Koston liekki (2004)

Visuaalisesti huippuluokkaa oleva elokuva, jonka viihdyttävyysarvo on huipussaan.

Kidnappaus- ja kostotarinat ovat hyvin yleisiä Hollywood-kuvauksia, ettei uskoisi kenenkään tuovan mitään uutta vanhaan konseptiin. Tony Scott on kuitenkin saanut Man on Fire elokuvallaan aikaan visuaalisesti huippuluokkaa olevan kliseisen elokuvan, jonka viihdyttävyysarvo on huipussaan.

Kuten muissakin samantyyppisissä elokuvissa, elokuvan päähenkilö on rappeutunut alkoholisti, joka ei välitä mistään, kunnes joku ihminen saapuu elämään ja muuttaa kaiken parempaan suuntaan. Sitten kun tärkeä ihminen viedään elämästä pois, kidnapataan, muuttuu päähenkilön mielenlaatu täysin ja hän tekee kaikkensa kostaakseen tämän kauhean teon, eikä murhaaminen ole hänelle ongelma. Se on vastaus ongelmiin. Man on Fire on juuri tällainen kidnappaus- ja kostotarina. Denzel Washington on pääosissa rappeutuneena alkoholistina Creasyna, joka rupeaa Peta-nimisen (Dakota Fanning) tytön henkivartijaksi ja ystävystyy tämän kanssa. Kun Peta kidnapataan, Creasylle ei jää muuta vaihtoehtoa kuin kostaa teko verisesti.

Man on Firen voisi periaatteessa jakaa kahteen osaan: alku- ja loppuosaan. Alku kuvaa Creasyn ja Petan suhdetta ja sitä, kuinka Creasy paranee ihmisenä. Loppuosa on varattu itse toiminnalle, kun Creasy lähtee kostoretkelleen.

Man on Firen tyylisiä elokuvia on kuvattu useita satoja, mutta silti elokuvasta löytyy omat uniikkipuolensa, joita ei ole nähnyt tämän tyylisissä elokuvissa. Nimittäin elokuvan visuaalinen puoli. Kamerakulmat on hiottu parhaaseen mahdolliseen muotoon ja leikkauskin on huippuluokkaa. Tähän vielä lisätään äänten käytöt ja dialogin tärkeimpien sanontojen laittaminen ruudulle on erikoinen, mutta hyvä lisäys.

Yleisesti Man on Fire ei ole mitenkään erikoinen elokuva, mutta visuaalinen ilme nostattaa kokonaisarvosanaa neljänteen pisteeseen saakka. Mutta se on selvää, että elokuvan viihdyttävyysarvo on huipussaan.

Filmer
Käyttäjä, 244 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 03.10.2004
Katsottu: DVD

Keskivertoa selvästi parempi pläjäys, nykytoimintaelokuvan parasta antia.

Entinen CIA-agentti Creasy on ajautunut elämässään huonoille teille. Hän ryyppää ja on menettänyt uskonsa Jumalaan. Sitten Creasy tapaa vanhan ystävänsä Rayburnin, joka hoitaa Creasyn Meksikolaisen nuorenparin ainoan lapsen, ala-asteikäisen Pitan henkivartijaksi. Aluksi vanha sotaratsu yrmyilee sänkisenä ja ärjyy pikkutytölle, ettei halua olla kaveri, vaan ainoastaan henkivartija. Pian pikkutyttö kuitenkin paljastaa Creasyn sisäisen pehmon, ja ex-tappajasta tulee skidin ylin ystävä. Sänkikin katoaa, eikä mies enää yrmyile. Mutta sitten pahat gangsterit kaappaavat Pitan ja lataavat Creasyn täyteen lyijyä! P*rrrkle! Poliisi mokaa pelastusoperaation, ja tytön ilmoitetaan kuolleen. Kun Creasy Rayburnin avustuksella selviää teholta, mielessä on vain kosto. Kosto kaikille, joilla on jotain tekemistä Pitan kaappauksen kanssa. Ja niin Creasy vetää aurinkolasit nokalle ja lähtee haulikko kädessään laskemaan läpi epämääräisestä määrästä pahiksia.

