Punainen lohikäärme (2002)

Kaksi perhettä on murhattu. Tappaja on sama. Jack Crawford (Keitel) hakee entisen työntekijänsä, Will Grahamin (Norton) töihin auttamaan tappajan vangitsemisessa. Will joutuu pyytämään neuvoa tri. Hannibal Lecteriltä (Hopkins). Lecter ei pidä Grahamista.

Punainen Lohikäärme on visuaalisesti kaunis ja erinomaisesti näytelty draama sarjamurhaajasta. Pääosassa on paitsi epäinhimillisen hirviön etsintä, myös hirviön selittäminen, mikä onnistuu mainiosti.

Francis Dolarhyde (Fiennes) on yksinäinen, ujo ja komea mies, jonka kasvoissa on hieman macho arpi. Hänen itsensä mielestä hän on epämuodostunut rumilus. Tämä sisäisen ja ulkoisen konflikti on luonut Lohikäärmeen, joka ajaa häntä tappamaan ja samalla voimistumaan. Fiennesin suoritus on hyytävä ja samalla säälittävä. Katsoja tuntee Dolarhyden hirviömäisyyden, kuten myös hänen inhimillisen pehmeytensä, mitä hän yrittää poistaa.

Koska elokuvan juoni hyvin pitkälti pyörii yksittäisen henkilön ympärillä, joka ei ole Lecter, näyttelijöillä on oltava tilaa. Norton on kiitettävä Grahamina ja Hopkinsin suoritus Lecterinä on taattua tavaraa. Näiden kahden välisissä kohtauksissa on voimakas lataus, sillä katsoja tietää Lecterin vihaavan Grahamia erittäin syvästi. Lecter luonnollisesti aikoo hyötyä tilanteesta itse ja omalla tavallaan.

Punainen Lohikäärme on lyhyesti sanottuna hyvin perinteinen sarjamurhaaja-jännäri, mikä kuitenkin sisältää huolella luotuja henkilöhahmoja ja ennen kaikkea loistavan roiston. Hannibal Lecter on kestosuosikki-pahis.

nimimerkki: Jurpo

Pisteet:
Arvosteltu: 16.08.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Jurpo
Tähtääjä
263 arvostelua

Huh. Olipa helpotus. Tyylitaju oli palannut Hannibal-trilogiaan. Uhrilampaiden jatko-osassahan mentiin pöpelikköön alkuperäisestä ideasta antaa katsojan kuvitella kauheudet. Irvokkuuden asteelle mennyt esitystapa mm. ihmisaivojen syönnistä haukkasivat palan myös uskottavuudesta. Punaisessa lohikäärmeessä originaali tyylikkyys oli pienin varauksin palannut framille, ja samalla leffa nousee ohi Hannibalista - lähes Uhrilampaiden tasolle.

Thomas Harrisin romaanin tarina ajoittuu aikaan ennen agentti Clarice Sterlingiä. Hannibal Lecter saadaan poseen eka kertaa ja pidätyksen tehnyt Will Graham joutuu myöhemmin turvautumaan Hannibalin apuun murhaaja-analysoinnissa. Kaava on siis sama kuin Uhrilampaissa. Tällä kertaa visto sarjamurhaaja lahtailee kokonaisia perheitä. Vertailuilta aikaisempiin Lecter-juttuihin ei voi välttyä. Punainen lohikäärme on vain alistettava vertailevalle pähkäilylle, koska kolmen leffan tarinat muodostavat kokonaisuuden.

Punaiseen lohikäärmeen henkilökunnaksi oli valittu/saatu houkuteltua näyttelijöitä persoonallisimmasta päästä. Hopkins on itseoikeutettu Hannibal Lecter, mutta siitä eteenpäin miehityksessä on pari ylläriäkin. Erityisesti Emily Watson on yllättävä veto tämänkaltaiseen tuotantoon. Edward Norton Will Grahamina sopii osaansa jossa habituksen pitää olla Hannibalin apetitkatseen alla alistuva. Ralph Fiennes hullupöljän roolissa ei yllä Uhrilampaiden kolleegansa tasolle. Mutta ei esitys floppaakaan.

