Painajainen Elm Streetillä

Täytyy kyllä tunnustaa, kun tämän arvostelun kirjoitin: olen varmaan aika puolueellinen tätä leffaa kohtaa. Tämä on jo toinen samanlainen arvostelu (mm. Hohdon arvostelu oli myös enemmän ylistystä) joten älkää välittäkö. Tämä vaan sattuu kuulumaan parhaisiin, halusi sitä tai ei.

Kuka nyt kauhugenreen perehtynyt ei olisi koskaan kuullut tästä elokuvasta? Nimittäin niiden pitäisi ehdottomasti katsoa tätä, jos pokkaa riittää. Ei siksi, että tämä on juuri hyvä esimerkki, minkälaisen kauhuleffan kuuluisi näyttää, vaan siksi, että tämä on idealtaan myös omaperäinen ja tämä leffa oli suuri alku nykyään suuresti tunnetulle pahikselle, Freddy Kruegerille, jonka tunnetuin tavaramerkki on veitsikynnet.

Nancy Thompson on täysin tavallinen lukiota käyvä koulutyttö. Hän asustaa Elm Streetillä äitinsä ja poliisi-isänsä kanssa ja kaveeraa Tinan ja Glenin kanssa. Sitten yhtäkkiä Tina kertoo hänelle nähneensä painajaisia lierihattuisesta ukkelista, jonka toisen käden sormet ovat teräviä kuin partaveitset. Aluksi se tuntui pelkältä unelta, kunnes eräänä iltana Tina harrastaessa seksiä poikakaverinsa kanssa hän kuolee vatsaan ilmestyviin verisiin viiltoihin. Poliisi epäilee Tinan poikakaveria murhasta. Pian Nacy näkee myös unta samasta häiskästä ja tajuaa, että vain valvomalla hän voi pelastua kuolemalta.

Eikö kuulostakin omaperäiseltä? Semmoiselta, jota ei olisi koskaan ennen käytetty missään? Kyllä vaan. Vaikkakin kliseistä dialogiaa löytyy nuorilta, käsikirjoitus rulettaa koko tämän tarinan kanssa. Eikä ohjaus ole myöskään huonoa. Tätä kaikkea jaksaisi katsoa kuinka monta kertaa (itse olen katsonut ainakin 3 kertaa peräkkäin).

Tunnelma on hienoa. Se onnistutaan luomaan ahdistavissa paikoissa, Freddyn veitsien vinguttelullta metallia vasten, sekä tietysti oikeasti kolkoilla musiikeilla - varsinkin leffan tunnari on tosi mahtava. Elokuva ei mässäile koko ajan verellä, vaikkakin sitä lentää sen verran, että kyllä tämä K-18 lätkän on tainnut ansaita.

Näyttelijät ovat ihan hyviä, mutta kolme hoitaa minusta homman kotiin: Heather Langenkamp, ensimmäisen roolityön tekevä Johnny Depp, ja tietysti koko Elm Street -sarjan tärkein näyttelijä Robert Englund, joka varastaa aina koko show itselleen niin merkittävän Freddy Kruegerin hahmossa.

Jep jep! Olen jo vasta nähnyt tämän lisäksi kolme seuraavaa osaa, mutta tähän menneessä ykkönen on aina ollut ykkönen eikä se siitä miksikään muutu. Näkemättömiä osia bongailessa suosittelen jokaisen kauhufriikin tutustumaan tähän sarjaan, mikäli kuulet tästä ensikertaa. Ette tule katumaan!

Pisteet:
Arvosteltu: 13.05.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Blairoid
Käyttäjä

Mielestäni parhaimpiin elokuvaohjaajiin kuuluva Wes Craven teki yhden elämänsä vaikuttavimman teon, ohjaamalla ja käsikirjoittamalla tämän nykyisin kulttiklassikkoihin kuuluvan kauhupläjäyksen. Painajainen Elm Streetillä on ensimmäisen Halloween -elokuvan kanssa esikuva slasher -genrelle.

Lukiossa koulua käyvä Nancy Thompson (Langenkamp) elää tavallista elämää äitinsä kanssa Elm Streetillä. Hän kärsii oudoista painajaisunista, joissa häntä vaanii veitsihanskoja käyttävä kummajainen. Eräänä päivänä Nancy viettää ystäviensä kanssa iltaa hänen kotonaan, kunnes Tina -ystävä menehtyy painajaisunen takia. Selviääkin, että uniin tunkeutuva murhaaja on entinen lastentappaja, Freddy Krueger, joka on päättänyt kostaa teinien vanhemmille hänen murhaamisestaan.

Elokuva on onnistunut tietyillä osa-alueilla mahtavasti. Teinejä näyttelevät henkilöt onnistuvat rooleissaan hyvin, mutta koko show'n itselleen varastaa Elm Streetin kultapojua näyttelevä Robert Englund, joka osaa luoda humoristisen pohjan näinkin mahtavalle elokuvalle.

