Paholaistalo (1999)

Olisi tahattoman ilkeämielistä väittää, että Jan De Bontin The Haunting kuuluisi surkeimpiin uudelleenfilmatisointeihin. Näkemättä tai ainakaan muistamatta pätkääkään aiheen alkuperäisversiosta (1963) voi tätä leffaa pitää jopa nykykauhun parhaimmistona.

Ja synopsiksentynkää… Eleanor (Taylor) kärsii äitinsä poismenon jälkeen unettomuudesta. Onnekkaan sattuman kautta tämä hissukkamainen neitokainen pääsee mukaan unettomuustutkimukseen, jota johtaa leppoisa setä nimeltä tohtori Marrow (Neeson). Tohtori kokoaa unettomien joukon Hill Houseen, massiiviseen taloon, jonka pelkkään sisääntulohalliin voisi majoittaa ainakin kymmenen perhettä. Aluksi poppoo tyytyy lähinnä henkäilemään ihastuksesta talon barokkisuuden edessä, mutta talon kalmaisen historian paljastuessa kaikki tietysti muuttuu.

Vaikka elokuvan nimi viittaa Hill Housen olevan yksi sen henkilöistä, on tarinan painotus sikäli onnistunut, ettei rakennus ohita ihmishenkilöitä missään vaiheessa. Henkilökemiat tuntuvat toimivan. Zeta-Jones piirtää hahmostaan kauhuleffaan sopiva karikatyyrin, Liam Neeson heittää kehiin tavallisimmat tutkijaproffakliseensä ja Owen Wilson näyttää ihan kiitettävästi siltä, että hänellä olisi leffassa paljonkin tekemistä, vaikkei sitä itse asiassa olekaan. Pääpelkääjän paikkaa pitävä vähäeleinen Lili Taylor onnistuu roolissaan mainiosti. Harmi, että kyseessä on pelkkää nykytehosteistettua B-kauhua. De Bont leikkii kuitenkin kivasti hallusinaatioilla, todella ja unella, joten tätä kautta elokuva saa hiukan ”järkeä” mukaansa ja sillä mielellä sitä onkin mukava tiirailla. Pelottamaan The Haunting ei kuitenkaan pysty.

Pisteet:
Arvosteltu: 21.11.2004
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
636 arvostelua

Jan de Bont on se häiskä, joka reilut kymmenen vuotta sitten ohjasi ”kulttimainettaan” heikomman Speed – kuoleman kyydissä – rainan. Iloa kesti sen kuuluisan hetken verran, seuraaja ja kassojenkilisyttäjä Twister keräsi jo ison kasan ureaa niskaansa ja jatko ei sekään päätä huimaa. 1999 valmistunut Paholaistalo on yksi näistä heikoista tekeleistä.

Jos jokin tilanne määritelläään epäilyttäväksi, niin ainakin tilanne, jossa kummituskartanon maineessa olevaan linnaan kerätään sekalainen joukko unettomia ihmisiä. Paikka on keskellä ei mitään, ja Paholaistalon sisustaja on selvästi suosinut näkemyksessään kiirastulia, demoneita ja helvetin portteja. Siinäpä insomnian vaivaamat sitten miettivät onko koko show vain yksi silmänkääntötemppu vai onko talon kalmainen kylmä ilma suoraan manalasta.

Linnan uneton joukko on kyllä hahmoiltaan varsin otollinen kauhuleffalle: löytyy niin kenkiään murehtiva tumma kaunotar Theo (Zeta-Jones), mystiikkaan rakastunut nörtti Nell (Taylor) kuin epäluotettava pelkuri Luke (Wilson). Ja takapiruna häärii psykologi, jolla on ehkä sormensa pelissä tämän kauhistelusopan suhteen.

Meno on onttoa, eikä tämä uusioversio pysy Robert Wisen 1963 ohjaaman originaaliversion tahdissa. Myyttejä piisaa, ovet narisevat ja taustalla rullaa kolkko ja tasapaksu soundtrack. Pitemmän päälle äänimaailna onnistuu jopa käymään rasittavaksi. Samoin käy alussa mukavalle näyttelijoukkiollekin.

Paholaistalo on tyyppiesimerkki leffasta, jonka jokaisesta tuhkakasasta löytyy viattoman uhrin luuranko, ja jonka jokaisen hahmon on välillä kiljuttava kovaa. Eikä de Bont ole edes kai tarkoittanut tehdä tätä parodiamielessä, vaikka sitä toivoa sopisi. Efektejä hän ei sentään ole unohtanut. Niiden avulla on kiva pistää homma lopussa överiksi.

Pisteet:
Arvosteltu: 19.11.2004
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä
702 arvostelua

Kummallinen unitohtori kerää nipun univaikeuksista kärsiviä henkilöitä viettämään aikaa valtavassa kartanossa, jossa hän voi suorittaa syvempää analyysiä potilaisiinsa. No, talohan kätkee sisuksiinsa tietenkin jotain enemmän. Talon synkkä menneisyys alkaa nousta pinnalle ikävällä tavalla. Ihmisjoukossa on tietenkin eri persoonien stereotypioita: menestyvä pintaliitäjä, herkkä pällistelijä jne. Paholaistalo on perinteiset elementit omaava tylsä kauhukyhäelmä.

