Musta lammas (2007)

Törmäsin tähän elokuvaan hiljattain etsiessäni erästä toista komediaa, ja minua lykästi. Tiivistelmän luettuani päätin oitis katsastaa elokuvan, sillä olen suuri kauhukomedioiden ystävä, ja sen ideakin vaikutti niin ratkiriemukkaalta (ehkä se johtuu siitä, että lampaat ovat elikoista kaikkein lähellä sydäntäni).

Tarinahan lähtee käyntiin siitä, kun Henry (Meister) joutuu kyläilemään veljensä Anguksen (Feeney) luokse Uuteen Seelantiin. Reissusta tekee vastenmielisen se, että kyseinen valtio on ääriänsä myöten täynnä näitä villaisia eläimiä, lampaita, joita Henry sattuu kuollakseen pelkäämään. Henryn kauhuksi lampaat eivät ole entisensä, sillä joukko tiedemiehiä on päättänyt muunnella eläimiä geneettisesti, ja tuloksena on tappava katastrofi.

Elokuva on alusta ehkä hieman pitkäpiimäinen, mutta tunnelma rupeaa tiivistymään sen edetessä. Tunnin ja kahdenkymmenenkuuden minuutin mittainen leffa ei ole todellakaan liian pitkä niidenkään katsottavaksi, jotka eivät tästä genrestä oikein välitä. Black Sheep onnistuu hyvin olemaan juuri sitä, mitä siltä haetaan: niin absurdia meininkiä että se takaa hyvät naurut. Groteskin näköiset, ihmisiä syövät lampaat ovat äärimmäisen huvittavia, puhumattakaan geenimutaatioista, joita ne ihmisissä aiheuttavat. Eräällekin tarinan henkilölle kasvaa lampaan koipi hänen saadessa tartunnan.

Elokuva muistuttaa hyvin paljon Shaun of the Deadia, kauhukomediain toista mestariteosta, ja ehkä sen on tarkoituskin. Black Sheep ei tosin parodioi mitään tiettyä elokuvaa suoraan, vaan on sekaisin kaikkia Kuolleiden aamunkoitosta Cursediin saakka. Loppujen lopuksi oikein mainio ja viihdyttävä splatter-elokuva teille muillekin, jotka fanittavat järjettömiä kauhuelokuvasatiireja.

Pisteet:
Arvosteltu: 16.11.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Siouxsie
Käyttäjä
3 arvostelua

Elokuvan juoni on kuin suoraan mistä tahansa zombie-elokuvasta. Sekopäinen maatalouden tiedemies kehittelee tulevaisuuden lampaan, jonka purema aiheuttaa harvinaisen pahanlaatuisen tartunnan. Tartunta tietenkin leviää kuin kulovalkea ja kohta ovat kaikki paikalliset pässit pahalla päällä, sekä paikallisväestöllä piukat paikat.

Black Sheep on yksi niitä elokuvia, joiden kanssa ei tarvitse käyttää minkäänlaista aivotyötä. Elokuvan mielipuolisen idean kuultua tulee heti ensimmäiseksi mieleen, että eihän tämä voi epäonnistua. Mutta metsään mennään joka tapauksessa. Elokuvan maisemat ovat oikein nätit, uusi-seelantilaista perusniittyä. Ikävä kyllä, kauniit maisemat eivät kuitenkaan pelasta elokuvaa säälittävän surkeilta näyttelijäsuorituksilta. Danielle Mason purkittaa niin huonon esityksen, että kalpenee Salattujen elämienkin rinnalla. Pahinta tässä on se, ettei muistakaan päätähdistä keksi mitään hyvää sanottavaa. Ehkä tulkinnat ovat tahallaan aivan kamalaa kuraa, mutta minua ainakaan ne eivät naurattaneet.

Lätyn kannessa mainostetaan, että 40 miljoonalla lampaalla on paha päivä, joten odotin hieman enemmän mättöä. Muutaman hengen farmi ei tarjoa tarpeeksi splatter-viihdettä, eikä edes muutama ulkomaalainen bisnesheppu auta asiaa juurikaan. Jos tapahtumat olisivat sijoittuneet esimerkiksi pieneen, noin tuhannen asukkaan kylään, olisi riemua ja rattoa varmasti irronnut paljon enemmän.