Painajainen Elm Streetillä osaa olla myös joissain kohtauksissa ahdistavan pelottava elokuva, joka ei jätä kylmäksi. Tämä pätkä on enemmän kuin katsomisen arvoinen, se on klassikko.

Pisteet:
Arvosteltu: 08.05.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Woody
Käyttäjä

Ah, 1980-luvun kauhuelokuva! Niitä minä rakastan. Tuohon aikaan sitä osattiin! Nykyaikana lähes jokainen elokuva on pilattu erikoisefektipommeilla ja surkeilla tietokonesähläyksillä, mutta onneksi Elm Streetin aikaan siihen ei pystytty.

Elokuva kertoo lastenmurhaaja Freddy Kruegerin salaperäisistä kyvyistä ilmaantua "lasten" (= nuorten aikuisten) uniin ja tapattaa heidät mitä hirveimmillä tavoilla. Mielenkiintoinen juoni, tosiaan. Totuus on kuitenkin hieman karmeampi.

Tuossa eräs ilta katsoin elokuvan Freddy vs. Jason, josta pidin erittäin paljon. En ollut tätä ennen nähnyt ainuttakaan Freddy Kruegerin tai Jason Voorheesin elokuvia. Päätin, että nyt siihen on tultava muutos.

Tiesin kummankin hahmojen taustat ja molempien elokuvat tuntuivat mielenkiintoiselta. Päätin siis tilata molempien hahmojen oikeiden elokuvien ensimmäiset osat.

Noin viikon piinallisen odotuksen jälkeen odotus palkittiin ja sain käsiini kaikkien aikojen ensimmäisen Painajainen Elm Streetillä elokuvan. Alkuun elokuva tuntuu mielenkiintoiselta, mutta mitä pitemmälle mennään, sitä mauttomammaksi se muuttuu.

Suurimman miinuksen antavat itse näyttelijät. Yksikään heistä ei näytä juurikaan pelkäävänsä tai edes hätkähtävänsä nähdessään kuolleiden ystäviensä ruumiita. Näinkö Sinä reagoisisit tositilanteessa?

Minä en tunnetusti ole hirveän kriittinen juonen suhteen, mutta tässä elokuvassa täytynee minun siihenkin puuttua. Mielestäni katsojilta vaaditaan aivan liian paljon joidenkin kohtien ymmärtämiseen. Esimerkiksi loppukohtaus on mielestäni hiukan tökerö. Lisäksi elokuva ei ole juurikaan pelottava, mutta silti takakannessa koristaa K-18 merkintä.

Sanon vaan, että kokonaisuudessaan Painajainen Elm Street ykkösestä jäi kuitenkin positiivinen maku. Mieleni tekisi antaa leffalle neljä pistettä viidestä, mutta nuorten näyttelijöiden aiheuttama pettymys pakottaa minun laskemaan pistemäärää puolella. Mutta kolme ja puoli pistettä on myös kova sana. Suosittelen tätä lajityypistä pitääville!

nimimerkki: Nightwolf

Pisteet:
Arvosteltu: 18.07.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

Nightwolf
Vieras

Tämä on ensimmäinen Freddyn teurasjuhla. Kaikkihan tuntevat Freddyn, tuon muodikkaan lierihattumurhaajan, jonka ykkösharrastus on teilata kirkuvia teinejä heidän unissansa. Elokuvassa Freddy Kruegerin tähtäimeen on joutunut Nancy Thompson (Heather Langenkamp) yhdessä poikaystävänsä Glen Lantzin (Johnny Depp) sekä ystävänsä Tina Grayn (Amanda Wyss) ja tämän heilan Rod Lanen (Jsu Garcia) kanssa. Teinit tietenkin yrittävät pysyä hengissä ja Freddyn kynsien ulottumattomissa kaikin mahdollisin keinoin. Siinä onkin yrittämistä.

Painajainen Elm Streetillä ei ole mikään loistavan teknisen osaamisen taidonnäyte. Se on vielä ymmärrettävää, että kaikenlaiset pelottelukikat, kuten mm. Freddyn irtoavat kasvot tai luurista esiin työntyvä kieli eivät nykyaikana ole visuaalisesti kovin kauniita, mutta klaffi- sekä muiden virheiden runsaus kertoo huolimattomuudesta. Myös virheet itse käsikirjoituksessa ärsyttävät kuin tikku ahterissa.

Hahmokavalkadi ei voisi juuri kapeampi olla. Pakollisten päähahmojen lisäksi kaupunki vilisee täysin turhia, typeriä ja yksioikoisesti ajattelevia statisteja. Ei siis ihme, että Freddy saa riehua vapaana Elm Streetillä, kun kaupungin poliisitkin ovat sormi suussa paikasta toiseen haahuilevia idiootteja.

