Nosferatu (1922)
- Alkuperäinen nimi:
- Nosferatu, eine Symphonie des Grauens
- Tuotantovuosi:
- 1922
- Ohjaajat:
- Friedrich W. Murnau
- Käsikirjoittajat:
- Henrik Galeen
- Pääosissa:
- Greta Schröder, Gustav Von Wangenheim, Max Schreck
- Maat:
- Saksa
- Kielet:
- saksa
- Pituus:
- 80 min
- Genret:
- Kauhu
Keskiarvo
Arvostelut (5): 
Pikatuomiot (111): 
Oma pikatuomio
Moni vähänkään perinteitä kunnioittava elokuvaharrastaja ei ole Nosferatusta kuulemista voinut sivuuttaa, mutta aika harva sen on kuitenkin nähnyt. Kyseessähän on eittämättä kaikkien kauhu- ja vampyyrielokuvien äiti - itse asiassa melkein kaikkien elokuvien. Omana aikanaanhan Nosferatu lähes hävitettiin sukupuuttoon koska sen ohjaaja käytti Bram Stockerin alkuperäisteosta tarinansa pohjana ilman lupaa . Säilyneistä kopioista on kuitenkin pystytty kasaamaan kokonainen elokuva joka onkin yksi mielenkiintoisimmista elokuvataiteen tuotoksista.
Kovin pelottava kauhuelokuva ei kyseessä enää nykypäivänä ole. Ajan hammas on Nosferatun kohdalla vierinyt valitettavan lähelle "aikansa elänyt" -moodia. Onneksi elokuvan omaperäisyys, sekä se taito jolla se on tehty, estävät moisen raadollisuuden tapahtumisen. Monet elokuvan ratkaisuista toimivat edelleen, ja kyllä esimerkiksi Nosferatun ponnahtaminen ruumisarkustaan ylös laivassa säpsähdyttää ihan kunnolla. Lisäksi Nosferatu-hahmo on paras demoni tai vampyyri missään elokuvassa. Kyseessä ei ole mikään verta juova James Bond tai muu vastaava helppoheikki, vaan oikeasti vastenmielinen olento. Kalju ja rottamainen Nosferatu on oikeasti pelottava hahmo, jonka olemuksessa ja ulkonäössä on jotain kuvottavaa, jonka kuvailu tai määrittely on vaikeaa, mutta yhtä kaikki hän ei ole mikään hurmaava ilmestys.
Toinen edelleen toimiva asia on elokuvan tunnelma. Elokuva tuntuu koko ajan etenevän unen kaltaisesti. Tunnelma on kuin painajaisesta, ja jos leffan tunnelmaan keskittyy täydellisesti, onnistuu Nosferatu - nimenomaan tunnelmallaan, ei muulla annillaan - muutaman kerran luomaankin aitoja kauhunväristyksiä. Lisäksi filmi etenee koko ajan verkkaisesti muttei kuitenkaan laahaa missään vaiheessa.
Näyttelijätyö on mykkäelokuville ominaista ylinäyttelemistä, mutta Max Schreck on Nosferatuna sata kertaa vaikuttavampi kuin kaikki muut kauhuörkit yhteensä. Ääntähän elokuvassa ei ole, ja internetistä (laillisesti vieläpä!) lataamassani versiossa oli ihan kauhea ääniraita (kymmenen minuutin pätkä joka tuli uudestaan ja uudestaan joten kytkin kajarit pois päältä) joten sen suhteen ei ole paljon sanottavaa. DVD-julkaisuista löytynee asiallisempi audiomaailma.
Nosferatun suurin heikkous on sen ikä: se on valitettavan paljon kärsinyt ajan kulusta. Monet kohtauksista, jotka ilmestymisen aikoihin olivat varmaankin sen pelottavimpia kohtauksia, ovat nykyään sen koomisimpia kohtauksia. Julmimmat saanevatkin tästä irti tylsähkön komedian. Jos kuitenkin siirtää sisäistä kelloaan vuosisadan taaksepäin ja keskittyy täydellisesti olennaiseen, havaitsee että Nosferatun tekijät onnistuivat luomaan elokuvan jossa oli vahvuuksia ja tunnelmaa mihin kukaan - ei miljardibudjetillakaan - ole jälkeenpäin pystynyt.
Pisteet:
Arvosteltu: 08.08.2008
Katsottu: Kotona
"It will cost you sweat and tears, and perhaps... a little blood."
