Elm Streetin nuoret alkavat nähdä painajaisia kuolleesta lastenmurhaajasta, Fred Krugerista. Nuoria alkaa kuolla, ja jokaisesta löytyy neljä viiltojälkeä.
Veri roiskuu, tytöt kirkuvat ja katsoja säikkyy kaikkea, mitä ruudulla tapahtuu. Siinä hyvän kauhuelokuvan ominaisuuksia. Tamä täyttää ne kaikki. Murhat ovat erittäin raakoja, ja K-18 leima DVD:n takakannessa ansaitsee todella paikkansa. Erikoistehosteet ovat todella tehokkaita vielä nykyäänkin, niin kaltereiden läpi kaveleminen, kuin ilmassa pyöriminenkin. Freddyn käsien venyminen ja puhelimesta lipova kieli ovat kuitenkin täysiä katastrofeja. Vaikka Painajainen Elm streetillä mässäileenkin verellä ja väkivallalla, on siinä silti juonikin, joten katsomisnautinto on taattu.
Maskeeraukset ja veriefektit ovat upeita, ja Freddyn kasvot ovat melkein pelottavat! Upean hauska Freddyn kasvojen nahan irtirepimiskohtaus on todella aito.
Aika ei tosiaankaan ole haalistanut tätä kauhuklassikkoa, ja erikoistehosteiden laadun, hyvän masteroinnin ja muun takia voisi luulla katsovansa melkeinpä 2000-luvulla tehtyä kauhutrilleriä. Loppukohtaus menee kyllä jo kliseiden esittelyksi, mutta silti se on hyvä.
Sandrewin DVD on täytetty kattavilla ekstroilla: Jump to a Nightmare -kooste esittelee elokuvan parhaita paloja, tekijätiedoista löytyy laajat, välillä jopa 15-sivuiset biografiat, kommenttiraita on kiintoisa, elokuvan esittely on… no, nimensä mukaisesti se esittelee elokuvan, teatteritrailerista voisi sanoa, että se on perustraileri 1980-luvulta. Levyltä löytyvät lisäksi animoidut valikot ja kohtauksen haku.
Kuvanlaatu on erinomainen, pari roskaa löytyy sieltä taaltä, mutta uusissa elokuvissakin on joskus enemmän roskia. Ääniraitoina on Dolby digital 5.1 ja Dolby surround 2.0. Molemmat ajavat asiansa. Kannet on tehtailtu alkuperäisjulisteen tapaisiksi. Sisäkannesta löytyy kohtausluettelo ja kotelo on muovia. Levyn pintaan on painettu kansikuva ja elokuvan englanninkielinen nimi.
nimimerkki: pasa