Ainoa hahmo, joka tästä porukasta selvästi erottuu on itse Freddy Krueger. Suulas, karkea, sarkastinen ja sadistinen kynsiveikko on aivan toista maata, kuin toiset 1980-luvun kauhuelokuvista tuttut legendaariset murhaajat Jason Voorhees ja Michael Myers.

Asia mikä nostaa Painajainen Elm Streetillä elokuvan pisteitä on sen tunnelma. On ilahduttavaa nähdä, että PES ei tukeudu vain säikäyttelemiseen nojaavaan jännitykseen. Toki Freddykin säikäyttelee niin teinejä kuin kotikatojiakin, mutta monesti Freddy on jo hyvissä ajoin näköpiirissä, eikä puikahda aina jonkun kulman takaa. Freddyn monipuolinen vaaniminen vain kiristää elokuvan jännittynyttä ilmapiiriä. Unimaailmassa Freddy voikin olla mikä tahansa ja kuka tahansa, ei pelkkä karrelle palanut lierihattuinen hiippari. Freddyn useat pelottelukikat ovat mielestäni karmeimmasta päästä, mitä olen missään kauhuelokuvassa nähnyt. Omiaan kiristämään tunnelmaa ovat myös asiaankuuluva synkkä valaistus sekä oikeasti pelottavat musiikit. Myös lasten kaamea ”"one, two Freddy’s coming for you...”" -–rallatus nostaa niskakarvat pystyyn.

Näyttelijäkaarti tässä elokuvassa on pääosin nuorta. Siitä johtuen näyttely on melkoisen tasotonta. Yksikään näyttelijä ei kyennyt näyttämään oikeasti siltä, että pelkäisi kuollakseen. Surkeimman roolin vetäisee Langenkamp, joka jaksaa ärsyttää selvällä ylinäyttelemisellä. Edes Depp ei välty ylinäyttelemisen kiroukselta, mutta se annettakoon hänelle anteeksi, koska tämä on hänen debyyttiroolinsa. Johnny selvittää leiviskänsä kuitenkin virkaveljiään sekä -siskojaan paremmin ja ansaitsee ** ½ laakia roolistaan.

Elokuvan parhaan roolin vetää (yllätys, yllätys) Robert Englund Freddyn maskin takana. Mies hyppii ja rymyää elämänsä tunnossa ja näyttää nauttivan suuresti roolistaan. Vaikka jatko-osat ovat syöneet Freddy-hahmon hohtoa, tämä elokuva on varsinaista Freddy-–showta. Englund on oikea mies Freddyn saappaisiin, ja Krugerin hahmosta Robert Englund tullaan aina muistamaan.

Painajainen Elm Streetillä kuuluu parhaimpien kauhuelokuvien ryhmään, ja on ns. teinikauhu-kategorian selkeästi paras elokuva. PES:n tiivis tunnelma on jotain niin harvinaista, ettei siihen monessa kauhuelokuvassa törmää. Miinuksia tulee teknisitä kömmähdyksistä, sekä liiasta verellä mässäilystä. Tietenkin kauhuelokuvassa pitää olla verta ja visvaa, mutta rajansa kaikella, ei ihminen kuitenkaan sammiokaupalla verta vuoda, vaikka niin elokuvassa käykin. Freddy Krueger luo kauhuelokuvan psykopaatille/monsterille sellaiset rajat joista harva pistää paremmaksi. Jos pienet tekniset virheet ja epäloogisuudet eivät haittaa, suosittelen elokuvaa estottomasti kaikille kauhuelokuvien ystäville. Tämä on kulttikamaa!

nimimerkki: John Christopher Depp II

Pisteet:
Arvosteltu: 01.06.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

John Christopher Depp II
Vieras

Elm Streetin nuoret alkavat nähdä painajaisia kuolleesta lastenmurhaajasta, Fred Krugerista. Nuoria alkaa kuolla, ja jokaisesta löytyy neljä viiltojälkeä.

Veri roiskuu, tytöt kirkuvat ja katsoja säikkyy kaikkea, mitä ruudulla tapahtuu. Siinä hyvän kauhuelokuvan ominaisuuksia. Tamä täyttää ne kaikki. Murhat ovat erittäin raakoja, ja K-18 leima DVD:n takakannessa ansaitsee todella paikkansa. Erikoistehosteet ovat todella tehokkaita vielä nykyäänkin, niin kaltereiden läpi kaveleminen, kuin ilmassa pyöriminenkin. Freddyn käsien venyminen ja puhelimesta lipova kieli ovat kuitenkin täysiä katastrofeja. Vaikka Painajainen Elm streetillä mässäileenkin verellä ja väkivallalla, on siinä silti juonikin, joten katsomisnautinto on taattu.