Punaisesta lohikäärmeestä jäi tuntuma että se kestää useaamman katselukerran. Se on laatufilmin merkki. Ihan niin ahdistavaa tunnelmaa ei saatu aikaan kuin Uhrilampaissa, mutta kampe on ilman muuta paikkansa ansainnut keräilyhyllyssä.

Pisteet:
Arvosteltu: 26.08.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Viljami
Ylläpitäjä
225 arvostelua

Itse en ole, uskokaa tai älkää, nähnyt Uhrilampaita enkä Hannibalia. Alkuperäiset kirjat olen kyllä lukenut. Kaveri oli vuokrannut tämän pläjäyksen ja kutsui katsomaan. No, ajattelin että sehän kertoo ajasta ennen Uhrilampaita, joten hiton väliä jos en ole leffoja nähnyt. Ja tiedänhän mä jutut, kun olen kirjat lukenut.

Nuori FBI agentti Will Graham saa veitsestä pidättäessään Hannibal Lecteriä. Hän jää varhaiseläkkeelle, mutta hänen entinen pomonsa Jack Crawford tulee hakemaan hänet mukaan uuden sarjamurhaajan metsästykseen. Tämän yhteydessä Graham joutuu myös haastattelemaan pirullisen älykästä mutta läpipahaa tri.Lecteriä vankilamielisairaalassa.

Pläjäyksessä on mahtavat näyttelijät. Hannibal Lecteriä esittää m-a-h-t-a-v-a-s-t-i sir Anthony Hopkins. Will Grahamina patsastelee Edward Norton, ja mies tekee todella hyvän suorituksen. Ralph Fiennes on "Hammaskeijuna" erittäin hyvä, ja myös pienen roolin Crawfordina tekevä Harvey Keitel osaa asiansa, kuten aina. Ohjaaja Brett Rattner on minulle tuntematon suuruus, mutta hyvinhän kaveri hommansa hoiti. Leffa pohjaa hyvään kässäriin, ja hyviin näyttelijöihin.

Suosittelen kaikille jotka haluavat nähdä hyvän jännitysleffan. Toimintafaneille suosittelen pienellä varauksella, vaikkei leffassa actionia juuri olekaan, niin kyllä tämä senkin kategorian faneihin varmasti uppoaa... Kauhufriikeille suosittelen myös, vaikkei leffasta yöuniaan menetä, eikä se ole edes pelottava, mutta kauhuleffan aineksiahan tässä on, ja jännittävä kyllä. Hyvä pätkä.

Pisteet:
Arvosteltu: 08.08.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Raato-A
Tykittäjä
388 arvostelua

Uhrilampaat aloitti koko homman ja sen jatko-osa Hannibal nosti Hannibal Lecterin lopullisesti päähahmoksi, jonka lähes kaikki leffoja töllöttävät tuntevat. Demmen Uhrilanmpaat on pimeän tyylikäs ja mestarillinen, leffasarjamurhaajabuumin aloittaja, kun taas Hannibal ehkä aihella turhankin mässäilevä, jonka vuoksi se eroaakin edeltäjästään joidenkin mielestä liikaakin. Punainen lohikäärme on näiden kahden elokuvan esiosa, joka siis valottaa jonkin verran tapahtumien taustoja. Mutta vain jonkin verran...

Elokuvien roima menestys on taannut huimat puitteet myös tälle pläjäykselle. Vai mitä voi todeta näyttelijäkaartista: Edward Norton, Anthony Hopkins, Ralph Fiennes, Harvey Keitel, Emily Watson jne. Ja olisikin suoranainen ihme ettei tällaisella kaartilla saataisi jotain aikaan. Nättelijätyö on kiistämättä komeaa katseltavaa. Yleensä liiankin siloitellun oloinen Ralph Fiennes kerää pisteet kotiin. Norton ja Hopkins ovat myös vähäeleisyydessään hyvin mukana. Mukaan on saatu jälleen sitä Uhrilampaista tuttua synkistelyä, mikä tässä aiheessa on vain positiivinen asia.

