Ah, 1980-luvun kauhuelokuva! Niitä minä rakastan. Tuohon aikaan sitä osattiin! Nykyaikana lähes jokainen elokuva on pilattu erikoisefektipommeilla ja surkeilla tietokonesähläyksillä, mutta onneksi Elm Streetin aikaan siihen ei pystytty.
Elokuva kertoo lastenmurhaaja Freddy Kruegerin salaperäisistä kyvyistä ilmaantua ”lasten” (= nuorten aikuisten) uniin ja tapattaa heidät mitä hirveimmillä tavoilla. Mielenkiintoinen juoni, tosiaan. Totuus on kuitenkin hieman karmeampi.
Tuossa eräs ilta katsoin elokuvan Freddy vs. Jason, josta pidin erittäin paljon. En ollut tätä ennen nähnyt ainuttakaan Freddy Kruegerin tai Jason Voorheesin elokuvia. Päätin, että nyt siihen on tultava muutos.
Tiesin kummankin hahmojen taustat ja molempien elokuvat tuntuivat mielenkiintoiselta. Päätin siis tilata molempien hahmojen oikeiden elokuvien ensimmäiset osat.
Noin viikon piinallisen odotuksen jälkeen odotus palkittiin ja sain käsiini kaikkien aikojen ensimmäisen Painajainen Elm Streetillä elokuvan. Alkuun elokuva tuntuu mielenkiintoiselta, mutta mitä pitemmälle mennään, sitä mauttomammaksi se muuttuu.
Suurimman miinuksen antavat itse näyttelijät. Yksikään heistä ei näytä juurikaan pelkäävänsä tai edes hätkähtävänsä nähdessään kuolleiden ystäviensä ruumiita. Näinkö Sinä reagoisisit tositilanteessa?
Minä en tunnetusti ole hirveän kriittinen juonen suhteen, mutta tässä elokuvassa täytynee minun siihenkin puuttua. Mielestäni katsojilta vaaditaan aivan liian paljon joidenkin kohtien ymmärtämiseen. Esimerkiksi loppukohtaus on mielestäni hiukan tökerö. Lisäksi elokuva ei ole juurikaan pelottava, mutta silti takakannessa koristaa K-18 merkintä.
Sanon vaan, että kokonaisuudessaan Painajainen Elm Street ykkösestä jäi kuitenkin positiivinen maku. Mieleni tekisi antaa leffalle neljä pistettä viidestä, mutta nuorten näyttelijöiden aiheuttama pettymys pakottaa minun laskemaan pistemäärää puolella. Mutta kolme ja puoli pistettä on myös kova sana. Suosittelen tätä lajityypistä pitääville!
nimimerkki: Nightwolf
