One Hour Photo (2002)

Hyvät psykologiset trillerit ovat aina olleet lähellä allekirjoittaneen sydäntä. En varmastikaan ole mieltymykseni kanssa yksin, sillä ihmismielen mitä moninaisimmat eriskummallisuudet kiehtovat monia. Parhaimmillaan psykologinen elokuva onnistuu sanomaan jotakin oleellista meistä, itsestämme. Sinä päivänä kun ymmärrämme täysin ihmismielen monet ulottuvuudet, voimme lopettaa ainaisen talouskasvun ja teknisen kehittymisen tavoittelun. Tuota päivää tuskin tulee, ja siksi aihe onkin niin mielenkiintoinen.

Mark Romanekin ohjaama One Hour Photo on tutkimusretki yhden miehen mietteisiin. Tuhatkasvo Robin Williams esittää ystävällistä ja kohteliasta kuvausteknikko Sy Parrishia, joka työskentelee tavaratalon valokuvausliikkeessä. Sy on neuroottinen perfektionisti, joka elää yksinäistä elämäänsä asiakkaidensa valokuvien kautta. Erityisen kiinnostunut hän on Yorkinin ihanneperheestä, jonka valokuvia hän on kehittänyt jo vuosia. Syn kiinnostus nousee kolmanteen potenssiin, kun hän huomaa Yorkinien luoman illuusion ideaaliperheestä rapistuvan. Yorkinien onni on pelkkää kulissia, aivan kuten kaikki ne valokuvat, joissa hymyilemme syntymäpäivillä, häissä ja milloin missäkin tilaisuudessa.

One Hour Photo tarjoilee pelottavan idean yksityiselämäämme sotkeutuvasta valokuvankehittäjästä. Häiritsevintä kuitenkin on, että kuten elokuva vihjaa, jokainen on potentiaalinen psykopaatti. Siivooja, sihteeri, postimies, opettaja, leffatykki.comin elokuva-arvostelija jne. Ns. "normaalia" henkilöä ei ole olemassa, ja sen One Hour Photo todistaa tehokkaasti. Se myös paljastaa hyvinvointiyhteiskunnan synkän kääntöpuolen. Yksinäisyys ja syrjäytyneisyys saattavat vaikuttaa tämän päivän muotisanoilta, mutta todellisuudessa terveiden ihmissuhteiden puuttuminen voi ajaa henkilön epätoivoisiin tekoihin, jopa niin, että henkilö ei sitä itse tiedosta.

One Hour Photon sivuosista voi bongailla Gary Colen ja Eriq Le Sallen kaltaisia semi-tunnettuja naamoja. Myös Yorkinin perheen lasta näyttelevä Dylan Smith ansaitsee erityismaininnan. On aina mukava seurata sellaisen lapsinäyttelijän toimintaa, joka ei onnistu ärsyttämään, ja jonka suuhun ei ole työnnetty typeriä ja epäuskottavia repliikkejä. Elokuvan sielu on kuitenkin Robin Williams. Hänen roolihahmonsa vaikuttaa maailman kilteimmältä mieheltä, mutta Williamsin jäänsiniset silmät ilmentävät sellaista tuskaa ja ahdistusta, että kovin moni näyttelijä ei samaan pystyisi. Williamsin suoritusta on kehuttu, eikä syyttä.

One Hour Photo on tarkastamisen väärtti, jos ammattitaitoiset jännärit kiinnostavat. Elokuva on omassa alalajissaan ehdotonta eliittiä, ja loppupuolen käsikirjoituksellisista ongelmista huolimatta se kestää vertailun minkä tahansa trillerin kanssa. One Hour Photo on surullinen, pelottava ja jopa koskettava.

nimimerkki: esimies

Pisteet:
Arvosteltu: 15.02.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

esimies
Käyttäjä
48 arvostelua

Sy Parrish (Robin Williams) on vanhempi mies, joka työskentelee valokuvausliikkeessä suuressa perheille tarkoitetussa ostoskeskuksessa. Hän on yksinäinen mies, joka vain ottaa monenlaisten ihmisten tilaukset vastaan ja kehittää heidän valokuvansa vale-elämästään, sillä koskaan ei perhe valokuvaa ikäviä muistojaan, ainoastaan hauskat asiat ikuistuvat selluloidille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö kurjia asioita tapahtuisi. Ei sinne päinkään.