Kosto on eräs parhaista aiheista actionelokuvalle. Sitä on käsitelty jo todella, todella paljon, mutta aiheena se ei kulu. Sillä toimintafilmin perimmäinen tarkoitus on kuitenkin aina viihdyttää katsojaa. Ja kostofilkat palvelevat ihmisen alkukantaisia metsästäjänvaistoja, lyö tai tule lyödyksi. Ja jos tulet lyödyksi, niin nouse ja lyö takaisin. Vaikka emme päällisin puolin enää 2000-luvulla ihan noin ajattelisikaan, niin kai kukin meistä silloin tällöin janoaa kostoa, vaikka sitten pienessä mittakaavassa jostain ihan arkisista asioista? Oikeassa mielentilassa väkivalta viihdyttää joitakin ihmisiä, niin hirmuiselta kuin se kuulostaakin. Silti pitää ottaa huomioon se tosiseikka, että toimintaelokuvissa väkivalta on kuitenkin vain fiktiota. Joten ainakin minun moraalikäsitykseni mukaan on täysin sallittua välillä rentoutua taidolla tehdyn väkivaltaviihteen äärellä. Tämän takia kosto aiheena ei oikeastaan kulu. Vaikka kostoa ovat käsitelleet kaikki actionfilmien tekijät Steven Seagalista Quentin Tarantinoon, yhä vieläkin kankaalle tuodaan kostoja, osa huonompia ja osa parempia. Tony "Ridleyn velipoega" Scottin Man on Fire sijoittuu hieman keskikastin yläpuolelle, mutta ei yllä parhaaseen a-ryhmään.

Käsikirjoitus on alusta loppuun asti täysin hiottu, ja Scott on kehittynyt ohjaajana reilusti sitten Top Gunin (hui olkoon!). Denzel Washington on hieman epätasainen näyttelijä, mutta mies vaikuttaa vuosien lisääntyessä saaneen lisää varmuutta, jota herran rooleihin onkin kaivattu. Nyt Washington jo suorastaan loistaa Creasyna. Myös tämän hetken parhaimpiin lapsinäyttelijöihin kuuluva Dakota Fanning onnistuu osassaan erinomaisesti. Ja entäs sitten veteraani Christopher Walken! Jälleen aivan MAHTAVA suoritus hemmolta. Pisteet siis näyttelijäkaartillekin. Suurimmat miinukset tulevat visuaalisesta ilmeestä. Vaikka kuvat ovat paikoittain erittäin komeita, ei heiluva käsivarakamera ja viime vuosien villitykseksi noussut kuvakikkailu oikein miellytä silmää. Tuo kuvakikkailu toimii joskus ja joskus taas ei. Tällä kertaa se toimisi pieninä annoksina, mutta rupeaa paikoittain ärsyttämään. Lukuisiin toimintakohtiin olisi myös kaivattu hieman perinteisempää otetta, tai ainakin selvempää kuvaa, perhana. Plussaa silti taas actionin realistisuudelle, ja sille, että vaikka Creasy murhaa ja kiduttaa syyllisiä, ei Scott lähde puolustelemaan epätoivoisen vihan kourissa riutuvan tappajan veristä ristiretkeä. Scott ei myöskään tuomitse tätä, ja näin vältytään saarnaamiselta. Scott yksinkertaisesti näyttää, miten elämänsä takaisin saanut mies toimii, kun hänelle elämän takaisin antanut henkilö riistetään häneltä. Katsoja saa itse tehdä ratkaisunsa, ovatko Creasyn hirmuteot sallittuja.

Karua ja tylyä, nykytoimintaelokuvan parasta antia. Man on Fire ei ole mikään mahtava elokuva, mutta varsin oivallinen filkka se silti on. Vie Vin Dieselin ja muiden vastaavien pelleilijöiden teoksia ihan miten päin tahansa. Keskivertoa selvästi parempi pläjäys.

Raato-A
Tykittäjä, 389 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 16.04.2005
Katsottu: DVD

Vika on nimittäin siinä, että toiminnan osuutta on pitkitetty aivan liikaa, ja leffa laahaa keskikohdassa armottomasti paikoillaan.