Maskeeraukset ja veriefektit ovat upeita, ja Freddyn kasvot ovat melkein pelottavat! Upean hauska Freddyn kasvojen nahan irtirepimiskohtaus on todella aito.

Aika ei tosiaankaan ole haalistanut tätä kauhuklassikkoa, ja erikoistehosteiden laadun, hyvän masteroinnin ja muun takia voisi luulla katsovansa melkeinpä 2000-luvulla tehtyä kauhutrilleriä. Loppukohtaus menee kyllä jo kliseiden esittelyksi, mutta silti se on hyvä.

Sandrewin DVD on täytetty kattavilla ekstroilla: Jump to a Nightmare -kooste esittelee elokuvan parhaita paloja, tekijätiedoista löytyy laajat, välillä jopa 15-sivuiset biografiat, kommenttiraita on kiintoisa, elokuvan esittely on... no, nimensä mukaisesti se esittelee elokuvan, teatteritrailerista voisi sanoa, että se on perustraileri 1980-luvulta. Levyltä löytyvät lisäksi animoidut valikot ja kohtauksen haku.

Kuvanlaatu on erinomainen, pari roskaa löytyy sieltä taaltä, mutta uusissa elokuvissakin on joskus enemmän roskia. Ääniraitoina on Dolby digital 5.1 ja Dolby surround 2.0. Molemmat ajavat asiansa. Kannet on tehtailtu alkuperäisjulisteen tapaisiksi. Sisäkannesta löytyy kohtausluettelo ja kotelo on muovia. Levyn pintaan on painettu kansikuva ja elokuvan englanninkielinen nimi.

nimimerkki: pasa

Pisteet:
Arvosteltu: 07.02.2006
Katsottu: DVD

Arvostelija

pasa
Käyttäjä

Painajainen Elm Streetillä on 20-vuotissynttäreitään viettävä vanha kauhuklassikko, joka jaksaa vieläkin pelottaa ja käy loistavana kasarikauhuna.

Nancy Thompson on normaali lukiolaistyttö, jolla tuntuisi olevan asiat hyvin, vaikka tosin vanhemmat ovat eronneet ja äiti on alkoholisti. Yhtäkkiä Elm Streetin kadulla alkaa tapahtua outoja asioita: Nancyn ystävä Tina kuolee omassa painajaisessaan ja tästä vankilaan joutuu tytön poikaystävä Rod Lane. Vähän ajan päästä Rodkin heittää veivinsä linnassa ja tätä tapausta epäillään itsemurhaksi. Sitten Nancy alkaa nähdä outoja painajaisia, joissa liikkuu lieriöhattuinen, veitsikäsi jolla on likainen punavihreä paita päällänsä. Tämä mies paljastuu Elm Streetillä entiseksi lapsia lahdanneeksi tappajaksi nimeltä Freddy Krueger, joka sai surmansa Elm Streetin vanhempien toimesta. Nyt mies on tullut takaisin, ja tällä kertaa kostamaan tappajiensa lasten uniin.

Elm Streetissä on melkein kaikki mennyt nappiin, Wes Cravenin ohjaus on loistavaa. Robert Englund, John Saxon ja Johnny Depp näyttelevät loistavasti, Ronee Blakley on hyvä Marge Thompsonina - elokuvan ainoa miinus olikin Nancya esittävä Heather Langenkamp, jossa havaitsin saamarinmoista ylinäyttelyä. Elokuva sai monta jatko-osaa, mutta ensimmäinen on tietenkin paras. Kruegerkin on mahtava kauhuhahmo, mutta tässä osassa Freddy ei soita suutaan niin paljon kuin myöhemmin ilmestyneissä jatko-osissa, mikä on mielestäni hyvä asia. Freddy ei vedä ihan vertoja omalle lahtaajasuosikilleni, Halloweenissa esiintyneelle Michael Myersille, mutta voittaa reilusti mm. Perjantai 13. päivän Jason Voorheesin. Elokuvasta on tullut jo kulttiklassikko, jota voi suositella melkein kaikille.

nimimerkki: FilmSanteri

Pisteet:
Arvosteltu: 13.11.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

FilmSanteri
Vieras

Hyvät kauhuleffat ovat todella, todella harvassa. Vuokraamossa lojui kasa Painajainen Elm Street -leffoja, josta ajattelin napata mukaani tuon ensimmäisen, jossa on yksi Hollywoodin kirkkaimmista tähdistä, Johnny Depp. Nuori ja siloposkinen näyttelijälahjakkuus ei vielä päässyt loistamaan Elm Streetissä. Itse leffakin jatkaa tavallista teinikauhuilulinjaa, jossa on hieman viehätystä alkumetreillä.