Vuonna 1921 Friedrich Wilhelm Murnau päätti tehdä elokuvan Bram Stokerin romaanista Dracula. Elokuva sai nimekseen Nosferatu, ja sitä kuvattiin ympäri Eurooppaa. Tekijänoikeuskiistojen takia suurin osa Nosferatun kopioista tuhottiin, mutta ainakin yksi kopio säilyi, ja niinpä voimmekin katsella tätä mykän elokuvan merkkiteosta vielä nykyäänkin.
Nuori kiinteistönvälittäjä Thomas Hutter lähtee Transylvaniaan myymään taloa eriskummalliselle kreivi Orlockille (Nosferatu). Orlock puree Hutteria ja lähtee kohti Wisborgia Hutter perässään. Kumpi ehtii ensin Wisborgiin? Hutter varoittamaan kaupunkia uhkaavasta vaarasta vaiko Orlock alistamaan sen valtaansa?
Nosferatu ei täysin mukaile kirjaa, mutta Orlockin hahmo on kaikista Dracula-hahmoista lähinnä Stokerin kuvausta; rottamainen, pitkäkorvainen vampyyri talttahampaineen ja pitkine kynsineen. Orlock on pelottavampi hahmo kuin yksikään uusista kreiveistä; Orlock ei ole romanttinen tai seksikäs hahmo.
Nosferatu on hidastempoinen elokuva, mutta toisin kuin Tod Browningin Draculassa, tarina ei hidastu saati pysähdy missään kohtaa. Upeat maisemat, hyvä juoni ja hienot, lahoavat tilat Orlockin linnassa sekä hyvät näyttelijät ovat tämän elokuvan valttikortteja. Nosferatu on hieno osoitus mykän elokuvan suuruudesta, ja se on vielä nykyäänkin yksi arvostetuimmista elokuvista kautta aikojen, eikä suotta. Fritz Arno Wagnerin kuvaus on loistokasta, ja yhdistettynä Murnaun ohjaukseen ja Albin Graun lavastukseen ja puvustukseen, nämä seikat luovat täydellisen kauhuelokuvan.
Briteissä julkaistu Eureka videon 2 levyn Special Edition on luultavasti paras julkaisu Nosferatusta, vaikka Art zoydin ääniraita onnistuu joissain kohtauksissa pilaamaan tunnelman. Mutta kuva on masteroitu hyvin ja Art zoydin karmea ääniraita toistuu selkeästi. Extrapuolella Eureka video on tehnyt hyvää työtä: parista dokumentista löytyy kohtalaisesti triviatietoa elokuvasta ja tekstitiedostot valaisevat vampyyien historiaa ja Nosferatun historiaa. Mutta ehdottomasti paras lisämateriaali on kommenttiraita, jonka kommentoija jää anonyymiksi.
Nosferatu on erinomainen kauhuelokuva, joka ei ole enää pelottava, mutta se on silti erinomainen osoitus mykän elokuvan laadusta. Lissi Eureka videon julkaisu loistaa kaikilla muilla osa-alueilla, paitsi ääniraitojen osalta. Vaikka Art zoyd on karmeaa kuultavaa, niin voihan mykkäelokuvaa aina katsoa ilman ääntä.
nimimerkki: pasa
Pisteet:
Arvosteltu: 29.12.2005
Katsottu: DVD
Dracula-leffoja on tehty aivan älytön määrä. Laatu on vaihdellut suuresti, vaikka suurin osa niistä onkin melkoista sontaa ja nimen avulla rahastusta (luuleeko oikesti joku, että tuo yltiökulutettu nimi enää myy...)mutta joskus on sattunut myös positiivisia yllätyksiä vastaan. Sinäänsä jännä juttu, että itseasiassa Bram Stokerin kirjaan jotenkin pohjautuvia elokuvia Draculoista on vain murto-osa...
No, vuonna 1922 valmistui Saksassa pienen elokuvayhtiön tuottamana ensimmäinen Dracula filmatisointi ikinä. Ohjauksesta vastasi tuolloin uransa nousukautta elänyt, "maailman paras elokuvaohjaaja" F. W. Murnau, joka ei vielä ollut saavuttanut kovin suurta menestystä. Nimikkoroolissa näytteli tuikituntematon "luonnenäyttelijä" Max Schreck, eikä elokuvasta tullut heti suurta menestystä. Kaiken lisäksi elokuva tehtiin ilman Bram Stokerin lesken lupaa ja määrättiin hävitettäväksi. Mutta, meidän kaikkien onneksi, se on yhä keskuudessamme ja voi hyvin! Elokuvahan on siis Nosferatu.
