uran myöhempiä teoksia. Tässä on kyllä kaikki äijän tavaramerkit läsnä ja paikoitellen ihan julmetun upeaa kuvaa ja musiikkia. Hommassa on vaan yksi iso mutta. Elokuvan kesto nimittäin. Rollinin filmit on parhaimmillaan silloin kun kesto huitelee siinä 80-90 minuutin välillä. Kuten muutkin miehen ohjaustyöt niin tämäkin on todella unenomainen ja runollinen jopa kerronnaltaan. Lähes kahden tunnin kesto onkin elokuvalle aivan liikaa. Leffa alkaa viimeistään tunnin kohdalla laahustamaan ihan toden teolla ja katsominen muuttui vähitellen melko puuduttavaksi. Puhetta, puhetta ja puhetta. Useissa Rollinin elokuvissa se hidas tunnelmointi ja haahuileva juonenkuljetus ei haittaa, sillä taustalla on kokoajan visuaalisesti hienoa kuvastoa seurattavana. Tässäkin on sitä visuaalista herkkua mutta jotenkin tuo ylipitkäksi venyvä kesto käy vaan sietämättömäksi ennen pitkää. Päähenkilöiden väliset pitkät puheenparret ihan höpöhöpö -juttuineen ei myöskään yhtään auta asiaa. Juonikaan ei ole niin kiinnostava, että se olisi jaksanut yksinään kannatella tätä leffaa loppuun asti. Ei tämä huono elokuva silti ole, mutta uusintakatselulle en näe kyllä mitään tarvetta. Ei todellakaan ohjaajansa parhaita.