Unissa kulkee murhaaja Freddy Krueger, jonka takia Nancykin (Langenkamp) kärsii uniongelmista. Hänen äitinsä on yksinhuoltaja-alkoholisti, isänsä poliisi ja poikaystävänsä Johnny Depp eli Glen. Ystävätär murhataan, eikä tietenkään kukaan usko, että murhaaja voisi saapua unten välityksellä. Syylliseksi todetaan kuolleen tytön poikaystävä, nahkatakkijätkä Rod Lane (Garcia).

Kun nyt mietin, kuinka monta oikeasti hyvää kauhuelokuvaa olen nähnyt, niin saan tulokseksi kolme: Ennustus, Hohto ja Rosemaryn painajainen. Muut, kuten tämäkin, ovat olleet suhteellisen ala-arvoista tavaraa. Lieneekö kauhu siis todella vaikea laji... Yksi hyvä puoli ainakin löytyy. Kun esimerkiksi Evil Deadin tehosteet ampuivat täysin yli, niin pystyy Painajainen Elm Streetillä jotenkin hallitsemaan liman ja muiden naurettavuuksien käytön. Huomaa sana "jotenkin" eli kyllähän tätä muodikasta liejua jostain välistä pursuaa.

Jos otetaan huomioon valmistusvuosi, ei voi tuomita Painajaista Elm Streetillä täydelliseksi klisee-pakkaukseksi. Tuon ajan hittikauhuleffojen tyylin mukaisesti teinit ovat pääosassa ja heitä jahtaa hullu, mielellään vanhahko mieshenkilö. Kuulostaa varsin tutulta. Harmillista kyllä, että monet ja taas monet uudet kauhuleffat ovat omalla tavallaan vaikuttaneet näiden 80-luvun alkuteosten nyt kehnolta tuntuvaan laatuun. Ja tietysti jatko-osiakin Elm Streetille syntyi suuri perhe. Yhteensä kuusi jatko-osaa, joista yhden, muistaakseni neljänenne, ohjasi Renny Harlin.

PS: Oli leffassa sentään yksi hauska yksityiskohta, nimittäin vaatteet. Johnny Depp heiluu napapaita päällä ja vieläpä ihan pokerinaamalla.

nimimerkki: Viisas

Pisteet:
Arvosteltu: 02.08.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Viisas
Käyttäjä

Elm Street on rauhallinen paikka ja Elm Streetin asukkaatkin ovat pitkälti samanlaisia. Alueella asuu paljon nuoria ja näihin lukeutuu mm. mukava Nancy (Heather Langenkamp), jolla on poikaystävä, mukavat vanhemmat ja paljon ystäviä.

Pian Nancy alkaa nähdä painajaisia hirmuisesta pitkäkyntisestä murhaajasta
Freddystä (Robert Englund), joka ryhtyy vakituiseksi vierailijaksi hänen unissaan. Unissaan Nancy joutuu pakenemaan tätä jo mainittua murhaaja synkillä kaduilla ja pimeillä kujilla. Ensin Nancy luulee että unilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa mutta hän on väärässä. Ja paljonkin väärässä.

Nancyn ystäviä alkaa kupsahdella kun he näkevät samoja unia kuin Nancykin. Nancyn ystävissä näkyy syviä viiltojälkiä ja kaikkea muuta kauheaa. Poliisi ei tee mitään, joten Nancy puuttuu asiaan. Ja veri lentää...

Painajainen Elm Streetillä on klassinen kauhuelokuva, joka on sellaista ihan
ok-tasoa. Näyttelijäsuorituksilla ei hurmata katsojaa mutta Robert Englundin vinksahtaneella roolilla sitäkin enemmän. Käsikirjoitus ei ole mikään omaperäinen, eikä näyttelijäsuoritukset mitenkään mahtavia mutta jokin tässä miellyttää. En tiedä vain mikä tässä miellyttää. Painajainen Elm Streetillä on elokuva jonka katsoo mieluusti jonkun kerran muttei monesti. Elokuva on minusta väkivaltamaineeltansa hieman liioiteltu, mutta kyllä tässä veri lentää, joten K18-lätkä on ihan paikallaan tässä.

nimimerkki: Mask

Pisteet:
Arvosteltu: 12.06.2004
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Mask
Käyttäjä

Elm streetin asukkaat:mukavia ja rauhallisia,niin kuin koko aluekin.Nancyllä on paljon kavereita,ihana poikaystävä ja mukavat vanhemmat. Nancy tai muut nuoret eivät tiedä mitään alueen legendoista ja raaoista murhista. Yhtenä päivänä Elm street ei enää olekaan niin idylli ja viihtyisä.