Vanhojen asioiden ja asetelmien esiin tuominen on sinänsä ihan jees. Monesti "vanhassa on vara parempi." Tällä kertaa asetelmat vaan pilataan käsittämättömän huonolla maulla. Valtavan kartanon puitteet ovat tarinalle ihan kohtuuttomat. Ehkä jonkun mielestä vain tarpeeksi suuri on kaunista. Sisältö vain jää puuttumaan pahemman kerran. Kummitustaloelementit ovat tietenkin digivelhojen aikaansaannoksia, jotka jo heti ensimmäisestä esiintymisestään alkavat puuduttamaan. Ja tietenkin koko homma valitettavasti sortuu nojaamaan efektisarjaan, joka ei tule välttymään naurettavuuksilta.

Asetelma, jossa potilaat joutuvat pohtimaan onko kyse ihmiskokeesta vai itse vihtahousun virityksestä ihmispolojen kohtaloksi, voisi synnyttää vaikka minkälaista psykologista jännitettä ja trippiä. Tähän ei sen kummemmin kuitenkaan tartuta vaan toiminta ja hösötys saavat suuremman roolin. Näyttelijöistä erikoismainittakoon vähemmän tuttu Owen Wilson, jonka nenän koko jo herättää säälinsekaisia tunteita. Äijä on kyllä poikkeuksellisen vastenmielistä seurattavaa tälläkin kertaa. Ulosanti on kyllä jo sellaista luokkaa että katsoja joutuu hyvin pian vaivautuneeseen tilaan. Liam Neeson ja Rouva Douglas-Zeta-Jones saavat molemmat myös aika häpeälliset merkinnät portfolioonsa. Turha pätkä, mutta tulipa tehtyä.

Melkoisen kovassa seurassa kuvaajana viihtynyt Jan De Bont päästettiin tekemään toimintapätkä Speed, joka sinänsä oli toimivaa rymistelyä. Muuten miehen ohjaajan ura ei oikein ole tämän katsojan silmissä päässyt kukoistamaan. Se on oikeastaan ikävänlaisesti laskenut kuin lehmäeläimen häntä. Efektihurrikaani Twister ja varsinkin sitä seurannut surullisen huono Speed 2 saavat Paholaistalon muodossa kaltaistansa huonoa seuraa.

Kauhu jo käsiteenä alkaa menettää merkitystään. Joillekin se tuntuu olevan verta ja suolenpätkiä, kun taas toisille efektiputken huimaa ilotulitusta, mitäänsanomattomine säikäytyspiikkeineen. Tälle katsojalle kauhu on merkinnyt tunnetilaa joka saadaan syntymään oikealla tarinalla ja tunnelmalla. Jos tämä pläjäys on esimerkki nykykauhun tilasta niin olen erittäin huolestunut.

Pisteet:
Arvosteltu: 17.04.2003
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Kustaa
Ylläpitäjä
229 arvostelua

Juoni: Pelon vaikutusta ihmisiin tutkiva professori kutsuu kolme unihäiriöistä kärsivää henkilöä harmittomalta vaikuttavaan kokeeseen. Koehenkilöt joutuvat sata vuotta tyhjillään olleeseen suureen linnaan nimeltään Hill House, jossa tohtori Marrow tutkii joukkohysterian syntymistä. Pelon ja hysterian lisäämiseksi linnan portti pidetään lukittuna koehenkilöiden sisällä ollessa. Kenelläkään ei ole mitään yhteyksiä ulkomaailmaan.

Pian alkaa tapahtua kaikkea yliluonnollista. Seinään ilmestyy verellä kirjoitettu teksti, jota kukaan henkilöistä ei ole kirjoittanut. Nell tuntee outoa vetoa linnaan ja hän tietää, etteivät he ole linnassa yksin. Näin ollen Nell alkaakin tutkia linnan historiaa vanhoja päiväkirjoja selailemalla. Niistä paljastuu karmivia seikkoja, josta Nell päättelee selkäpiitä karmivan historian kulun.

Koehenkilöt kertovat tohtorille, että he kokevat yliluonnollisia asioita linnassa ja että heitä pelottaa. Tohtori ajattelee kokeensa onnistuneen hysterian syntyessä, eikä usko porukan puheita. Eräänä hetkenä tohtorin käsitys muuttuu, kun hän itse kokee jotain henkeäsalpaavaa. Tohtori päättää keskeyttää kokeen ja käskee kaikkien poistua linnasta. Linnan portti on kuitenkin lukossa ja kamalat tapahtumat pahenevat hetki hetkeltä. Pois he pääsevät vasta aamulla kun portti aukaistaan.. Mutta miten on vielä tämän viimeisen yön laita…..

Arvostelu: Elokuva oli todella piinaava ja jännittävä. Muutama kohta säikäytti pahasti äänitehosteiden ja odottamattoman hetken takia. The Haunting tarjosi nautinnollista kauhua ja tyypillistä trillerin tuomaa jännitystä urakalla. Ehkä alku oli liian pitkäveteinen. Kesti aika kauan, ennen kuin alkoi todella tapahtua, mutta sitten mentiinkin ja lujaa! Tässä elokuvassa kuoli päähenkiöitä, mikä miellytti minua sinänsä muista samankaltaisista leffoista poikkeavana seikkana. Haunting on jotain erilaista, mitä olet tottunut näkemään. Kaiken kaikkiaan The Haunting on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva ja suosittelen sitä henkilöille, joiden lempielokuvien joukosta löytyy "Manaaja"...

Plussaa: Äänitehosteet, juoni, näyttelijöiden suoritukset, erikoisefektit, Päähenkilöitä kuoli, trailerit todella hyviä

Miinusta: Alku hieman pitkäveteinen

Nimimerkki: Slayer

Pisteet:
Arvosteltu: 25.10.2002
Katsottu: DVD

Arvostelija

Slayer
Vieras