Hyvät psykologiset trillerit ovat aina olleet lähellä allekirjoittaneen sydäntä. En varmastikaan ole mieltymykseni kanssa yksin, sillä ihmismielen mitä moninaisimmat eriskummallisuudet kiehtovat monia. Parhaimmillaan psykologinen elokuva onnistuu sanomaan jotakin oleellista meistä, itsestämme. Sinä päivänä kun ymmärrämme täysin ihmismielen monet ulottuvuudet, voimme lopettaa ainaisen talouskasvun ja teknisen kehittymisen tavoittelun. Tuota päivää tuskin tulee, ja siksi aihe onkin niin mielenkiintoinen.
Mark Romanekin ohjaama One Hour Photo on tutkimusretki yhden miehen mietteisiin. Tuhatkasvo Robin Williams esittää ystävällistä ja kohteliasta kuvausteknikko Sy Parrishia, joka työskentelee tavaratalon valokuvausliikkeessä. Sy on neuroottinen perfektionisti, joka elää yksinäistä elämäänsä asiakkaidensa valokuvien kautta. Erityisen kiinnostunut hän on Yorkinin ihanneperheestä, jonka valokuvia hän on kehittänyt jo vuosia. Syn kiinnostus nousee kolmanteen potenssiin, kun hän huomaa Yorkinien luoman illuusion ideaaliperheestä rapistuvan. Yorkinien onni on pelkkää kulissia, aivan kuten kaikki ne valokuvat, joissa hymyilemme syntymäpäivillä, häissä ja milloin missäkin tilaisuudessa.
One Hour Photo tarjoilee pelottavan idean yksityiselämäämme sotkeutuvasta valokuvankehittäjästä. Häiritsevintä kuitenkin on, että kuten elokuva vihjaa, jokainen on potentiaalinen psykopaatti. Siivooja, sihteeri, postimies, opettaja, leffatykki.comin elokuva-arvostelija jne. Ns. ”normaalia” henkilöä ei ole olemassa, ja sen One Hour Photo todistaa tehokkaasti. Se myös paljastaa hyvinvointiyhteiskunnan synkän kääntöpuolen. Yksinäisyys ja syrjäytyneisyys saattavat vaikuttaa tämän päivän muotisanoilta, mutta todellisuudessa terveiden ihmissuhteiden puuttuminen voi ajaa henkilön epätoivoisiin tekoihin, jopa niin, että henkilö ei sitä itse tiedosta.
One Hour Photon sivuosista voi bongailla Gary Colen ja Eriq Le Sallen kaltaisia semi-tunnettuja naamoja. Myös Yorkinin perheen lasta näyttelevä Dylan Smith ansaitsee erityismaininnan. On aina mukava seurata sellaisen lapsinäyttelijän toimintaa, joka ei onnistu ärsyttämään, ja jonka suuhun ei ole työnnetty typeriä ja epäuskottavia repliikkejä. Elokuvan sielu on kuitenkin Robin Williams. Hänen roolihahmonsa vaikuttaa maailman kilteimmältä mieheltä, mutta Williamsin jäänsiniset silmät ilmentävät sellaista tuskaa ja ahdistusta, että kovin moni näyttelijä ei samaan pystyisi. Williamsin suoritusta on kehuttu, eikä syyttä.
One Hour Photo on tarkastamisen väärtti, jos ammattitaitoiset jännärit kiinnostavat. Elokuva on omassa alalajissaan ehdotonta eliittiä, ja loppupuolen käsikirjoituksellisista ongelmista huolimatta se kestää vertailun minkä tahansa trillerin kanssa. One Hour Photo on surullinen, pelottava ja jopa koskettava.
nimimerkki: esimies
