Tohtori David Marrow (Liam Neeson) järjestää kolkossa talossa pienen kokeen. Kokeeseen osallistuu Luke (Owen Wilson), Nell (Lili Taylor) ja Theo (Catherine Zeta-Jones). Paikan omisti vähemmän miellyttävä Hugh Crain (Charles Gunning) ja siitä huolehtii rouva Dudley (Marian Seldes) joka ei jää taloon yön ajaksi. Talon nimi on Hill House. Luonnollisesti tässä genressä paikan huono maine on erittäin hyvin todellisuuteen pohjautuva.
Shirley Jacksonin kummitustaloromaani on ollut pohjana monelle elokuvalle. Nyt käsittelyssä oleva leffa on 1999 Jan de Bontin ohjastelema ja em. de Bontin tausta kuvaajana näkyy erittäin hyvin, sillä [I]The Haunting[/I] on uskomattoman kaunis elokuva katsella. Se sijoittuu ankeaan, synkkään taloon joka heiluu, kuiskailee ja hengittää omaa, yksinäistä rytmiään. Hill House on kammottava, sokkeloinen muistomerkki missä yksikään järjissään oleva ei viihdy ensimmäistä ihastelua pidempää aikaa. Valitettavasti leffan käsikirjoitus ei sovellu edes maalarinteipiksi pitämään hienoja yö- ja kummittelukohtauksia kasassa.
Liam Neeson on leffan tiedemies joka tutkii ihan muuta asiaa ja Owen Wilson on epämääräinen jolppi jonka merkitystä ei keksi edes Sherlock Holmesin päättelykyvyllä. Lili Taylor on se leffan keskipiste johon Hill House vaikuttaa eniten. Catherine Zeta-Jones antaa vastapainoa, mutta jää pelkäksi yksi- ja kaksimielisyyksien lähteeksi. Lyhyesti sanoen ihmisnäyttelijöillä on taitoa, mutta käsikirjoitus ei anna heistä kolmelle minkäänlaista merkitystä tarinan kannalta. It sucks.
Tällaisenaan [I]The Haunting[/I] omaa upeat puitteet ja Jan de Bont repii niistä kaiken mahdollisen irti, mutta valitettavasti mitään muuta hienoa ei tässä elokuvassa ole. Se on mielettömän tylsää junnausta erittäin löperöön loppuun asti. Onneksi upea kuvasto [B]tuplaa[/B] loppusaldon, joten jotain katsomisen arvoista tästä leffasta.
