Elm Street on rauhallinen paikka ja Elm Streetin asukkaatkin ovat pitkälti samanlaisia. Alueella asuu paljon nuoria ja näihin lukeutuu mm. mukava Nancy (Heather Langenkamp), jolla on poikaystävä, mukavat vanhemmat ja paljon ystäviä.
Pian Nancy alkaa nähdä painajaisia hirmuisesta pitkäkyntisestä murhaajasta
Freddystä (Robert Englund), joka ryhtyy vakituiseksi vierailijaksi hänen unissaan. Unissaan Nancy joutuu pakenemaan tätä jo mainittua murhaaja synkillä kaduilla ja pimeillä kujilla. Ensin Nancy luulee että unilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa mutta hän on väärässä. Ja paljonkin väärässä.
Nancyn ystäviä alkaa kupsahdella kun he näkevät samoja unia kuin Nancykin. Nancyn ystävissä näkyy syviä viiltojälkiä ja kaikkea muuta kauheaa. Poliisi ei tee mitään, joten Nancy puuttuu asiaan. Ja veri lentää…
Painajainen Elm Streetillä on klassinen kauhuelokuva, joka on sellaista ihan
ok-tasoa. Näyttelijäsuorituksilla ei hurmata katsojaa mutta Robert Englundin vinksahtaneella roolilla sitäkin enemmän. Käsikirjoitus ei ole mikään omaperäinen, eikä näyttelijäsuoritukset mitenkään mahtavia mutta jokin tässä miellyttää. En tiedä vain mikä tässä miellyttää. Painajainen Elm Streetillä on elokuva jonka katsoo mieluusti jonkun kerran muttei monesti. Elokuva on minusta väkivaltamaineeltansa hieman liioiteltu, mutta kyllä tässä veri lentää, joten K18-lätkä on ihan paikallaan tässä.
nimimerkki: Mask