Valokuvaliikkeen monenlaisista asiakkaista Sy tykästyy juuri Yorkinin perheeseen, joka on valokuvien perusteella täydellinen idylli. Salaa Sy ottaa omat kopiot kaikista Yorkinin perheen kuvista ja niitä kotona katsoessaan kuvittelee olevansa Yorkinien kuviteltu setä. Mutta kun Sy saa kuulla vihjeitä siitä, että perheen isä aikoo rikkoa amerikkalaisen perheidyllin, päättää Sy pelastaa heidät hinnalla millä hyvänsä...

One Hour Photo on surullinen tarina länsimaisen kultturin suurimmasta ongelmasta, yksinäisyydestä. Sy Parrish on mies josta kukaan ei välitä, häntä kohdellaan kuin kaupan hyllyltä nostettavaa viivakoodilla varustettua esinettä ja iltaisin Sy vain istuu yksin kotona, ilman yhtään ystävää, vain tuijottamassa Yorkinin perheen valokuvia ja luomassa aivan omaa maailmaansa kuvien ympärille. Vähemmästäkin järki alkaa heittämään.

Suuren kauppakeskuksen autiot käytävät symboloivat kulttuurimme materiaalikeskittymistä, samalla kun toiset elävät ihmiset unohdetaan. Kehitettäväksi tuodut valokuvat kertovat taas keskiluokkaisen elämän tyhjyydestä, kaikkea on mutta silti ei ole mitään. Elokuva onkin raskasta katsottavaa juuri siksi että se on totta.

Robin Williams on mies jota joko rakastetaan tai inhotaan mausta riippuen. Tiedä häntä miehen aikaisemmasta tuotannosta mutta tämän rainan pitäisi vakuuttaa viimeinenkin epäileväinen Tuomas. Mies on aivan loistava Sy Parrishinä, jota samaan aikaan sekä halveksii että säälii, kenties joku tunteikas katsoja voi purskahtaa itkuunkin hänen puolestaan. Harvemmin on samassa roolihahmossa onnistuttu vangitsemaan Forrest Gump ja Tony Montana. Eikä äskeinen ollut edes vitsi. Muita näyttelijöitä on turha mainita, tämä on Williamssin elokuva.

One Hour Photo on yksi vuoden parhaita elokuvia asenteellaan ja ehkä jokainen voisi oppia elokuvasta kohtelemaan paremmin lähimmäisiään, oppia mikä on tavaran ja ihmisen ero. Paljon puhuu kohtaus jossa Parrish haaveissaan tunkeutuu toisten kotiin, tonkii heidän tavaroitaan, käyttää jopa heidän vessaansa, vain siksi että saisi kokea jonkun välittävän hänestä. Siinäpä mietittävää kaikille käytännön filosofeille. Unohtakaa se Jackass-elokuva kerrankin vuokraamon hyllylle (niinkuin minä tein) ja vuokratkaa sen sijaan jotain hieman syvällisempää. Ette pety.

Pisteet:
Arvosteltu: 27.08.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

John Lennonjohto
Käyttäjä
108 arvostelua

Olinpa kerran minä. Minä kävelin R-kioskille etsimään kunnon leffaa, joka saattaisi piristää tylsää lauantaita. Kävelin viivana vuokravideoihin. Veehooässät ovat jääneet omaan arvoonsa jo kauan sitten, joten katse suuntautui DVD:hin. Silmät harhailivat Punaisesta lohikäärmeestä komediaan Radalla ja kumpikaan ei hirveästi iskenyt juuri nyt, joten päädyin One Hour Photoon. Trilleriin, joka on olut jo mielessä kauan. No, rahat tiskiin ja kotia.

