Olinpa kerran minä. Minä kävelin R-kioskille etsimään kunnon leffaa, joka saattaisi piristää tylsää lauantaita. Kävelin viivana vuokravideoihin. Veehooässät ovat jääneet omaan arvoonsa jo kauan sitten, joten katse suuntautui DVD:hin. Silmät harhailivat Punaisesta lohikäärmeestä komediaan Radalla ja kumpikaan ei hirveästi iskenyt juuri nyt, joten päädyin One Hour Photoon. Trilleriin, joka on olut jo mielessä kauan. No, rahat tiskiin ja kotia.
Seymour ”Sy” Parrish on mies, jota voisi kutsua ammattilaiseksi omalla työsarallaan. Hän on myyjä Tunnin kuva-tyyppisessä paikassa. Hän sellainen ihminen, jonka kanssa voisi heittää pari sanaa ja jopa ystävystyä. Kumminkin tämä herttainen luonne elää yksinäisessä paikassa ja ainoat ihmiset joihin hänellä on jonkin sortin sosiaalinen yhteys ovat: Pomo, työkaveri Yoshi, sekä asiakkaat.
Eräs asiakkaista kiinnostaa Sy:tä hieman. Yorkinsit. He ovat esimerkki amerikkalaisesta unelmasta. Iso talo, mies, vaimo, poika ja paljon, paljon tavaraa. Sy edustaa sitä puolta yhteiskunnassamme, josta on tullut aikamoinen uhka. Yksinäisyys. Kaikki yksinäiset ihmiset voivat helposti mukautua Sy:hin ja ymmärtää teot, mutta toisaalta tällaiset ihmiset tarvitsevat apua.
No kumminkin… Eräänä päivänä Sy:n asiakkaaksi tulee Maya Burson-niminen henkilö. Hänen kuvansa sisältö on sellaista luokkaa, että jos sen näyttäisi tietylle henkilölle niin amerikkailainen unelma saattaisi rikkoontua. Sy laittaa hihat heilumaan ja kun juuri on saatu potkut työstä niin mikään ei ole esteenä. Sy Parrishistä kuorioituu Travis Bickle taksikuskista.
Täytyy sanoa, että tämä oli eräs parhaimmista trillereistä ikinä. Ohjaaja on todelakin tietänyt haluamansa. Sy:n mieli näkyy jokaisessa kohtauksessa. Yhtä tyhjä kuin hänen asuntonsa ja yhtä toiveikas kuin Yorkinsien asunta. Kaikki kohtaukset ovat muutenkin niin valkoisia ja puhtaita, paitsi tietenkin loppu hotellissa.
Robin Williamsin roolityö on myös hienoa. Kertojana hän yltää lähes Malcolm McDowellin tasolle. Muut näyttlijät ovat menetteleviä. Tämähän on kumminkin yhden miehen show. Robin Williamsin. Mukavaa nähdä yhden miehen pystyvän esittämään niin monia rooleja. Komedioista lähinnä tutte Williams on kääntänyt suun hevosen kengällekkin, mutta nyt hän tuo toisen tunteen, enkä osaa sanoa mitä
se on. Sääliä? Vihaa? Ehkä?
Tämä on siis todella kahden yhteiskuntamme osapuolen yhteentörmäys. Se on ohjattu ja näytelty hyvin ja pituus 92 minuuttia tuntuu liian lyhyeltä. Se laskee pisteitä. Jos mukana olisi ollut hieman tietoa Sy:n lapsuudesta ym. niin pisteet olisivat voineet olla jopa vitosen hujakoilla.
Silti, hieno trilleri.