Minne kääntyä kun kukaan ei usko sinua? Voisiko olla mahdollista murhata ihmisiä unessa, joka samaan aikaan tapahtuisikin oikeasti? Kuka on Painajaisten kuningas? Miksi lakanat ovat revitty riekaleiksi? Näitä kysymyksiä pohtivat Elm streetin nuoret, koska vanhemmat tietävätkin jo vastaukset kaikkiin...

Nancy (Langenkamp) näkee kauhistuttavia painajaisia murhaajasta, joka käyttää pitkiä partaveitsen teriä kynsinään teurastaessaan Elm streetillä asuvia ihmisiä.Kohderyhmänä on ainoastaan nuoret. Nancyn ystävät alkavat kuolla kupsahtaa yksi kerrallaan unissaan, joka kuitenkin tapahtuu oikeastikin. Kukaan ei usko että kyseessä voisi olla raaka teurastus, koska minkäänlaisia sormenjälkiä tai vastaavaa ei löydy, joten kaikki asiat viittaavat itsemurhiin. Poliisit, mukaanlukien Nancyn isä (Saxon) eivät usko Nancyn puheita murhaajasta joka tappaa unessa kunnes Nancy saa mukaansa johtolangan unestaan. Hän saa kauhistuttavan Freddy Kruegerin hatun mukaansa unesta.

Freddy (Englund) on vanhemmille jo vanha tuttu,koska hänet tunnettiin jo aikaisemmin lasten tappamisesta veitsikädellään ennen kuin hän siirtyi uniin.Koska todisteita lasten tappamisesta ei ollut päättivät vanhemmat itse ottaa kiinni ruorista ja sytyttää Freddyn talon ja hänet liekkeihin. Sen takia Freddy ei enää pysty olemaan todellisuudessa vaan unissa, mutta hän ei ole millään tavalla kuollutkaan. Freddy ei myöskään ole varsinaisesti mikään kaunokainen vakavissa palovammoissaan ja ryysyisissä vaatteissaan.Vanhemmat ovat kuitenkin yrittäneet salata tapahtumat jotta nuoret eivät alkaisi nähdä painajaisia jotka johtaisivat herra Kruegerin ylösnousemiseen. Ainoastaan Freddyyn uskominen ja häntä pelkäämällä hänet pitää hengissä. Nyt siis pitää olla pelkäämättä raakaa murhaajaa joka leikittelee sinulla ennen kuin teurastaa sinut julmasti. Se on monille kova paikka ja siksi ainoastaan Nancy jää henkiin. Koska vanhemmat eivät pysty näkemään Freddyä ja kaikki Nancyn ystävät ovat kuolleita, kiitos Freddyn, joutuu Nancy itse yrittää kukistaa herra Kruegerin. Se ei käykään aivan helposti, koska Freddy ei olekaan yhtä tyhmä kuin miltä näyttää...

Painajainen Elm streetillä on ensimmäinen Freddy-elokuva.Idea murhaajasta, joka tappaa "oikeasti unessa" on erikoinen ja siksi myös onnistunut. Freddyä esittänyt Robert Englund on todella vaikuttava ja eläytyy loistavasti rooliinsa. Freddy on loistava pakkaus sarkasmia, pelkoa ja inhoa herättäviä tunteita. Hänen sarkastiset kommenttinsa ovat loistava mauste elokuville, jotka ovat näinkin raakoja. Myös herra Kruegerin vaatetus on legendaarinen: puna-vihreä raidallinen villapusero on Freddyn tavaramerkki partaterä-sormien lisäksi. Myös Englundille tehdyt maskeeraukset ovat todella vaikuttavia, koska Freddy todellakin näyttää siltä kun olisi palanut todella pahasti. Lisäksi hänen palanut ihonsa herättää myös pelkoa inhon rinnalla. Tämän on täytynyt olla Robert Englundille todellinen läpimurto ja hänet muistetaan vieläkin tästä legendaarisesta hahmosta. En voisi ajatella parempaa raakaa painajaisten kuningasta kuin Freddy. Hän on todellakin kauhuelokuvien todellinen ykkönen.

Ei toki pidä myöskään unohtaa Johnny Deppiä tai Heather Langenkampia. Depp oli hieman näkymätön tässä elokuvassa ja minusta hän olisi saanut olla enemmän esillä. Hänen roolisuoristuksestaan minulla ei ole mitään moitittavaa. Heather oli todella vaikuttava roolissaan: hän ei ollut tavallinen kirkuva teini,vaan uskalsi oikeasti kohdata todellisen pelon ja suoriutuikin siitä hyvin. Kunpa uusienkin kauhuelkkojen naisnäyttelijät osaisivat oikeasti eläytyä rooleihinsa kuten Heather eikä vain kirkua täyttä huutoa. Kun Heather (eli Nancy) pelästyi se näytti oikeastikin siltä että hän oli peloissaan. Joten loistava suoritus molemmilta nuorukaisilta!