Seymour "Sy" Parrish on mies, jota voisi kutsua ammattilaiseksi omalla työsarallaan. Hän on myyjä Tunnin kuva-tyyppisessä paikassa. Hän sellainen ihminen, jonka kanssa voisi heittää pari sanaa ja jopa ystävystyä. Kumminkin tämä herttainen luonne elää yksinäisessä paikassa ja ainoat ihmiset joihin hänellä on jonkin sortin sosiaalinen yhteys ovat: Pomo, työkaveri Yoshi, sekä asiakkaat.

Eräs asiakkaista kiinnostaa Sy:tä hieman. Yorkinsit. He ovat esimerkki amerikkalaisesta unelmasta. Iso talo, mies, vaimo, poika ja paljon, paljon tavaraa. Sy edustaa sitä puolta yhteiskunnassamme, josta on tullut aikamoinen uhka. Yksinäisyys. Kaikki yksinäiset ihmiset voivat helposti mukautua Sy:hin ja ymmärtää teot, mutta toisaalta tällaiset ihmiset tarvitsevat apua.

No kumminkin... Eräänä päivänä Sy:n asiakkaaksi tulee Maya Burson-niminen henkilö. Hänen kuvansa sisältö on sellaista luokkaa, että jos sen näyttäisi tietylle henkilölle niin amerikkailainen unelma saattaisi rikkoontua. Sy laittaa hihat heilumaan ja kun juuri on saatu potkut työstä niin mikään ei ole esteenä. Sy Parrishistä kuorioituu Travis Bickle taksikuskista.

Täytyy sanoa, että tämä oli eräs parhaimmista trillereistä ikinä. Ohjaaja on todelakin tietänyt haluamansa. Sy:n mieli näkyy jokaisessa kohtauksessa. Yhtä tyhjä kuin hänen asuntonsa ja yhtä toiveikas kuin Yorkinsien asunta. Kaikki kohtaukset ovat muutenkin niin valkoisia ja puhtaita, paitsi tietenkin loppu hotellissa.

Robin Williamsin roolityö on myös hienoa. Kertojana hän yltää lähes Malcolm McDowellin tasolle. Muut näyttlijät ovat menetteleviä. Tämähän on kumminkin yhden miehen show. Robin Williamsin. Mukavaa nähdä yhden miehen pystyvän esittämään niin monia rooleja. Komedioista lähinnä tutte Williams on kääntänyt suun hevosen kengällekkin, mutta nyt hän tuo toisen tunteen, enkä osaa sanoa mitä
se on. Sääliä? Vihaa? Ehkä?

Tämä on siis todella kahden yhteiskuntamme osapuolen yhteentörmäys. Se on ohjattu ja näytelty hyvin ja pituus 92 minuuttia tuntuu liian lyhyeltä. Se laskee pisteitä. Jos mukana olisi ollut hieman tietoa Sy:n lapsuudesta ym. niin pisteet olisivat voineet olla jopa vitosen hujakoilla.

Silti, hieno trilleri.

Pisteet:
Arvosteltu: 02.08.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Juhani Sementti
Tykittäjä
152 arvostelua

Robin Williams on viimeinkin karistanut komiikan rippeet harteiltaan One Hour Photon myötä ja samalla OHP on Willamsin toinen elokuva, jossa hän on roiston roolissa.

