Ryöstö (2001)
- Alkuperäinen nimi:
- Heist
- Tuotantovuosi:
- 2001
- Ohjaajat:
- David Mamet
- Pääosissa:
- Danny DeVito, Delroy Lindo, Gene Hackman, Rebecca Pidgeon, Ricky Jay, Sam Rockwell
- Maat:
- Kanada / USA
- Pituus:
- 111 min
- Genret:
- Draama, Trilleri, Rikos
Keskiarvo
Arvostelut (2): 
Pikatuomiot (53):
Oma pikatuomio
Hollywoodilla, ja etenkin erään nimeltä mainitsemattoman hra Oceanin sadallakahdeksalla ryöstöjatkiksella, on ollut tapana tehdä suurryöstöistä tavattoman seksikästä ja hektistä puuhaa (*Paidaton Brad Pitt räjäyttää kassakaapin eikä yksikään seteli ole kärventynyt, Clooney virnistää ohi kulkevalle vähäpukeiselle neidolle*). Siksipä on mukava huomata, että tylsästi Ryöstöksi nimetty leffa tallustelee paljon tavallisimmilla vesillä oman keikkansa suhteen ja tekee sen silti melko kiinnostavasti, kovanaamojen irvistellessä. Rikosdraamaa on siis mukana enemmän kuin ylilyötyä actionia.
Ryöstön kohdalla kannen ei kannata antaa hämätä, sillä vaikka kansi lupaa rainan olevan suoraan jonkin Giganttilan 1.99-korista, niin yllättävän menevästi Gene Hackmanin tähdittämä ja Lahjomattomien käsikirjoittajan luoma leffa porskuttaa. Pari kertaa machoärjähdykset ovat aiheuttaa katsojassa slaagin, mutta mitäpä moisesta, sillä tavoitteena lienee ollut kertoa kovaksikeitettyjen konnien vihoviimeisestä keikasta ja kai jumaleishön äijät saa silloin huutaa! Hackman ei ehkä ole ärjyessään terästä, muttei kyllä pahviakaan.
Ryöstö on harmaan hieno ja näppärästi menneeseen kurkottava, joskin Danny DeViton roolin myötä välillä kollegaleffoiltaan turpaansa ottava, rikoselokuva. DeVitosta on todettava, että onhan kyseessä osaava mies, mutta joskus se 152-senttinen räyhäävä gangsterisetä ei vain istu menoon. Nyt ollaan pahasti siinä rajoilla. Sama pätee epäilyttävää kloppia näyttelevän Sam Rockwellin viiksiin.
Pisteet:
Arvosteltu: 12.07.2008
Katsottu: Kotona
Jo parikymmentä vuotta hollykylän A-kastiin kuulunut Gene Hackman on pläjäyksessä roistoporukan aivot. Heput tekevät ryöstön, jossa tapahtuu pieni moka ja lisäksi keikan järjestäjän Bergmanin (DeVito) kanssa syntyy erimielisyyksiä sovitusta palkkiosta. Jotta tämän keikan palkkiot saadaan kalkuloitua oikein on tehtävä vielä yksi keikka. Porukka joutuu ottamaan vastentahtoisesti vielä Bergmanin keltanokkapojankin mukaan ryöstämään Sveitsin kultaa. Tästä alkaa hyvin moninainen silmäänsahaaminen, jossa katsojakin yllättyy moneen otteeseen.
Kyseessä on ns. vanhan koulukunnan trilleri. Tarina on loistava moninaisine juonenkäänteineen ja ajattelua vaaditaan. Kun huomaa mistä on kyse, alkaa itsekin ennakoimaan tilanteita ja miettimään, että mitenkähän tämäkin homma klaarataan tai mikä juju tässä oikein on.
Yhtäkkiä leffan tiimellyksessä jo jonkin ajan katsomisen jälkeen tulee omituinen olo. Miten kohtaus vaikuttaa niin kummallisen "luonnolliselta"? Niin, missä ovatkaan taustamusat ja -pörinät? Ei hemmetti, eihän niitä ole ollut oikeastaan ollenkaan. Niin monet nykyajan rainat täyttävät tajunnan liikaakin musajumputuksilla ja musavideomaisilla kuvakikkareilla että tarina on ikäänkuin kaiken trendimäiskeen taka-alalla... kyllä ennen kaikki oli paremmin. No, ei nyt sentään, mutta on ilo katsoa välillä leffaa, jossa on hyvä tarina eikä toteutuksessa hössötetä turhaan.
Ookoo, onhan tämäkin pätkä rakennettu klisheen pohjalle, jossa tehdään vielä yksi ryöstö ennenkuin jäädään eläkkeelle ja asetutaan nauttimaan saalisrahoista jonnekin tyynenmeren saarelle. Annettakoon tuo anteeksi, leffan katsomista voi hyvällä omalla tunnolla kutsua nautinnoksi.
Pisteet:
Arvosteltu: 12.08.2002
Katsottu: DVD
