Dracula-leffoja on tehty aivan älytön määrä. Laatu on vaihdellut suuresti, vaikka suurin osa niistä onkin melkoista sontaa ja nimen avulla rahastusta (luuleeko oikesti joku, että tuo yltiökulutettu nimi enää myy…)mutta joskus on sattunut myös positiivisia yllätyksiä vastaan. Sinäänsä jännä juttu, että itseasiassa Bram Stokerin kirjaan jotenkin pohjautuvia elokuvia Draculoista on vain murto-osa…
No, vuonna 1922 valmistui Saksassa pienen elokuvayhtiön tuottamana ensimmäinen Dracula filmatisointi ikinä. Ohjauksesta vastasi tuolloin uransa nousukautta elänyt, ”maailman paras elokuvaohjaaja” F. W. Murnau, joka ei vielä ollut saavuttanut kovin suurta menestystä. Nimikkoroolissa näytteli tuikituntematon ”luonnenäyttelijä” Max Schreck, eikä elokuvasta tullut heti suurta menestystä. Kaiken lisäksi elokuva tehtiin ilman Bram Stokerin lesken lupaa ja määrättiin hävitettäväksi. Mutta, meidän kaikkien onneksi, se on yhä keskuudessamme ja voi hyvin! Elokuvahan on siis Nosferatu.
Juoni seuraa Bram Stokerin tarinaa melko löyhästi, mutta kuitenkin tarkemmin kuin monet muut. Yli-innokas kiinteistövälittäjä lähettää Thomas nimisen lakimiehen Karpaateille oudon Kreivi Orlokin luokse neuvottelemaan aution talon ostosta. Kreivi sattuu näkemään Thomasin vaimon, Ellenin kuvan ja pian tämä on matkalla Thomasin kotikaupunkiin, Thomasin itsensä jäädessä linnaan vangiksi. Ja mitä tapahtuukaan, kun tämä sanoin kuvaamaton pahuus lähtee matkaan…
Turha tätä on kiellellä: Nosferatu on täysin omanlainen ja jäljittelemätön vampyyrielokuva, joka pyyhkii helposti pöydältä kaikki uudemmat yritykset. Sen outo tunnelma juontaa juurensa mihin tahansa suureen pelkoon, joka saa ihmiset vainoharhaiseksi. Murnaun ”Dracula” kun ei satu olemaan mikään tuttu, seksikäs häntäheikki, vaan karmiva, varsinainen pahuuden ruumiillistuma, jonka uhrit eivät pahemmin heiräile henkiin peloittelemaan lapsia.
Käsikirjoitus on siis mainio ja tarinan kuljetuskin hieno. Nosferatussa on suurena erona muihin Draculoihin se, että sen tarina kantaa ihan loppuun asti. Muut Draculat kun monesti kompastuivat juuri siihen tilanteeseen, jossa Dracula poistuu linnasta. Nosferatussa näin ei tosiaankaan käy, vaan päinvastoin elokuvan paras osio onkin sen viimeinen puolituntia, jolloin Murnaun visiot ovat parhaimmillaan. Ja parhaimmillaan ollessaan ne ovat elokuvataidetta parhaimmillaan.
Roolisuoritusten taso vaihtelee. Max Schreckin uljas ja kaamea rooli Nosferatuna/Orlokina kun on todella hienoa katsottavaa, kun taas Gustav Von Wangenheim Thomasina on varsinkin alkupuolella melkoisen huono. Pääpaino elokuvassa on kuitenkin Murnaun harteilla, joten Gustav ei yksin riitä kaatamaan elokuvan kokonaisuutta. Ja ehkäpä Schreckin hieno roolisuoritus johtuu juuri Murnaun tavasta kuvata tätä puhdasta pahaa.
Visuaalisesti elokuva on, Murnaulle tyypillisesti, jopa kaunis. Maisemat, lavasteet, valo ja kaikki ovat hienoa katsottavaa. Hienoa on myös kameran käyttö, esimerkiksi kameran ajo kuvatessa laivaa oli uskomattoman hieno.
Vaikka elokuva ei ole erityisen pelottava, saa siitä jännittävän laittamalla valot kiinni ja keskittymällä elokuvaan kunnolla. Se kaikki kauhu ja kauneus saivat ainakin minulta ihokarvat pystyyn muutamaan otteeseen.
Kokonaisuutena Nosferatu on erittäin hieno ja hyvä kauhuelokuva, joka jokaisen tulisi elämänsä aikana nähdä. Täydellisyyttä murentamaan ei onnistu edes hieman heikko näyttelijätyö, joka toki paranee loppua kohti, mutta ei alunkaan heikko esitys ei oikeuta pisteiden laskuun, kiitos Murnaun.
Murnaulle elokuva olikin loppujen lopuksi jättipotti ja hänen elokuva uransa jatkui ihan Hollywoodiin asti. Onneksi hän on ansainnut paikan jokaisen itseään kunnioittavan kauhuelokuvien ystävän sydämmissä tälläteoksella, ne muut kun eivät ole läheskään näin tunnettuja. Mutta jos tämä saa teidät kiinnostumaan Murnausta, suosittelen muitakin herran elokuvia. Nosferatu on kuitenkin Murnaun uran upeinpia kohokohtia ja yksi kaikkien aikojen parhaista kauhuelokuvista.
nimimerkki: Sano mitä sanot