Juoni seuraa Bram Stokerin tarinaa melko löyhästi, mutta kuitenkin tarkemmin kuin monet muut. Yli-innokas kiinteistövälittäjä lähettää Thomas nimisen lakimiehen Karpaateille oudon Kreivi Orlokin luokse neuvottelemaan aution talon ostosta. Kreivi sattuu näkemään Thomasin vaimon, Ellenin kuvan ja pian tämä on matkalla Thomasin kotikaupunkiin, Thomasin itsensä jäädessä linnaan vangiksi. Ja mitä tapahtuukaan, kun tämä sanoin kuvaamaton pahuus lähtee matkaan...
Turha tätä on kiellellä: Nosferatu on täysin omanlainen ja jäljittelemätön vampyyrielokuva, joka pyyhkii helposti pöydältä kaikki uudemmat yritykset. Sen outo tunnelma juontaa juurensa mihin tahansa suureen pelkoon, joka saa ihmiset vainoharhaiseksi. Murnaun "Dracula" kun ei satu olemaan mikään tuttu, seksikäs häntäheikki, vaan karmiva, varsinainen pahuuden ruumiillistuma, jonka uhrit eivät pahemmin heiräile henkiin peloittelemaan lapsia.
Käsikirjoitus on siis mainio ja tarinan kuljetuskin hieno. Nosferatussa on suurena erona muihin Draculoihin se, että sen tarina kantaa ihan loppuun asti. Muut Draculat kun monesti kompastuivat juuri siihen tilanteeseen, jossa Dracula poistuu linnasta. Nosferatussa näin ei tosiaankaan käy, vaan päinvastoin elokuvan paras osio onkin sen viimeinen puolituntia, jolloin Murnaun visiot ovat parhaimmillaan. Ja parhaimmillaan ollessaan ne ovat elokuvataidetta parhaimmillaan.
Roolisuoritusten taso vaihtelee. Max Schreckin uljas ja kaamea rooli Nosferatuna/Orlokina kun on todella hienoa katsottavaa, kun taas Gustav Von Wangenheim Thomasina on varsinkin alkupuolella melkoisen huono. Pääpaino elokuvassa on kuitenkin Murnaun harteilla, joten Gustav ei yksin riitä kaatamaan elokuvan kokonaisuutta. Ja ehkäpä Schreckin hieno roolisuoritus johtuu juuri Murnaun tavasta kuvata tätä puhdasta pahaa.
Visuaalisesti elokuva on, Murnaulle tyypillisesti, jopa kaunis. Maisemat, lavasteet, valo ja kaikki ovat hienoa katsottavaa. Hienoa on myös kameran käyttö, esimerkiksi kameran ajo kuvatessa laivaa oli uskomattoman hieno.
Vaikka elokuva ei ole erityisen pelottava, saa siitä jännittävän laittamalla valot kiinni ja keskittymällä elokuvaan kunnolla. Se kaikki kauhu ja kauneus saivat ainakin minulta ihokarvat pystyyn muutamaan otteeseen.
Kokonaisuutena Nosferatu on erittäin hieno ja hyvä kauhuelokuva, joka jokaisen tulisi elämänsä aikana nähdä. Täydellisyyttä murentamaan ei onnistu edes hieman heikko näyttelijätyö, joka toki paranee loppua kohti, mutta ei alunkaan heikko esitys ei oikeuta pisteiden laskuun, kiitos Murnaun.
