Tappajalampaat. Ajatuskin niistä on jo niin hölmö, että sellaisista tehty elokuva voisi jopa toimia. Pakkohan tuommoinen ilmestys oli katsoa. Black Sheepin idea on hauska, mutta sisältö ei niinkään.
Pienenä lampaista traumoja saanut Henry joutuu palaamaan Uuden Seelannin kauniille maaseudulle hakemaan osuutensa perinnöstä isänsä kuoltua. Samaan aikaan hänen rikas veljensä Angus on tehnyt epäilyttäviä kokeita lampaiden kanssa, ja kun pari eläinaktivistia vapauttaa vahingossa epäonnistuneen koekappaleen, on sekasorto saatu aikaiseksi. Lampaista muuttuu hetkessä verenhimoisia tappokoneita, joilla on ruokalistallaan ihminen.
Voi sanoa, että todellakin höpsö elokuva. Erikoistehosteet on tehty varmaankin tahallisesti hieman vanhanaikaisesti, vaikka ei tappajalampaiden ulkonäössä mitään valittamista olekaan. Leffa ei ole pelottava, eikä loppujen lopuksi niinkään hauska, vaikka sitä kauhukomediana mainostetaan. Tietysti ihmisiä mutustavista lampaista irtoaa muutamat naurut, muttei sen enempää elokuvalla olekaan oikein tarjota. Jopa loppuratkaisussa sorrutaan alhaisen huumorin tasolle.
Väkivalta elokuvassa on melko karua, vaikka mennäänkin kieli poskessa splatter-meiningillä. Veri ryöppyää, ja suolet sekä ruumiinosat kirjaimellisesti lentelevät. Varsinkin kohtaus, jossa sadat lampaat rynnivät ihmisjoukon kimppuun laitumelta, on aika mielipuolinen.
Black Sheep on sellaista B-luokan viihdettä, jonka jaksaa katsoa kerran tai pari. Idea on kyllä loistava, mutta harmi vaan ettei juoni ole hyvä. Jos pidät sekopäisistä elokuvista, voi tätä suositella.