Sy Parrish (Robin Williams) on K-Marketin valokuvausliikkeen työntekijä, jonka intohimo on juuri loistavien valokuvien tekeminen, mutta muuta hänen elämässä ei ole. Vastinetta hänen tylsälle elämälle on Yorkin perheen seuraaminen, jotka käyttävät säännöllisesti valokuvausliikettä ja vievät kuvia teetättäväksi ja samalla Sy kehittää itselleen ylimääräisiä kappaleita Valokuvien avulla hän kehittää itselleen elämää ja alkaa pikkuhiljaa unohtaa kuka hän oikeasti on. Hän alkaa pitää itseään Yorkin perheen setänä. Ja vielä, kun hän saa tietää, että Yorkin perheen isä (Michael Vartan) pettää omaa vaimoaan (Connie Nielsen) ja Sy aikoo tehdä sille jotain.

Elokuvan alku on tavallista esittelyä, jossa Sy esitetään katsojalle pikkuhiljaa niin tirkistelijänä kuin pelottavalta mieheltä, jonka elämä pyörii valokuvien ympärillä. Ja loppua kohti elokuvan tunnelma nousee selkäpiirejä pitkin kohti kattoa. Lopussa olevasta kohtauksesta voi olla monta mieltä, jossa Sy on alistajana, mutta minusta se on pelottava kohtaus.

Robin Williams on välillä hyytävän pelottava roolissaan ja samalla esittää uskottavasti. Vaikka One Hour Photo pyöriikin Robin Williamsin ympärillä on se nautittavaa kaikin puolin niin juonen kuin näyttelijöiden puolesta. Ohjaaja Mark Romanek tuo elokuvaan sellaista puhtia ja jännitystä mitä ei ole pitkään aikaan näkynyt elokuvissa.

Nyt elokuvan nähtyä pitää miettiä kaksi kertaa ennen kuin menee valokuvausliikkeeseen, voihan olla, että sieltä löytyy Sy Parrish

Pisteet:
Arvosteltu: 15.07.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Filmer
Käyttäjä
246 arvostelua

Elokuva kertoo Sy Parrishistä joka työskentelee suuren marketin valokuvaliikkeessä. Syn elämä on ollut onnetonta ja yksinäistä, ainut asia mikä tuo Sy:lle lohtua on Yorkin perheen valokuvien katselu. Hänelle ei kumminkaan riitä pelkkä tuttavuussuhde perheeseen vaan hän yrittää päästä vielä lähemmäs.

Yksi asia mikä jäi eniten mieleen oli Robin Williamsin loistava roolityö. On vaikea uskoa että hän on ennen ollut koomikon rooleissa. Hänen perverssimäinen olemus nostattaa sääliä että myös inhoa. Ohjaaja Romanek kuvaa Syn maailman värittömäksi, tyhjäksi harmaaksi väriksi joka kuvastaa loistavasti hänen elämänsä tyhjyyttä ja ainoa joka tekee hänet onnelliseksi on valokuvien katselu. Harmaa on tämän elokuvan väri.

Ohjaus on muuten todella rauhallista ja tarina etenee hitaasti vaikka elokuvalla ei ole kovin paljon pituutta. Elokuva ei ole missään vaiheessa tylsä ja pitkäveteinen. Elokuvan loppu on myös mielenkiintoinen vaikka ehkä turhan tyypillinen Hollywood loppu onkin! Elokuva on hyvä mutta ei täydellinen pieni loppusilaus niin tämä olisi jo klassikko minun listalla mutta hyvä myös näin.

nimimerkki: J-P

Pisteet:
Arvosteltu: 21.06.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

J-P
Käyttäjä
13 arvostelua

One Hour Photo kertoo yksinäisestä ukkelista jonka silmien alitse kulkee kuva jos toinenkin. Äijän hommana on kehittää asiakkailleen kuvia, ja joidenkin asiakkaiden elämänkaari on tullut tutuksi tehtyjen kuvien kautta. Häitä, ristiäisiä, lasten synttäreitä, lomamatkoja jne. Ukkeli on mennyt kuvan teossaan filosofian tasolle, ja kun omaa elämää ei ole, kehitettyhin kuviin perustuen hän sekaantuu asiakkaiden asioihin. Kuvalabra sattuu olemaan osa paikallista Euromarketia, joten tehokkuutta seurataan. Pomo kurkkii tekemisiä ja paine lisääntyy myös asiakkaiden kuvista tehtyjen johtopäätösten myötä.