Murnaulle elokuva olikin loppujen lopuksi jättipotti ja hänen elokuva uransa jatkui ihan Hollywoodiin asti. Onneksi hän on ansainnut paikan jokaisen itseään kunnioittavan kauhuelokuvien ystävän sydämmissä tälläteoksella, ne muut kun eivät ole läheskään näin tunnettuja. Mutta jos tämä saa teidät kiinnostumaan Murnausta, suosittelen muitakin herran elokuvia. Nosferatu on kuitenkin Murnaun uran upeinpia kohokohtia ja yksi kaikkien aikojen parhaista kauhuelokuvista.
nimimerkki: Sano mitä sanot
Pisteet:
Arvosteltu: 25.12.2005
Katsottu: VHS
Nuori, itsevarma ja miltei ylimielisyyteen asti rohkea lakimies Hutter (Wangenheim) saapuu kaukaiseen linnaan käydäkseen kiinteistökauppaa salaperäisen kreivi Orlokin (Schreck) kanssa. Ilmenee, että Orlok on vampyyri, joka livahtaa linnasta hyökättyään Hutterin kimppuun saalistaakseen uudessa kodissaan. Hutter heikkenee hyökkäyksestä muuttuen pelkäksi kreivin varjossa kulkevaksi varjoksi, joka yrittää ehtiä sen edelle.
F.W Murnaun klassinen mykkäelokuva vampyyristä on hämmästyttävän kaunis elokuva. Kuvaus on hämmästyttävän kaunista ja kertoo kaiken äärimmäisen oleellisesti ja katsoja ei jää kaipaamaan mitään ylimääräistä selittävää tekijää. Kuvakulmien kieroutuneisuus ja kuvauspaikkojen lahoaminen on käsinkosketeltavissa antaen koko elokuvalle ajattoman tunteen ja samaa heijastaa elokuvan keskeisenä elementtinä toimiva Orlok. Rottamainen, jäykästi ja teatraalisen hitaasti liikkuva vampyyri on hämmästyttävän pahaenteinen ja uhkaava hahmo. Kohtaus, jossa Orlok lähtee linnasta jätettyään Hutterin sinne lahoamaan on nopeutettuine liikkeineen kammottavan epätodellisen näköinen. Samaa epätoivoista kauhua tunnetaan laivalla, jonka miehistö kuolee kovaa vauhtia ja perämies menee avaamaan lastiruuman laatikoita. Rottien ilmaantuminen ja sen myötä saapuva vampyyri on uskomattoman tehokas kohtaus.
Kokonaisuutena erinomainen mykän elokuvan klassikko. Visuaalista kerrontaa parhaimmillaan.
nimimerkki: Jurpo
Pisteet:
Arvosteltu: 11.06.2005
Katsottu: VHS
Nosferatu on ensimmäinen Dracula filmatisointi ikinä. Se tehtiin Saksassa vuonna 1922.
Juoni nyt on aina draculaleffoissa sama. Tälläkin kertaa tyyppi matkustaa vampyyrin linnaan, saa pureman, vampyyri lähtee kaupunkiin kylvämään tuhoa ja joku yrittää pysäyttää sen.
Leffassa kreiviä näyttelee Max Schreck, joka on suhteellisen huvittava roolissaan. Varsinkin kun olemme myöhemmin tottuneet siihen että Draculaa esittävät pitkät ja karismaattiset pahisnäyttelijät (kuten Christopher Lee, Gary Oldman). Shreck on oudonnäköinen, kalju, hänellä on hörökorvat ja hän näyttelee hyvin vähäeleisesti. Hänen roolihahmollaan on myös piiiitkät koukkukynnet, jotka herättävät katsojassa pientä hilpeyttä. Kuitenkin Shreck hoitaa homman kunnialla kotiin. Myös Renfieldiä näyttelevä kaveri osaa hommansa, mutta en valitettavasti saanut miehen nimeä mistään selville... Muut näyttelijät ovatkin aika sukasta, tai ehkä me nykykatsojat olemme jo tottuneet liiaksi puheleffoihin, ja vierastamme mykkäelokuvien ylinäyttelijöitä. Tiedä häntä.
Kaikenkaikkiaan Nosferatu on hyvää campleffaa. Pelottavaa kauhua siitä ei löydy, mutta niille kohtauksille joille ennen kiljuttiin kauhusta, nauretaan nyt.
Uudelleenjulkaisu veehooässän kannen mukaan kyseessä on alkuperäinen leikkaamaton versio, mutta enpä tiedä mitä leikattavaa tästä nyt löytyy... takakannen mukaan leffa sisältää jotain, joka saa kokeneimmankin kauhuharrastajan hiukset pystyyn. Siitä voidaan olla montaa mieltä... Jokatapauksessa suosittelen kaikkien elokuvaharrastajien katsottavaksi, kaikkien kauhuharrastajien katsottavaksi, ja kaikille niille jotka haluavat nauraa.
Pisteet:
Arvosteltu: 12.08.2003
Katsottu: VHS