Creasy (Denzel Washington) on alkoholisoitunut entinen CIA:n agentti, joka palkataan rikkaan pariskunnan tytön, Lupitan (Dakota Fanning) henkivartijaksi. Kankena alun jälkeen heistä tulee tosiystäviä. Creasyn viedessä Lupitaa pianotunnille, korruptoituneet poliisit ampuvat laukauksia Creasyyn, ja hän tietysti ampuu takaisin. Korruptoituneet poliisit kidnappaavat Lupitan ja vaativat hänestä suuria lunnaita. Mutta kaikki ei menekään ihan putkeen, sillä lunnaiden anto muuttuukin verilöylyksi ja Lupita tapetaan siitä hyvästä. Creasyn mitta alkaa täyttyä, joten hän lähtee kostoretkellä, ja aikoo maksaa kaikille Lupitan murhassa mukana olleille.

Man on Fire alkaa melko lupaavasti ja kauniisti. Ensimmäisen reilun tunnin aikana ei toimintaa paljon nähdä, vaan elokuva painottuu lähinnä draaman puolelle. Katsojalle halutaan tuoda Creasyn ja Lupitan ystävyys, tai paremminkin rakkaus, mahdollisimman tarkasti esille. Tämän jälkeen draamaa vaihtuu toiminnaksi, lähinnä uhrien kidutukseksi ja haulikolla paukutteluksi. Vika on nimittäin siinä, että toiminnan osuutta on pitkitetty aivan liikaa, ja leffa laahaa keskikohdassa armottomasti paikoillaan. Onneksi dramaattisin hetki on säästetty aina loppukohtaukseen.

Denzel Washington esittää vakuuttavasti alkoholisoitunuttu ex-kyttää, jonka viha on lähes käsin kosketeltavaa. Dakota Fanning puolestaan näyttelee todella hyvin lapseksi ja on nappivalinta Lupitan rooliin. Nykyisistä harva lapsinäyttelijöistä osaa näytellä. Mukana on myös vanha veteraani, Christopher Walken, joka näyttelee kunnialla sivuroolinsa.

Man on Fire on koskettava tarina, joka voisi ihan hyvin olla totta, kidnappauksesta hyvillä näyttelijöillä, hyvällä sanomalla ja karulla toiminnalla höystettynä makoisi leffaelämys. Suosittelen ehdottomasti.

MiiCa
Käyttäjä, 78 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 25.09.2008
Katsottu: Kotona

En usko, että paikan viranomaiset arvostavat elokuvan antamaa mainosta kidnappauksista.

Elokuvan teema on suhteellisen kliseinen ja läpikäytetty (voiko väittää, ettei kosto-elokuvia ole tehty vielä montakaan?), mutta tässä tapauksessa Tony Scott on ohjauksellaan onnistunut luomaan jotain omalaatuista.

Elokuvan ensimmäiset minuutit ovat näyttäviä kuvia Mexico Citystä, ja kiinnostus herää heti. En usko, että paikan viranomaiset arvostavat elokuvan antamaa mainosta kidnappauksista. Elokuvan ensimmäiset 50 minuuttia ovat erittäin voimakkaasti tunteita herättävät, ja kun Creasyn ja Pitan välillä alkaa olemaan rakastava yhteys, kuvat ovat hyvämielistä katseltavaa, joka on juuri se mikä tästä elokuvasta hyvän tekee. Tämä ensimmäinen osa antaa lopun toimintapainotteisella kostoretkelle voimakkaan syvyyden, jolloin itse tuntee Creasyn pahan olon, ja välittää siitä mitä tapahtuu, kenelle ja miten.

Kuvaus ja leikkaus ovat mestarillisia, luoden omalaatuisen otteensa pätkään. Mutta joskus niillä leikitään liikaakin. Dialogi toimii ja on selvästi tarkoin pohdittua siinä samassa kuin kamerakulmatkin. Taustalla pauhaavat musiikit ovat upeaa kuunneltavaa, synkän puhuva sähkökitara ja matalat rummut koston aikana toimivat paremmin kuin kuvailla voi. Myös Lisa Gerrardin laulama surullinen teema on kaunista ja tunteikasta.

