Shaun of the Dead (2004)
- Tuotantovuosi:
- 2004
- Ohjaajat:
- Edgar Wright, Simon Pegg
- Pääosissa:
- Kate Ashfield, Nick Frost, Simon Pegg
- Maat:
- Iso-Britannia
- Pituus:
- 99 min
- Genret:
- Komedia, Kauhu
George A. Romero on niin mahtava mies ohjaamaan zombi-leffoja, että kaikki on kahlattu läpi. Kävelinpä kerran sitten filmarin hyllylle ja käteeni osui Shaun Of The Dead. Mietin, että tässä olisikin kivaa piristettä lauantai-illaksi. Piristettä tuli kuitenkin enemmän.
Shaun ja Ed ovat kaksi toisilleen erilaista kämppistä. Edillä ei ole duunia ja Shaun työskentelee kodinkoneliikkeessä myyjänä. Shaunilla on parasta aikaa suhde ratkeamassa Lizin kanssa. Ravintolaa ei ole vielä buukattu ja elävät kuolleet alkavat harhailemaan pitkin Lontoota.
Kipeän hauska kauhukomedia. Romeron klassikot on tullut katsottua ja bongasin lähes kaikkien leffojen ideat ja parodiat. Esimerkiksi elokuvan juoni ja nimikin viittaa Romeron parhaaseen Dawn Of The Deadiin. Hahmotkin muistuttavat elokuvassa olleita hahmoja, mutta ovat kuitenkin brittiläisiä
Loppupuolella elokuva muuttuu todelliseksi splatter-sirkukseksi, jossa sisälmykset ja suolistot ynnä muut lisäkkeet lentelevät kaaressa pitkin ruutua. Nannaa!
Suosittelen elokuvaa niin Romeron faneille, kuin kauhuelokuvien harrastajille. Niin läpeensä kuoliaaksi naurattava elokuva, että tästä voisi kirkua jo jatko-osaa.
Kun aloitin elokuvan katsomisen, en odottanut oikein mitään. Olin lukenut paljon positiivista palautetta elokuvasta, mutta epäilin olisiko elokuva minun makuuni. Rakastan brittihuumoria, mutta parodia kauhuklassikosta jota rakastan niin paljon että epäilin voisiko siitä saada toimivaa parodiaa. Kun olin katsellut elokuvaa ensimmäisen vartin tiesin, että voi.
Tapahtumat alkavat, kun luuseri Shaun ja hänen kaverinsa Ed huomaavat, että kaduilla hortoilevat kalvakat ihmiset ovatkin zombeja. Shaun päättää käydä pelastamassa äitinsä ja ex-tyttöystävänsä ja viedä heidät pubiin suojaan. Tästä alkaa verinen seikkailu josta huumoria ja suolenpätkiä ei puutu.
Elokuva parodioi Dawn of the Deadiä ja muita klassikkoelokuvia niin osuvasti että kipeää tekee. Elokuvat katsonut voi nähdä monia viittauksia esim. televiolähetykset ja pubiin linnottautuminen.
Näyttelijät onnistuvat rooleissaan todella hyvin. Esimerkiksi Shaunin kaveria esittävä Frost niin hyvin, että hahmo jota alussa todella inhoaa niin lopussa hänestä oppii pitämään.
Kuvaus on pääosin onnistunutta mutta aina vähän väliä ilmestyvät pikaleikkaukset ärsyttävät silmää. Musiikki on onnistunutta ja luo jännitystä.
Elokuva on loistava parodia George A. Romeron kauhuklassikoista, mutta lopussa se menee lähemmäs tavallista splatteria kuin parodiaa. Se kärsii myös pikaleikkauksista, mutta muilta osin elokuva on todella onnistunut.
Mitä tehdä, kun jenkit ovat ryssineet parodiaelokuvien hulvattoman perinteen päin mäntyä, seinää ja per… takamuksia? Oikein, kutsutaan britit hätiin. Mm. ZAZ-kolmikon oivaltavan yhteistyöajan jälkeen Hollywoodista on tasaiseen tahtiin tunkenut oivaltamattomia Scary-, Date-, Epic- ym. Movie-leffoja turhan usein. Niinpä Shaun of the Dead on suorastaan riemastuttava valopilkku keskellä tätä muka-hauskan sekoilun aikakautta.
Mutta jospa välillä kertoisi jotain leffasta silmittömän ylistämisen sijaan. Shaun (Pegg) on luuseri, joka asuu yhdessä vielä isomman luuserin (Frost) kanssa ja yrittää ylläpitää suhteitaan tyttöystäväänsä (Ashfield) sekä äitiinsä (Penolope Wilton) ja kaupan päälle sinnitellä isäpuolensa (Bill Nighy) kanssa. Lopulta Shaun päättää laittaa elämänsä järjestykseen, mutta homma ei suju ihan helposti, sillä vainajat nousevat kuolleista aikeinaan popsia ihmiset suihinsa, ja ta-daa: kaikkien aikojen zombie-parodia on valmis.