Kuvat ovat kalman komeita. Elokuvan tietyt kauniit kohatukset ovat asetelmaltaan erittäin karmaisevia. Ehkä tällä kertaa on onnistuttu siinä missä Hannibalin kohdalla hieman epäonnistuttiin. Alkuperäisestihän Punainen lohikäärme itseasiassa on juuri se kirjallinen teos joka jalostui Uhrilampaiksi. Siksi ehkä alkuviritelmien jälkeen aika ajoin tunnutaankin kuljettavan liiankin tuttuja polkuja. Tämä hieman häiritsee jännitettä, joka kuitenkin onnistuessaan on Uhrilampaiden luokkaa.

Punaisen lohikäärmeen ongelmaksi koituukin se että myös elokuvarintamalla se on tehty jo kerran aiemmin. Tapaus on siis puhdas remake. Kyseessä on Michael Mannin Psykopaatin jäljillä, joka kertoo saman tarinan hieman vanhemmin eväin. No, tässä tapauksessa se ei tätä katsojaa kuitenkaan häiritse. Tällä versiolla saadaan tarina saumattomasti kahden edeltäjänsä yhteyteen. Tietenkin myös näyttelijälinkkinä toimii keskusrooli Sir Anthony Hopkins Hannibal Lecterinä.

Kovalla tasollaan Leffa sijoittuu saagassaan komeasti Uhrilampaiden ja Hannibalin väliin. Pidin kaikesta huolimatta molemmista tosi paljon, mutta Uhrilampaiden tyylikään painostavaa kerrontaa ei voiteta. Tässä leffassa kuitenkin päästään lähemmäksi Urhrilampaita, joka miellyttää tätä katsojaa kovasti.

Pisteet:
Arvosteltu: 17.06.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Kustaa
Ylläpitäjä
229 arvostelua

"Että pitäisi lähteä katsomaan Uhrilampaita ja Hannibalia edeltävä elokuva katsomaan, vaikka vain Uhrilampaat on katsottu ja siitäkin muistikuvat hataria." Sellaiset olivat ajatukset kun Punaista Lohikäärmettä katsomaan lähdimme. Loppujen lopuksi ei mieli ollutkaan kovin matalalla, joskin 9 euron elokuvalippu silti hieman hirvitti...

Edward Norton oli ehkä pienoinen yllätys ilmestyessään FBI-etsivän virassa ruudulle, mutta eivätpä miehen roolisuoritukset edellisissäkään elokuvissa ole kylmäksi jättäneet (Fightclub, American History X). Heti elokuvan alussa Nortonin roolihahmo, Will Graham, joutuukin käsikosteltavaan kanssakäymiseen maineikkaan Tri. Hannibal Lecterin kanssa. Yhdessäolo ei jää vain jutusteluksi ja kohtapa Graham onkin nauttimassa varhaisista eläkepäivistä ja Tri. Hannibal pääsee samalla tutustumaan kaltereiden takaiseen maailmaan.

Vaan eipä kaksituntinen elokuva kovinkaan miellyttävä olisi jos siinä kuvattaisiin vain eläkepäiviä hiekkarannalla ja välistä vilauteltaisiin vankilaelämän hienouksia. Niinpä Grahamin rantalomailut keskeytyvät, kun FBI tarvitsee parasta miestään taas yhden sarjamurhaajan kiinni saamiseksi. Grahamiltakin meinaa kuitenkin usko loppua heti alkumetreillä, kunnes vinkkejä tajutaan alkaa lypsämään itse herra Lecteriltä. Tutkimukset etenevät kuitenkin tuskaisen hitaasti ja näyttääkin siltä että sokeakin löytäisi syyllisen nopeammin...