Kaiken edellämainitun huonouden keskellä täytyy muistaa, että paistaa se aurinko risukasaankin. Elokuvan pääteema, eli lampaat, ovat vallan huvittavia tapauksia. Ne hyökkäävät lennosta avuttomien ihmisten päälle, koittavat ajaa lava-autoa ja purevat sukukalleuksia. Ikinä en ole mitään noin hölmöä nähnyt. Elokuvan positiivisin puoli löytyy tehosteista. Määkijät repivät ihan peruskomeasti ihmisiltä suolia pihalle ja veri roiskuu mallikkaasti, mutta valitettavasti tätä huvia on harmillisen vähän nähtävissä.

Vaikka pariin otteeseen elokuvassa sai nauraa ihan mukavasti, eivät se silti pelasta tätä fiaskoa. Idea on hulvaton, mutta toteutus ei ole. Näyttelijät ärsyttävät niin paljon, ettei pöljät pässit sun muu positiiviseksi luettu asia pysty juuri yhtään edesauttamaan elokuvan tasoa.

Parempiakin samankaltaisia elokuvia löytyy, joten suosittelen etsimään niitä käsiin.

Pisteet:
Arvosteltu: 07.11.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

rillijulle
Käyttäjä
15 arvostelua

Tappajalampaat. Ajatuskin niistä on jo niin hölmö, että sellaisista tehty elokuva voisi jopa toimia. Pakkohan tuommoinen ilmestys oli katsoa. Black Sheepin idea on hauska, mutta sisältö ei niinkään.

Pienenä lampaista traumoja saanut Henry joutuu palaamaan Uuden Seelannin kauniille maaseudulle hakemaan osuutensa perinnöstä isänsä kuoltua. Samaan aikaan hänen rikas veljensä Angus on tehnyt epäilyttäviä kokeita lampaiden kanssa, ja kun pari eläinaktivistia vapauttaa vahingossa epäonnistuneen koekappaleen, on sekasorto saatu aikaiseksi. Lampaista muuttuu hetkessä verenhimoisia tappokoneita, joilla on ruokalistallaan ihminen.

Voi sanoa, että todellakin höpsö elokuva. Erikoistehosteet on tehty varmaankin tahallisesti hieman vanhanaikaisesti, vaikka ei tappajalampaiden ulkonäössä mitään valittamista olekaan. Leffa ei ole pelottava, eikä loppujen lopuksi niinkään hauska, vaikka sitä kauhukomediana mainostetaan. Tietysti ihmisiä mutustavista lampaista irtoaa muutamat naurut, muttei sen enempää elokuvalla olekaan oikein tarjota. Jopa loppuratkaisussa sorrutaan alhaisen huumorin tasolle.

Väkivalta elokuvassa on melko karua, vaikka mennäänkin kieli poskessa splatter-meiningillä. Veri ryöppyää, ja suolet sekä ruumiinosat kirjaimellisesti lentelevät. Varsinkin kohtaus, jossa sadat lampaat rynnivät ihmisjoukon kimppuun laitumelta, on aika mielipuolinen.

Black Sheep on sellaista B-luokan viihdettä, jonka jaksaa katsoa kerran tai pari. Idea on kyllä loistava, mutta harmi vaan ettei juoni ole hyvä. Jos pidät sekopäisistä elokuvista, voi tätä suositella.

Pisteet:
Arvosteltu: 17.05.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Mowgli
Käyttäjä
51 arvostelua

Elokuvissa ihmisten kimppuun on jo monen vuosikymmenen ajan hyökännyt kaikenlaista otusta, kuten hämähäkkejä, hyönteisiä, lintuja ja kaikkea muutakin. Mutta enpä ole kuullut, että lampaat, nuo säyseät ja tyhmänpuoleiset kasvinsyöjät, olisivat elokuvissa hyökänneet ihmisten kimppuun. Se taitaakin olla Black Sheepin ainoa omaperäinen idea.

On kyllä tullut vastaan kaikenlaista pähkähullua juonta ja idea tappajalampaista menee kyllä tuone sekopäisten ideoiden joukkoon. Mutta annetaan se tällä kertaa anteeksi, koska muuta omaperäistä ei tästä löydy. Tämä elokuva on sitten oikea kliseiden kavalkadi. Black Sheep onkin tästä johtuen todella ennalta-arvattava. Ei tässä ole juuri mitään, mitä ei olisi aiemmin nähty. Päähenkilöllä on lapsuudentrauma kauhun aiheuttajia kohtaan ja ahne bisnesmies pelleilee luonnolla kohtalokkain seurauksin. Muitakin kliseitä tavataan. Ei ole kovin vaikea arvata, mitä seuraavaksi tapahtuu ja kenestä tulee lampaiden juhla-ateria.