Edellisessä kappaleessa on tosin sana, joka ei anna leffasta kovin myönteistä kuvaa. Pelkkä ajatus zombie-elokuvien parodioinnista tekemällä itsessään toimiva zombie-elokuva on jo niin mahdottoman kuuloinen, että suorastaan pelottaa, erityisesti kun itse ole edes suurempien zombieleffojen ystävä, edes niiden klassikoiden.
Mutta pelot ovat turhia, sillä lopputulos on, vaikkei aivan hykerryttävän hauska, niin silti pirullisen onnistunut. Mukaan mahtuu siis onnistunutta parodiaa ja lukuisia muita gageja sekä paikoin ihan onnistunutta böö-meninikiä. Erityisesti alkujakso, jossa ihmiset synkistelevät normaaleissa arkitoimissaan aivan zombien näköisinä, on hulvaton, puhumattakaan zombie-epidemian alusta, jolloin Shaun suorittaa normaaleja aamurutiineja kaupungilla sen kummemmin huomaamatta kaaosta ympärillään. Hieman yleistä yhteiskuntakritiikkiäkin on siis saatu mukaan.
Leffan ongelmaksi jää kuitenkin sen pysyminen läpijuoksuna pisteestä A pisteeseen B. Matkalle on ladottu erinäisiä ja tarinasta erillisiä, vaikkakin ihan hyviä vitsejä, mutta jonkin asteinen sisällöttömyys haittaa katselunautintoa pahasti. Samoin tekijöiden pyrkimys ylenpalttiseen realistisuuteen (lue: raakuuteen), kun zombien ja vähän muidenkin päät lentelevät. Tältä kun onnistuu silmänsä sulkemaan, Shaun of the Dead on raikas tuulahdus hyvää brittikomediaa. Yleisesti kaikesta huolimatta se on ohittamaton nautinto. Nimet Edgar Wright, Simon Pegg ja Nick Frost kannattaa painaa syvästi mieleen. Parodiameininki sai jatkoa pari vuotta myöhemmin Hot Fuzz’ssa ja kolmas osa tähän huumorisarjaan on tulossa.
Ilmestyessään Shaun of the Dead aiheutti minussa lähinnä pelottavia tuntemuksia. Voiko zombeilla höystetty brittikomedia olla mistään kotoisin. Pidän kovasti zombeista, sekä brittihuumorista, mutta en vain jotenkin voinut kuvitella niitä yhteen. Onneksi pelkoni osottautuivat täysin vääriksi, Shaun of the Dead on mainio elokuva.
Shaun on oman elämänsä sankari, jonka elämä junnaa täysin paikoillaan. Illat vietetään The Winchester -pubissa kavereiden kanssa. Suhde tyttöystävään on vaakalaudalla, ja asiat äidinkin kanssa voisivat olla paremmin. Samalla kuin Shaun säätää oman elämänsä kanssa, alkavat kuolleet nostaa päätään hautojensa pohjilta.
Shaun of the Dead on tyylikkäästi etenevä kauhukomedia, joka parodioi erinomaisesti monia zombie-klassikoita. Läpät ovat hauskoja, koska niitä ei mitenkään erityisemmin alleviivata. Jokainen saa itse päättä missä nauraa ja missä ei. Parodian osalta pohjaksi on selvästi otettu Danny Boylen 28 Päivää Myöhemmin, mutta myös monesta muusta leffasta on lainattu juttuja. Kuten Shaunin laatiessa tomintasuunnitelmaa , taustalla raikaa Dario Argenton hovibändin Goblinin musiikkia Dawn of the Deadiasta.
Juuri nämä pienet yksityiskohdat pitävät Shaun of the Deadin hyvän maun paremalla puolella. Huononpaa makua hyvin löyhästi edustaa muutama pieruläppä, vaikka ääntä ei kuulukkaan, niin piereskely on aina alhainen huumorin muoto. Tosin tämän leffan tekijätkin tiedostivat eriomaisesti, siksi nämä kohdat edustavatkin vain löyhästi huonoa huumoria.
Shaun of the Dead on jokaisen zombie-diggarin pakkohankinta. Sitä saattaa olla vaikea uskoa, mutta leffa on kertakaikkiaan nerokas tekele, joka pieksee monet muut 2000-luvulla tehdyt zombie-elokuvat, mukaan lukien Romeron Land of Deadin.
nimimerkki: Tumppimies
Brittifilmi ja tuntemattomat näyttelijät. Tuosta yhdistelmästä on monet monet kerrat seurannut hyvää lopputulosta. Tällä kertaa aiheena on kuitenkin komediaksi muokattu uusintaversio kauhufilmistä. Riittääkö taito hyvän kopion tekemiseen ?