Homman juoni on siinä, että Robin Williams nähdään erilaisessa roolissa, kuin on totuttu. Vakavamielisenä kuvakehittäjänä äijä vetää roolin ihan hyvin. Lisäksi stylistille on annettava tunnustus. Williams on tehty vastenmielisen oloiseksi kalvakkaalla naamalla, blondatulla puolikaljulla ja harmaavarpuspukeutumisella.

Harmillista kyllä, tarina ei yllä pääosaesittäjän tasolle, eikä myöskään toteutus. Alussa osoitetaan, että ukko jää kiinni tekosistaan, ja katsojaa piinataan puolitoista tuntia tilanteen hitaalla kehittymisellä. Väliin pukataan pää-äijän mielikuvituskuvia ja yleinen sävy leffassa on jotenkin sci-fimäinen. Ne eivät kuitenkaan pelasta kokonaisuutta.

One Hour Photo jää peruskauran alapuolelle. Jännitettä ei tahdo syntyä, vaikka lähtökohta sinänsä on mielenkiintoinen. Kuvittele: sinunkin henkilökohtaiset kuvat kulkevat ruodittavana tuntemattomien ihmisten silmien alla. Hyvää leffassa on Williams uudessa roolissa, Connie Nielsenin hymykuopat ja sci-fi –sävyt. Muu 80 % on vaatimatonta tasoa.

Pisteet:
Arvosteltu: 26.05.2003
Katsottu: DVD

Arvostelija

Viljami
Ylläpitäjä
225 arvostelua

Syrjäytymisen ja yksinäisyyden lisääntyminen ovat eräitä teknologisoituneen nyky-yhteiskuntamme pahimpia uhkakuvia. Tätä aihetta käsittelee musiikkivideoillaan kannuksensa hankkineen Mark Romanekin ensimmäinen täysipitkä elokuva.

One Hour Photo kertoo yksinäisestä, valokuvaliikkeessä työskentelevästä keski-ikäisestä miehestä, jonka elämä on tylsää ja kaavamaista. Niinpä Robin Williamsin esittämä päähahmo elää elämäänsä asiakkaiden ja erityisesti yhden perheen valokuvien kertomien kuvitelmien kautta. Miehen tasapaino ja usko elämän aurinkoiseen puoleen kuitenkin järkkyy pahemman kerran, kun valokuvat kertovatkin eräänä päivänä jotakin vähemmän valoista perheen harmoniasta.

Lähes puhtaana koomikkona tunnettu Robin Williams esiintyy toista kertaa peräkkäin valkokankaalla huomattavasti synkemmässä ja vakavammassa roolissa. Insomniassa Williams jäi hieman Al Pacinon varjoon, mutta One Hour Photo on sen sijaan yhden miehen show alusta loppuun. Elokuvan sekä vahvuus että myös heikkous onkin juuri siinä, että raina on rakennettu täysin Williamsin varaan.

One Hour Photon parasta antia on Williamsin loistava tulkinta hillitystä, mutta niin kovin yksinäisestä ja epätoivoisesta miehestä. Naispääosaa esittävä Connie Nielsen on kokenut jonkinlaisen muodonmuutoksen sitten Gladiaattorin, sillä en tunnistanut Ridley Scottin spektaakkelissa loistanutta Nielseniä ollenkaan! Vasta IMDb leffan katsomisen jälkeen paljasti minulle lyhythiuksiseksi bruneteksi muuttuneen neitosen henkilöllisyyden.

One Hour Photo on lievästä hidastempoisuudestaan huolimatta ihan mukiinmenevän mielenkiintoista katsottavaa. Leffan käsittelemä aihe on hyvä ja osuva, mutta rainan katsomisen jälkeen jää väkisinkin sellainen tunne, että aiheesta olisi voinut saada enemmänkin irti.