Elokuvan positiivisia puolia ovat tasaiset roolisuoritukset, joista mielestäni hieman muita erottuvampi on nuorempaa sekopäätä esittävän Ralph Fiennesin työpanos. Fiennes esittää mainiosti hyvinkin tavallista ihmiskohtaloa, jolla kuitenkin on omat hetkensä - valitettavasti.

Lecter... eikun siis Hopkins, esittää Hannibal Lecteriä näin jälkeenpäin ajatellen loppujen lopuksi melko eleettömästi. Ehkäpä pari elokuvaa mielipuolena on vienyt vanhalta herralta suurimmat näyttämisen halut? Pakkasen puolelle elokuvaa silti omalla asteikollani elokuvaa vetävät muutamat seikat. Vaikka kaksituntinen vierähtikin mukavasti katsoessa, niin tietynlainen tasapaksuus jäi elokuvassa vaivaamaan. Oikeastaan elokuvan arkisuutta voisi pitää kyllä selvänä tehokeinonakin, sillä "näinhän voisi käydä missä vain". Itse kuitenkin olisin kaivannut hieman räväkämpiä otteita hetkittäin. Elokuvan lopun kohtaukset kuolemattomine paholaisineen voikin jättää omaan arvottomuuteensa...

Kokonaisuutena kuitenkin pidin elokuvasta sen verran etten tahtoisi arvostelua negatiivisiin sanoihin lopettaa. Jos hieman arkisempi kauhu kiinnostaa, ja Uhrilampaat sekä Hannibalin katsottuanne ja/tai luettuanne uskotte vielä kerran pystyvänne katselemaan lempeää Tri. Kannibaalia, niin kannattaa Red Dragonkin verkkokalvojen läpi suodattaa.

nimimerkki: Peura

Pisteet:
Arvosteltu: 22.01.2003
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Peura
Vieras

"The First and most terrifying chapter in the Hannibal Lecter trilogy" Ei ole vaikea arvata kenen roolisuoritus menee ylitse muiden, Hopkins hoitelee homman tyylikkääsen tapaansa. Muita Hopkinsin näyttelysuorituksia nähneenä voin sanoa tämän yltävän parhaimmistoon.

Edward Norton on elokuvan "good-guy", "nätti-poika" entinen poliisi. Hänen roolisuorituksensa on mukiinmenevä, mutta hän ei todella ole elokuvan kantavia voimia. Sen sijaan Ralph Fiennes saa Hopkinsin ohella elokuvasta katsomisen arvoisen. Hän näyttelee loistavasti "Hammaskeijua", ihmisiä julmasti teurastavaa psykopaattia. Hän sai minut itkemään, ihmisen jota Titanic tai muut nyyhky-viritelmät eivät hetkautakaan. Ehkäpä juuri tämän ansiosta pidin elokuvasta.

Elokuvan juoni on tasainen, missään vaiheessa elokuvaa ei ole vaikeaa arvata mitä seuraavaksi tapahtuu. Tosin loppukohtaus, jossa Fiennes hiipii Nortonin kotiin toteuttamaan Nortonin piileviä ja syvimpiä pelkoja, poikkeaa tarinasta.

"The First and most terrifying chapter in the Hannibal Lecter trilogy" -lause ei mielestäni vastaa täysin elokuvan sisältöä. Pidän itse Hannibalia jossain määrin pelottavampana ja synkempänä kuin Lohikäärmettä, mutta tämä elokuva oli kaunis. En tarkoita yksittäisiä kohtauksia, juonen sisältöä tai näyttelijöitä erikseen. Mutta jokin (mikä se sitten onkaan) sai tästä elokuvasta kauniin. Ja jos elokuva ei olisi mielestäni kaunis, en antaisi elokuvalle juurikaan pisteitä.

Nimimerkki: Halla

Pisteet:
Arvosteltu: 29.12.2002
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Halla
Vieras