Jonkinsortin virus on levinnyt ainakin Lontoon alueelle muuttaen ihmiset lihanhimoisiksi zombieiksi. Pieni tuttava- ja sukulaisjoukkio yrittää selviytyä zombieiden käsistä keinoja kaihtamatta, mutta tehtävä osoittautuu varsin haasteelliseksi, ainakin siitä syystä että osa porukasta on täysiä taliaivoja...
Vähän turhan suora kopio vähän aikaa sitten katsomastani Dawn of the deadista, josta tämän filmin nimikin tietenkin juontaa juurensa. Tämän elokuvan juju onkin huumorissa, eikä tästä ole yritetty kauhua tosissaan tehdäkään. Lopputulos on varsin vinkeä elokuva, jossa saa moneen otteeseen naurahtaa ja muutaman kerran säpsähtääkin.
Arvostelija
Jaqqe Nakuttaja
Vieras
Parodiointi on vaikeata hommaa, se on elokuvagenren vaikeimpia osuuksia. Parodian ohjaajalla täytyy olla jonkinlainen näkemys, millainen on hauska ja hyvä parodiaelokuva. Edgar Wright, Shaun of the Deadin ohjaaja, on ottanut kovan palan tekemällä parodiaa kauhuelokuvista, joka on parodiagenren vaikeimpia osuuksia. Yllättävästi Shaun of the Dead onnistuu olemaan yksi hauskemmista parodiaelokuvista, jossa on tyyliä ja vitsit hauskoja.
Shaun on elektroniikkaliikkeen myyjä, jonka elämä menee tasaiseen vauhtiin ilman mitään yllätyksiä. Mutta eräänä päivänä kaikki muuttuu, kun Shaunin tyttöystävä lopettaa suhteen ja vaatii Shaunia muuttamaan elämäntyyliään, ja vastaukseksi tähän Shaun ottaa, kuten jokainen kunnon mies, kunnon kännit ja lupaa muuttaa tapansa. Seuraavana krapulaisena päivänä kaikki on erilaista, jalkakäytäville kävelee zomb… Ssh! Don't say the Z-word! … siis eläviä kuolleita. On siis suunnitelman aika: tapetaan isäpuoli, haetaan äiti ja ex-tyttöystävä ja päädytään Shaunin ja kumppaneiden mielipaikkaan eli paikalliseen pubiin.
Vaikkakin Shaun of the Dead on parodia, ei se alennu tekemään pilaa kauhuklassikoista, vaan pikimmiten voisi puhua kunnianosoituksena. Elokuva on rakennettu hyvin toimivien vitsien pariin, jossa kaikki toimivat täydellisesti yhteen. Henkilöhahmot ovat yllättäen aidon tuntuisia, joten mistään turhasta elokuvasta ei ole kyse.
Shaun of the Dead on kauhun, komedian ja draaman välimuoto, joista jokainen osa-alue täydentää elokuvasta lähes täydellisen. Ehdottomasti parodiaelokuvien aatelia.
Shaun (Simon Pegg) on johtava myyntiedustaja kotielektroniikkafirmassa. Tyttöystävän (Kate Ashfield)heitettyä tämän pellolle, Shaun menee huonekaverinsa Edin (Nick Frost) kanssa Winchester-nimiseen pubiin ja herää seuraavana aamuna keittiönsä lattialta pienoisessa kankkusessa. Hetkeä myöhemmin Shaun ja tämän tukevahko ystävä huomaavat oudon tytön puutarhassaan. Ennen kuin Shaun tai Ed ehtivät tajuta mitä on tapahtunut, kadut ovat zombeja täynnä ja kaikki naapurit ovat muuttuneet eläviksi-kuolleiksi.
Ensimmäinen zombie-elokuva, jossa sankari yrittää saada elävän kuolleen pois päiviltä heittämällä tätä tyynyllä, pyykkikorilla ja suosikkiyhtyeensä savikiekolla. Elokuvassa on erittäin paljon hyvää brittihuumoria höystettynä splatter-meiningillä. Dawn of the Dead meets Lock, stock and two smoking barrels. Todella viihdyttävä elokuva joka on jo syntyessään klassikko. B-luokan elokuvan tunnelma toimii puolesta. Harvemmin tulee romanttista zombie-elokuvaa vastaan. Tämä elokuva toimii kympillä.
nimimerkki: Population1























