One Hour Photo on sympaattinen pikkuleffa, josta on vaikea löytää mitään pahaa sanottavaa, mutta joka ei tarjoa myöskään mitään suuria tunne-elämyksiä. Neutraalista jälkimaustaan huolimatta ihan katsomisen arvoinen pätkä.

Pisteet:
Arvosteltu: 02.01.2003
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Eetu Nortiainen
Vieras

Mark Romanek on tunnettu musiikkivideo-ohjaaja, mutta esikoiselokuvassaan One Hour Photo hän lahjoittaa kykynsä täysin tarinan käyttöön, ja erittäin hyvä niin. Romanekin kuvakerronta on kiehtovaa, yllättävänkin hidastempoista ja keskittynyttä. Parhaimmillaan kuvat tuovat mieleen jopa mestari Kubrickin, mutta on hetkiä, jolloin Romanekin ote hieman kirpoaa.

Näitä hetkiä on kuitenkin kiitettävän vähän ja One Hour Photo pysyttelee alusta loppuun kiinnostavana. Yksi tärkeimmistä syistä on Robin Williamsin kiinnostava ja ehyt roolityö, joka on vielä astetta synkempi Insomnian pahiksesta. Tällä kertaa Williams valtaa koko areenan, kun viimeksi hän hääri hieman Al Pacinon varjossa. Tarina kertoo eräästä arjen pikku ahertajasta, valokuvaliikkeen myyjästä, jonka erään asiakkaansa perhe-elämään hän tuntee hieman liikaakin kiinnostusta. Williams malttaa rakentaa roolihahmoaan Seymour Parrishia hillitysti, mutta pienieleisyydessään paljon puhuvasti. Hän on hyväntahtoinen, mutta yksinäisyydessään piinattu mies, joka vertautuu mielenkiintoisesti elokuvallisiin "sielun veljiinsä", Taksikuskin Travis Bickleen sekä Koomikoiden kuninkaan Rupert Pupkiniin. Neuroottisia, pakkomielteisiä yksinäisiä kaikki.

Tarina vetää mukaansa, hahmo on kiinnostava, kuvakerronta on harkituissa värisävyissään ja tempossaan sujuvaa ja kaikkea täydentää tunnelmiin sopiva musiikki. Hyvä elokuva siis, mutta miksi sitten jää yhtä pistettä vaille?

One Hour Photosta - aiheensa pienimuotoisuudesta huolimatta - olisi voinut tulla suurempi elokuva. Sitä vaivaa nyt tietynlainen kliinisyys ja laboratoriomaisuus, joka tietyssä mielessä on tarkoituksenmukaistakin, mutta sisältää kiistatta tiettyjä heikkouksia. Näistä ensimmmäinen ja ehkä tärkein on liiankin tiukka keskittyminen vain keskushahmon tarinaan ja näkökulmaan. Elokuva ei tietyssä mielessä "tule lihaksi", se ei herää eloon, vaan tuntuu kärjistäen ilmaistuna elokuvalliselta laboratoriokokeelta. Tähän vaikuttaa myös kuvien ja värien kliinisyys. Kuvat on niin tyyliteltyjä, että ne eivät tunnu todelta. Tämä on toisaalta elokuvan vahvuus, toisaalta heikkous. Se tuo tietyn vieraantuneisuuden tunnun, mitä varmasti on haettukin, mutta jättää kieltämättä katsojan hieman kylmäksi. Kaikesta huolimatta Romanekin pakkomielteen, vieraantuneisuuden ja yksinäisyyden kuvaus on persoonallisinta amerikkalaista elokuvaa vähiin aikoihin ja monesta syystä katsomisen arvoinen.

Nimimerkki: Peter Van Bach

Pisteet:
Arvosteltu: 17.12.2002
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Peter Van Bach
Vieras