Sy Parrish (Robin Williams) on vanhempi mies, joka työskentelee valokuvausliikkeessä suuressa perheille tarkoitetussa ostoskeskuksessa. Hän on yksinäinen mies, joka vain ottaa monenlaisten ihmisten tilaukset vastaan ja kehittää heidän valokuvansa vale-elämästään, sillä koskaan ei perhe valokuvaa ikäviä muistojaan, ainoastaan hauskat asiat ikuistuvat selluloidille. Tämä ei kuitenkaan tarkoita etteikö kurjia asioita tapahtuisi. Ei sinne päinkään.
Valokuvaliikkeen monenlaisista asiakkaista Sy tykästyy juuri Yorkinin perheeseen, joka on valokuvien perusteella täydellinen idylli. Salaa Sy ottaa omat kopiot kaikista Yorkinin perheen kuvista ja niitä kotona katsoessaan kuvittelee olevansa Yorkinien kuviteltu setä. Mutta kun Sy saa kuulla vihjeitä siitä, että perheen isä aikoo rikkoa amerikkalaisen perheidyllin, päättää Sy pelastaa heidät hinnalla millä hyvänsä…
One Hour Photo on surullinen tarina länsimaisen kultturin suurimmasta ongelmasta, yksinäisyydestä. Sy Parrish on mies josta kukaan ei välitä, häntä kohdellaan kuin kaupan hyllyltä nostettavaa viivakoodilla varustettua esinettä ja iltaisin Sy vain istuu yksin kotona, ilman yhtään ystävää, vain tuijottamassa Yorkinin perheen valokuvia ja luomassa aivan omaa maailmaansa kuvien ympärille. Vähemmästäkin järki alkaa heittämään.
Suuren kauppakeskuksen autiot käytävät symboloivat kulttuurimme materiaalikeskittymistä, samalla kun toiset elävät ihmiset unohdetaan. Kehitettäväksi tuodut valokuvat kertovat taas keskiluokkaisen elämän tyhjyydestä, kaikkea on mutta silti ei ole mitään. Elokuva onkin raskasta katsottavaa juuri siksi että se on totta.
Robin Williams on mies jota joko rakastetaan tai inhotaan mausta riippuen. Tiedä häntä miehen aikaisemmasta tuotannosta mutta tämän rainan pitäisi vakuuttaa viimeinenkin epäileväinen Tuomas. Mies on aivan loistava Sy Parrishinä, jota samaan aikaan sekä halveksii että säälii, kenties joku tunteikas katsoja voi purskahtaa itkuunkin hänen puolestaan. Harvemmin on samassa roolihahmossa onnistuttu vangitsemaan Forrest Gump ja Tony Montana. Eikä äskeinen ollut edes vitsi. Muita näyttelijöitä on turha mainita, tämä on Williamssin elokuva.
One Hour Photo on yksi vuoden parhaita elokuvia asenteellaan ja ehkä jokainen voisi oppia elokuvasta kohtelemaan paremmin lähimmäisiään, oppia mikä on tavaran ja ihmisen ero. Paljon puhuu kohtaus jossa Parrish haaveissaan tunkeutuu toisten kotiin, tonkii heidän tavaroitaan, käyttää jopa heidän vessaansa, vain siksi että saisi kokea jonkun välittävän hänestä. Siinäpä mietittävää kaikille käytännön filosofeille. Unohtakaa se Jackass-elokuva kerrankin vuokraamon hyllylle (niinkuin minä tein) ja vuokratkaa sen sijaan jotain hieman syvällisempää. Ette pety.
