Mitä tehdä, kun jenkit ovat ryssineet parodiaelokuvien hulvattoman perinteen päin mäntyä, seinää ja per… takamuksia? Oikein, kutsutaan britit hätiin. Mm. ZAZ-kolmikon oivaltavan yhteistyöajan jälkeen Hollywoodista on tasaiseen tahtiin tunkenut oivaltamattomia Scary-, Date-, Epic- ym. Movie-leffoja turhan usein. Niinpä Shaun of the Dead on suorastaan riemastuttava valopilkku keskellä tätä muka-hauskan sekoilun aikakautta.
Mutta jospa välillä kertoisi jotain leffasta silmittömän ylistämisen sijaan. Shaun (Pegg) on luuseri, joka asuu yhdessä vielä isomman luuserin (Frost) kanssa ja yrittää ylläpitää suhteitaan tyttöystäväänsä (Ashfield) sekä äitiinsä (Penolope Wilton) ja kaupan päälle sinnitellä isäpuolensa (Bill Nighy) kanssa. Lopulta Shaun päättää laittaa elämänsä järjestykseen, mutta homma ei suju ihan helposti, sillä vainajat nousevat kuolleista aikeinaan popsia ihmiset suihinsa, ja ta-daa: kaikkien aikojen zombie-parodia on valmis.
Edellisessä kappaleessa on tosin sana, joka ei anna leffasta kovin myönteistä kuvaa. Pelkkä ajatus zombie-elokuvien parodioinnista tekemällä itsessään toimiva zombie-elokuva on jo niin mahdottoman kuuloinen, että suorastaan pelottaa, erityisesti kun itse ole edes suurempien zombieleffojen ystävä, edes niiden klassikoiden.
Mutta pelot ovat turhia, sillä lopputulos on, vaikkei aivan hykerryttävän hauska, niin silti pirullisen onnistunut. Mukaan mahtuu siis onnistunutta parodiaa ja lukuisia muita gageja sekä paikoin ihan onnistunutta böö-meninikiä. Erityisesti alkujakso, jossa ihmiset synkistelevät normaaleissa arkitoimissaan aivan zombien näköisinä, on hulvaton, puhumattakaan zombie-epidemian alusta, jolloin Shaun suorittaa normaaleja aamurutiineja kaupungilla sen kummemmin huomaamatta kaaosta ympärillään. Hieman yleistä yhteiskuntakritiikkiäkin on siis saatu mukaan.
Leffan ongelmaksi jää kuitenkin sen pysyminen läpijuoksuna pisteestä A pisteeseen B. Matkalle on ladottu erinäisiä ja tarinasta erillisiä, vaikkakin ihan hyviä vitsejä, mutta jonkin asteinen sisällöttömyys haittaa katselunautintoa pahasti. Samoin tekijöiden pyrkimys ylenpalttiseen realistisuuteen (lue: raakuuteen), kun zombien ja vähän muidenkin päät lentelevät. Tältä kun onnistuu silmänsä sulkemaan, Shaun of the Dead on raikas tuulahdus hyvää brittikomediaa. Yleisesti kaikesta huolimatta se on ohittamaton nautinto. Nimet Edgar Wright, Simon Pegg ja Nick Frost kannattaa painaa syvästi mieleen. Parodiameininki sai jatkoa pari vuotta myöhemmin Hot Fuzz’ssa ja kolmas osa tähän huumorisarjaan on tulossa.