Kauhun luomisessa ei ainakaan Black Sheep onnistu. Muutama säväyttävä kohta on, mutta se ei oikein riitä. Nykykauhussa on usein se vika, että se perustuu verellä ja sisälmyksillä läträämiseen, mutta eihän sellainen tällä tavalla onnistu. Tappajalampaat ja ihmissyönti varastavat koko show’n, eikä tunnelmaa oikein kehitellä. Lampaatkin herättävät lähinnä hilpeyttä, eivätkä niihin liittyvät efektitkään oikein vakuuta.

Huumoripuolikaan ei oikein pelaa. Muutama hauska kohta saadaan, mutta siinä sitten onkin kaikki. Kuten nykykomediat yleensäkin, niin tässä on aika paljon alapäähuumoria. Yksi pakollinen pieruvitsikin on saatu mukaan.

Loppujen lopuksi en oikein tiedä, ovatko tekijät yrittäneet tehdä Peter Jacksonin uran alkuvaiheiden elokuvien tyylistä roskaa, vai ollaanko tätä oltu tekemässä ihan vakavissaan. Roskaelokuvaksi tätä on vähän vaikea mieltää, koska tätä ei ole oikein tehty kieli poskella. Mutta ei tätä ihan vakavissaankaan ole näköjään tehty, joten nyt jäädään roikkumaan jonnekin välimaastoon. Mutta kyllä tämä elokuva silti viihdyttää, mutta ei tätä voi sanoa millään tasolla hyväksi.

nimimerkki: Ville

Pisteet:
Arvosteltu: 17.10.2007
Katsottu: DVD

Arvostelija

Ville
Tähtääjä
474 arvostelua

Tervetuloa Uuteen-Seelantiin kauniille Peter Jacksonin synnyinmaalle. Loma-aika on parhaimillaan, sää on kaunista ja lampaita vilisee lähes jokaisella pelolla. Unohdinko kertoa, että ihminen on joutunut ravintoketjuun, sillä lampaat ovat kyllästyneet ruohon syömiseen ja siirtynyt ihmislihaan - voi kuinka jaloa. Sukunsa suurelle farmille Uuteen-Seelantiin paalava Henry Oldfield (Nathan Meister) huomaakin asioiden muuttuneen. Hänen veljestään Angusista (Peter Feeney) on tullut laborantti ja hän on tehnyt joitain kokeita lampailla. Ja kun luontoon kerran kosketaan, niin luonto vastaa takaisin ja tekee sen tällä kerralla hyvinkin verisesti.

Musta Lammas luultavasti yksi hauskimmista elokuvien nimistä koskaan. Se sisältää sen verran aivottoman juonen, että David R. Ellisin Snake on a Plane ja Tarantinon & Rodriguezin Grindhouse pätkistä pitävien ei kannata jättää lammashyökkäystä väliin. Sillä tämä on puhdasta roskaelokuvaa parhaimillaan tai huonoimillaan. Lampaat ovat sinänsä ihan mielenkiintoinen kokeilu kauhukomedian tappajiksi, tai no onhan tomaatitkin ihmisiä lahdanneet.

Jonathan King luo lampaiden ympräille juurikin niin kliseisen tarinan kahdesta veljestä, joista toinen on tavallinen taviainen kuin toinen taas hieman jumalallista valtaa haluava kovis. Vaikka Musta Lammas enemmänkin puhasta komediaa onkin, niin mukaan mahtuu muutama rajuhko raatelukohtaus, jossa vertakaan ei säästellä. Ja jälleen Yhdysvalloissa tätä tullaan levittämään pg-13 ikäräjalla, mielenkiintoista. Veljeksiä näyttelevät Nathan Meister ja Peter Feeney eivät varmastikkaan monelle sano mitään, mutta ihan huolettomat roolit kaverukset vetää. Edelleenkin pääosassa on Lampaat, jotka ovat kyllästyneet Uhrilammas-vitseihin.

Musta Lammas on loppujen lopuksi kelvollinen roskaviihteen omaava kauhukomedia, jossa ei järki päätä paina.

nimimerkki: Jalmari

Pisteet:
Arvosteltu: 22.07.2007
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Jalmari
Vieras