Vaikka erikoistehosteet eivät ollutkaan mitään vaikuttavimpia, ne toivat mukavaa lisätehoa elokuvalle. Ollakseen 80-luvun elokuva se oli kuitenkin oikein vaikuttavasti tehty ja tämä on elokuva, joka kaikkien pitäisi nähdä ainakin kerran elämässään.

Itse juoni elokuvassa ei ollut mikään varsinainen yllätys: murhaaja juoksentelee nuorten perässä, tappaa heidät ja lopuksi paha "kukistetaan". Kuitenkin elokuva oli hyvä ja se johtuikin varmasti suurimmaksi osaksi näyttelijöiden roolisuorituksista ja "leppoisasta" meiningistä. Älkää uskoko väittämää että 80-luvun elokuvat olisivat surkeita. Ei tämä ainakaan (tai muut Elm streetit) ole surkea ei edes huono! Hyvä Freddy, hyvä Elm street! Te olitte loistavia!

nimimerkki: earthspirit

Pisteet:
Arvosteltu: 24.04.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

earthspirit
Vieras

Nightmare on Elm Street oli ilmestyessään suuri hitti, jollaista ei kukaan uskonut. Kaikki ihastuivat Freddy Krugerin hahmoon, joka on minusta yksi hienoimpia kauhuhahmoja kautta aikojen. Vaikka kyseessä on teinikauhuleffa, on se parempi miltä se kuulostaa. Leffaa on turha alkaa vertaamaan nykypäivän teinikauhuleffoihin, koska niissä ei ole saatu lähellekään yhtä pelottavaa tunnelmaa kuin tässä. Sanokoon muut mitä tahansa ja vertailkoon jotain Screamejä, minä en tähän ryhdy.

Uskoisin muiden tietävän Nightmare on Elm Streetin juonen, joten turhaan en ala siitä puhumaan kuin vähän. Freddy Kruger menee Elm Streetin nuorten uniin ja tekee siellä tuhotöitään tappaen ja pelottelulla. Nuoret yrittävät väkisin pysyä hereillä, ettei missään nimessä nukahtaisi ja joutuisi kohtamaan Freddyä. Siinä on juoni pähkinänkuoressa. Leffan parhaimmat kohtaukset ovat tietysti unijaksoissa, joista osa on erittäin näppäriä keksintöjä.

Koska on kyse teinikauhuleffasta, on turha alkaa odottamaan kunnollisia näyttelijäntöitä. Ei edes Johnny Deppin tasoinen näyttelijä pysty näyttelemään ilman ylinäyttelemistä, mutta annettakoon tämä anteeksi koska olihan kyseessä Deppin näyttelijädebyytti. Eikä myöskään elokuvan päähenkilö Heather Langenkamp saanut minua uskomaan, että hän olisi tosissaan peloissaan. Mutta eipä paljon nähdä teinikauhuleffoissa kunnon näyttelemistä. Tosin Freddyä esittävä Robert Englund on eittämättä paras näyttelijä elokuvassa, vaikka ylinäyttelemistä on mukana. Kuitenkin ukko tekee sen sellaisella innolla, että leffa on parhaimpia teinikauhuleffoja.

Nyt kun kaikki Freddyt löytyvät leikkaamattomina hienossa dvd-boksissa ja hintakaan ei päätä huimaa, on boksin hankkiminen suositeltavaa kaikille faneilla.

Pisteet:
Arvosteltu: 26.12.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Filmer
Käyttäjä

Olin kuullut tästä elokuvasta todella paljon hyvää, ja huomasin sen tulevan telkkarista. No, perjantai-ilta, kauhuleffojen aika, mikäs siinä.

Yksi lukiolaistyttö näkee painajaisen, jossa häntä ajaa takaa outo, pahasti palanut heppu jolla on sormien paikalla veitset. Tyttöä pelottaa todella paljon, ja kun tämän vanhemmat lähtevät matkoille, niin pelottaa vielä enemmän. No, kaverit tulevat hänen luokseen pariksi yöksi ettei pelota. Tyttö nukkuu samassa huoneessa poikaystävänsä kanssa. Hän näkee taas samanlaista painajaista, ja keskellä yötä poikaystävä herää huutoon ja näkee tyttöystävänsä vääntelehtivän ja kirkuvan sängyllä, ja huomaa tähän ilmestyvän viiltoja. Eikä aikaakaan kun tyttö lentelee jo katonrajassa verissäpäin. Kun muut kaverit pääsevät sisään, tyttö makaa jo kuolleena sängyllään, ja tämän poikaystävä seisoo siellä verenroiskeita rintakehällään. Poliisi pitää tätä varmana tapauksena ja nappaa poikaystävän. Valitettavasti kuolleen tytön paras kaveri Nancy alkaa nyt nähdä painajaisia tuosta hirmuisesta murhaajamiehestä. Hän tajuaa, että jos äijä tappaa hänet unessa, hän kuolee myös oikeassa elämässä. Tästä alkaa hereillä pysyminen vaikka pakolla, ja kahvia kuluu litroittain. Tietenkin pitää myös yrittää ottaa selville kuka tuo unissa riehuva veitsihanskainen tyyliveikko on...

