Parodiointi on vaikeata hommaa, se on elokuvagenren vaikeimpia osuuksia. Parodian ohjaajalla täytyy olla jonkinlainen näkemys, millainen on hauska ja hyvä parodiaelokuva. Edgar Wright, Shaun of the Deadin ohjaaja, on ottanut kovan palan tekemällä parodiaa kauhuelokuvista, joka on parodiagenren vaikeimpia osuuksia. Yllättävästi Shaun of the Dead onnistuu olemaan yksi hauskemmista parodiaelokuvista, jossa on tyyliä ja vitsit hauskoja.
Shaun on elektroniikkaliikkeen myyjä, jonka elämä menee tasaiseen vauhtiin ilman mitään yllätyksiä. Mutta eräänä päivänä kaikki muuttuu, kun Shaunin tyttöystävä lopettaa suhteen ja vaatii Shaunia muuttamaan elämäntyyliään, ja vastaukseksi tähän Shaun ottaa, kuten jokainen kunnon mies, kunnon kännit ja lupaa muuttaa tapansa. Seuraavana krapulaisena päivänä kaikki on erilaista, jalkakäytäville kävelee zomb… Ssh! Don’t say the Z-word! … siis eläviä kuolleita. On siis suunnitelman aika: tapetaan isäpuoli, haetaan äiti ja ex-tyttöystävä ja päädytään Shaunin ja kumppaneiden mielipaikkaan eli paikalliseen pubiin.
Vaikkakin Shaun of the Dead on parodia, ei se alennu tekemään pilaa kauhuklassikoista, vaan pikimmiten voisi puhua kunnianosoituksena. Elokuva on rakennettu hyvin toimivien vitsien pariin, jossa kaikki toimivat täydellisesti yhteen. Henkilöhahmot ovat yllättäen aidon tuntuisia, joten mistään turhasta elokuvasta ei ole kyse.
Shaun of the Dead on kauhun, komedian ja draaman välimuoto, joista jokainen osa-alue täydentää elokuvasta lähes täydellisen. Ehdottomasti parodiaelokuvien aatelia.
