Mielestäni parhaimpiin elokuvaohjaajiin kuuluva Wes Craven teki yhden elämänsä vaikuttavimman teon, ohjaamalla ja käsikirjoittamalla tämän nykyisin kulttiklassikkoihin kuuluvan kauhupläjäyksen. Painajainen Elm Streetillä on ensimmäisen Halloween -elokuvan kanssa esikuva slasher -genrelle.
Lukiossa koulua käyvä Nancy Thompson (Langenkamp) elää tavallista elämää äitinsä kanssa Elm Streetillä. Hän kärsii oudoista painajaisunista, joissa häntä vaanii veitsihanskoja käyttävä kummajainen. Eräänä päivänä Nancy viettää ystäviensä kanssa iltaa hänen kotonaan, kunnes Tina -ystävä menehtyy painajaisunen takia. Selviääkin, että uniin tunkeutuva murhaaja on entinen lastentappaja, Freddy Krueger, joka on päättänyt kostaa teinien vanhemmille hänen murhaamisestaan.
Elokuva on onnistunut tietyillä osa-alueilla mahtavasti. Teinejä näyttelevät henkilöt onnistuvat rooleissaan hyvin, mutta koko show’n itselleen varastaa Elm Streetin kultapojua näyttelevä Robert Englund, joka osaa luoda humoristisen pohjan näinkin mahtavalle elokuvalle.
Painajainen Elm Streetillä osaa olla myös joissain kohtauksissa ahdistavan pelottava elokuva, joka ei jätä kylmäksi. Tämä pätkä on enemmän kuin katsomisen arvoinen, se on klassikko.