Hitto että oli hyvä kauhupätkä. Wes Craven ohjaa hyvin, ja hän on itse tehnyt myös elokuvan loistavan kässärin. Näyttelijät nyt ovat sitä mitä teinikauhuleffoissa yleensäkin, mutta onhan tässä muutama hyväkin suoritus. John Saxon (joka tunnetaan mm. Bruce Leen Enter the dragonista) tekee hyvän suorituksen, ja Johnny Depp on myös ok yhdessä ensimmäisistä rooleistaan. Ja tietenkin mahtava Robert Englund itse hirviönä, Freddy Kruegerina.

Ja Freddyn hahmo ansaitsee ehdottomasti ihka oman kappaleen. Psykopaattinen unien valtias Mr.Krueger on loistavasti kirjoitettu hahmo. Fred eroaa monella tavalla muista kauhuhahmoista. Aikaisemmin oli nähty mm. Michael Myers, hiljainen, hitaasti kävelevä, haudanvakava naamiomies joka vain hakkasi porukkaa leipäveitsellä. Freddy sensijaan juoksee, puhuu, pukeutuu tyylikkäästi (punavihreäraitainen villapaita, lierihattu)ja käyttää aseenaan veitsihanskaa. Toisekseen Freddy liikkuu (ennen loppua) vain unimaailmassa, ja tällä kaverilla on motiivikin. Kosto.

Painajainen Elmon kujalla on 100% teinikauhua. Mutta hyvää sellaista, eikä vähiten Freddyn ansiosta. Suosittelen kaikille, joskaan en ihan nuorimmalle väestölle... Elm Streetti ei ole kovin pelottava, mutta muutama säikähdyskohta on, ja Freddyn olemus on aika rankka... palovammoista johtuen nääs.

"One and two, Freddy is coming for you, three and four, better lock youre door..."

Pisteet:
Arvosteltu: 15.11.2003
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Raato-A
Tykittäjä

Kultainen 80-luku. Se oli kauhuelokuvien aikaa: Jason, Chucky sekä monet muut ja minun henkilökohtainen suosikkini Freddy. Mutta miksi? No siksi että Freddy ei ole vain pelkkä veitsi kädessä heiluva naamiomies. Hänessä on tyyliä: Kallellaan oleva lieriöhattu, puna -ja vihreäraitainen paita, mustat housut sekä legendaariset veitsihanskat. Tietenkin jotkut luulevat noita hienoja veitsiä kynsiksi ja kyllä minäkin erehdyin. Ja eikä tässä kaikki: Freddy puhuu sulavasti eikä vain riehu kuin suurin osa kolleegoistaan ja ei pukahda sanaakaan.

Ja juoni on tämmöinen: Tämä hirviöiden kuningas rupeaa terrorisoimaan erään kaupungin nuorison unia ja sehän pelottaa koska nämä unet ovat yllättävän todellisia ja yleensä niissä Freddy janoaa hieman nuorta verta. Eivät kaikki tietankään joudu pelkästään veitsien uhriksi, muutenhan se olisi aika yksitoikkoista. Eräs karmeimmista on lihamylly ja enpä taida paljastaa enempää... kuvitelkaa vain kaikkein pahinta.

Elokuva on vain 91 minuuttia pitkä mutta se tuntuu paljon pitemmältä ja olisikin saanut olla, sillä kyllä tämmöistä helmeä jaksaa ihailla vaikka 2 tuntia. Tämä oli Wes Cravenin paras ohjaus ja ei ole pystynyt ikinä luomaan mitään tämmöistä. Sceamit olivat typerää roskaa. Siis jos tahtoo nähdä hyvän kauhuelokuvan osta tai vuokraa tämä HETI! Tästä ei kyllä enää paljoa. Tässä on paljon klassikkohetkiä kuten Freddyn kävely pimeällä kujalla ja kädet ovat venyttäytyneet niin pitkiksi että hän pystyy raapimaan seiniä ja niistähän kuuluu se vanha kunnon ininä josta on tullut oikea tavaramerkki Freddylle. Eikä tyylikkäitä vaatteitakaan pidä unohtaa.

Pisteet:
Arvosteltu: 08.12.2002
Katsottu: VHS

Arvostelija

Juhani Sementti
Tykittäjä