Denzel Washingtonin näyttelijätyö on erittäin hyvää, muttei täydellistä. Parhaan roolin suorittaa nuori Dakota Fanning, joka on loistanut myös muissakin elokuvissaan ilman poikkeusta, tämä tyttö osaa ilmaista tunteet kameralle aidosti. Christopher Walken hoitaa hommansa rutiinilla, eikä pahaa sanottavaa ole muistakaan, joillain tietyissä kohdissa hieman mahdollista ylinäyttelyä, mutta ei mitään mistä nakisemaan sietäisi ruveta.

Raakaa toimintaa elokuvasta löytyy, ja se miten asiat tehdään ovat karua, karua, todella karua- tyyliä. Elokuvassa on siis mahtava tunnelataus ja visuaalinen ulkonäkö on hyvä, DVD:n laadussa ei moittimista. Elokuvan miinuksina tulee tietyt scenet jossa kuvaus on liian sekavaa, ja ehkä 10-15 min liikaa rullaa.

Kokonaisuutena Tony Scottin parhaita, ja kosto-elokuvien ehdotonta top-kaartia. Suosittelen.

nimimerkki: mud

mud
Käyttäjä, 15 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 14.07.2005
Katsottu: DVD

Vioistaan huolimatta leffa on ihan hienoa katseltavaa.

Vaikka kidnappauksia ja kostoa on käsitelty jenkkileffoissa jo useaan kertaan monen vuoden varrella, niin aiheitta ei kuitenkaan ole kulutettu täysin loppuun. Man on Fire osoittaa, että kidnappauksesta ja kostosta voi kertoa edelleenkin kiintoisia tarinoitta.

Creasy (Washington) on entinen CIA:n erikoisjoukkojen mies. Hän on kuitenkin kyllästynyt tappamiseen ja ratkennut ryyppäämään. Eräänä päivänä meksikolainen pariskunta palkkaa Creasyn suojelemaan heidän pientä tytärtään Pitaa (Fanning). Creasy on aluksi hieman etäinen Pitaa kohtaan, mutta pian Creasy alkaa kiintyä suojeltavaansa. Eräänä päivänä Pita kidnapataan. Creasy lähtee kostoretkelle uskoen Pitan kuolleen. Samalla nähdään, miten syvälle korruptio on juurtunut meksikolaiseen yhteiskuntaan.

Tämä leffa näyttää, miten arkipäiväistä kidnappaukset Meksikossa ovat. Tärkein syy on raha. Tässä näytetään myös korruptiotta. Jopa poliisitkin voivat osallistua kidnappaukseen, jos heille vain maksetaan hyvin. Myös Denzel Washington vakuuttaa kostonhimoisena henkivartijana. Eivät myöskään muutkaan näyttelijät tee mitään huonoa työtä. Christopher Walken ja Mickey Rourke tosin jäivät hieman sivurooleihin, mutta se ei ainakaan minua pahemmin haitannut, vaikka tekevätkin hienoa työtä. Elokuva on myös jaettu kahteen suunnilleen samanpituiseen osaan. Eka osio on draamapainotteinen ja käsittelee Creasyn ja Pitan ystävyyden kehittymistä. Toinen osio on sitten toiminnallisempaa menoa.

Leffa kuitenkin sortuu ärsyttäviin kuvakikkoihin. Pysäytyskuvia ja muita ihan ihmekikkoja. En tiedä, mistä tuollainen typerä temppuilu on saanut alkunsa, mutta se alkoi ilmeisesti vuosituhannen vaihteessa. Vioistaan huolimatta leffa on ihan hienoa katseltavaa.

Ville
Tähtääjä, 476 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 31.03.2005
Katsottu: VHS

Varsin lupaavasti alkanut Man on Fire kokee pahan notkahduksen keskivaiheilla ja leffan katsominen muuttuukin pitkitetyksi tuskaksi.

Denzel Washingtonin uusin elokuva Man on Fire kertoilee sitä tavallisinta ja yllätyksettömintä kidnappaustarinaa. Varakas perhe palkkaa lapsensa turvaksi henkivartijan, jotta tämä pystyisi elämään mahdollisimman vaaratonta ja normaalia elämää. Nykypäivän Meksikossa kun kidnappaukset ovat julmaa arkipäivää ja kaikenmaailman hampuusirosvot yrittävät ansaita toimeentulonsa kiristämällä, onhan kyseinen tapa havaittu todelliseksi rahasammoksi. Parhaimmillaan kidnappausten takana saattaa olla jopa kokonainen rikollisjärjestö, joka pyörittää laajaa bisnestä myyden siepattuja lapsia eteenpäin tienaten sievoisia summia rahaa. Hurjiksi ovat menneet alamaailman touhut.

Leffan alkupuolisko mennään vahvasti draamapainotteisen fiiliksen myötä. Creasyn (Denzel Washington) ja suojeltavan pikkutytön Pitan (Dakota Fanning) suhde kehittyy uusiin ulottuvuuksiin ja työstä alkaa tulla Creasylle yhä henkilökohtaisempi projekti. Creasyn herkkä puoli tuodaan esille ja mies ehtii suojeluksen kohteeseen jo kiintyäkin. Näiden kahden hahmon suhteen kuvaaminen lieneekin elokuvan parhainta antia. Toiminnallisempi osuus potkaistaan käyntiin kun Pita Creasyn estelyistä huolimatta onnistutaan sieppaamaan. Rambomaiseksi yhden miehen sodaksi yltyvä loppurymistely tahtookin sitten olla sitä tylsää itseään ja siinä vaiheessa tämän katsojan silmäluomet alkoivat lipsua siihen malliin, että jokohan se uni pikkuhiljaa tulisi.

Elämäänsä kyllästynyt alkoholisti-henkivartija Creasy on kieltämättä hauska hahmo ollen samalla leffan ainoita valopilkkuja, vaikka se peruskliseiden pohjalta on kirjoitettukin. Washington saa roolistaan kaiken sen irti, mitä yleensä on irtiotettavissakaan. Näyttelijäkaarti vaikuttaa muutenkin monipuoliselta, ainakin Christopher Walken ja Mickey Rourke siellä taustalla avittavat. Kovatasoista näyttelijäntyötä odottelin ja kyllähän sitä löytyykin, mutta kaikki tila annetaan oikeastaan Washingtonille. Ei tuo tietenkään huono asia ole, mutta näiden kahden muun huippunäyttelijän esiintymiset jäävät harmillisen mitättömiksi, nykyisellä entisellä staralla Rourkella jopa vain kahden olemattoman kohtauksen pituiseksi visiitiksi.

Ja sitten risuista suurin, se joka tökki silmään kokoajan. Nykyään tuntuu olevan enemmänkin sääntö kuin poikkeus, että sillä kameralla pitää temppuilla viimeiseen asti, viljellä hidastuksia loputtomiin ja hoidella leikkauksia salamaakin nopeampina väläyksinä toinen toisensa perään. En oikein tiedä, että mistä tällainen liiallinen kuvallinen kikkailu on lähtenyt liikkeelle tai mihin sillä pyritään, mutta näinkin räikeästi ylivedettynä se ei kyllä osakseen paljoakaan kehuja saa. Tottahan tuo visuaalista tykitystä yrittää olla, mutta onnistuu lähinnä häiritsemään suunnattomasti. Hölmö koko elokuvan ajan jatkuva pelleily kokee pahemmanlaatuisen inflaation, eikä tee minkäänlaista vaikutusta. Hallittu ja aidolla taidolla toteutettu ilotulitus olisi pysynyt paremmin kasassa.

On Tony Scott parempiakin elokuvia tehnyt. Varsin lupaavasti alkanut Man on Fire kokee pahan notkahduksen keskivaiheilla ja leffan katsominen muuttuukin pitkitetyksi tuskaksi. Washingtonin roolisuoritus on hetkittäin leffan kantava voima, mutta ei mies yksin tällaista huttua onnistu pystyssä pitämään. Lopputuomiona todettakoon, että kovin on heikonpuoleinen ja tavanomaisen tylsä kokonaisuus. Ei voi mitään.

nimimerkki: Lutkus

Lutkus
Käyttäjä, 50 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 03.10.2004
Katsottu: DVD