King Kong (2005)

Tehty rakkaudella ja kunnioituksella alkuperäistä versiota kohtaan, mutta tehosteiden alla on aika tyhjää.

Mikä on pitkä ja paksu mutta hajuton ja äänekäs? Ellet osaa arvata vastausta, tämä elokuva saattaa tuntua sinusta jännittävältä, mestarilliselta jne. Onneksi olkoon siitä. Sinulla on lahja, jota voit vaalia katsomalla vähän vähemmän elokuvia ja televisiota lopun elämääsi.

Alkuperäisen (1933) King Kong -elokuvan juonta lainaava 2000-luvun versio on jotakin, jota monet ovat odottaneet kynsiään järsien. On mietitty sitä, onko tämä Peter ”TSH-trilogian Oscar-palkittu ohjaaja” Jacksonin kyhäämä jälleenfilmatisointi ehkä pannukakku vaiko Tapaus, Josta Puhutaan Ainakin Seuraavat Viisi Vuotta. Rehellisesti sanottuna en tiedä, pitäisikö uuden King Kongin katsojaa kehottaa varustautumaan hillopurkilla tähän yli kolmen tunnin spektaakkeliin vai ei. Täydellinen Jacksonin Kong-filmatisointi ei joka tapauksessa ole.

Raina alkaa suoralla viittauksella sen loppuhuipentumaan. Viittaus toimii samalla näppäränä kommenttina sille, mitä kuvassa näkyy. Alku on siis elokuvallisesti perin lupaava. Eletään 1930-lukua, lama painaa Amerikkaa ja kaikki ihanasta komedienne Ann Darrow’sta (Watts) kusettajien kusettajaksi itseään mainostavaan ohjaaja Carl Denhamiin (Black) ovat tiukilla. Ann näkee nälkää, Denham uhkaa saada potkut. Periksiantamaton Denham päättää jatkaa uraansa elokuvantekijänä vaikka väkisin, vuokraa hämäräperäisen laivan käyttöönsä ja nappaa Annin kadulta leffansa tähdeksi (Fay Wray kun ei päässyt tulemaan). Samaan paattiin joutuu tahtomattaan myös Annin ihailema käsikirjoittaja Jack Driscoll (Brody), joka tietysti on melkein heti valmis antamaan vastakaikua neidon tunteisiin. Siinä sitten seilataan (noin tunti) ison veden halki, tutustutaan toisiin ja törmätään mystiselle Pääkallosaarelle, jolla vihdoin kohdataan elokuvan nimiotuskin, sumuisan saaren apinajätti. Ja tottahan myös tässä versiossa miesapina kantaa neidon metsään. Mutta ihastuuko peto neidon huumorintajuun ja vaaleuteen, kuoleeko se turhimman oloinen hahmo ja oppiiko Carl Denham, että elämässä on muutakin kuin suuret lipputulot? Niin, King Kong herättää paljon ja visaisia kysymyksiä… katsojasta riippuen.

Jackson on pakannut King Kongiinsa paljon tavaraa hirmuliskoista ja jättiötököistä jääbalettiin ja viittauksiin 1930-luvun elokuvamaailmaan. Joku toinen olisi hänen sijassaan pudottanut tästä pinnallisesta materiaalipaljoudesta ainakin puolet pois. Nythän ei sentään ole kyse Taru sormusten herrasta, jonka pitkän keston voi perustella vankemmilla syillä. Toisaalta yli kolmetuntisen elokuvan aikana on helpompi rakentaa useimmista hahmoista enemmän kuin yksiulotteisia karikatyyrejä ja hioa tarinan epäuskottavat käänteet uskottavimmiksi. Nyt iso osa ajasta kuluu kuitenkin pakenemiseen milloin mistäkin ja mitäkin. Kun öttiäisiä on joka lähtöön, Jackson ei malta olla kiusaamatta niillä melkein tylsistymiseen asti rainansa henkilöitä. Onhan se myönnettävä, että tämän King Kongin tehosteet ovat aika hulppeat. Välillä Kong tosin näyttää hyppelehtivän kuin videopelissä (uusi Donkey Kong?) ja vedessä kuvatut kohtaukset paljastuvat liian selvästi feikeiksi. Mutta ehkä tarkoitus on ollutkin jättää sinne tänne pientä rosoa?

2000-luvun King Kongin casting on onnistunut siinä mielessä, että rooleihin on saatu persoonallisia näyttelijöitä. Naomi Watts näyttää jonkin verran Fay Wrayltä, mutta näyttelee tietysti modernimmin ja jopa yllättävän luontevasti Kongin kanssa. Jack Black ampuu sopivasti yli läpiketkun Denhaminsa, mutta jostain syystä hän ei osaa (tai hänen ei ole annettu?) kehittää hahmoaan oikein mihinkään suuntaan. Adrien Brodyn hintelä käsikirjoittaja sotii kivasti jo pelkällä olemuksellaan sitä ideaa vastaan, että sankarin pitäisi näyttää lihaksikkaalta ja olla muutenkin aika äijä. Näyttelijänä Brody ei kuitenkaan ansaitse Driscollistaan erityiskehuja, sillä samankaltaisen perussankariroolin olisi voinut heittää vaikka Andy ”Klonkku” Serkis – jolla tosin on jo pari muuta roolia tässä leffassa. Serkisin voi Kongista bongata hupaisana laivakokkina ja jos tarkkaan katsoo, huomaa jättiapinassa itsessään saman miehen piirteitä. Eipä siinä mitään, Serkis olisi pätevä esittämään tarvittaessa vaikka Kerberoksen kaikkia päitä ja Gorgon hiuksia.

Mitä Jacksonin King Kongista lopulta jää käteen? Se on efekteiltään hienompi kuin aiemmat King Kong -elokuvat. Se on tehty rakkaudella ja kunnioituksella alkuperäistä versiota kohtaan. Samalla on unohdettu uskaltaa olla kovin omaperäisiä. Lisäksi jotkin osat tarinasta on haluttu esittää niin perinpohjaisesti, ettei katsojan mielikuvitukselle jää oikein tilaa. Näin elokuvasta puuttuu tietty jännityksen voima. Se on sääli, sillä tämä tekijätiimi olisi taatusti pystynyt rakentamaan jotakin paljon hurjempaa ja vielä komeampaa. Mutta ei alkuperäisen Kongin tekijöiden silti tarvitse haudoissaan pyöriä.

Söpö
Ylläpitäjä, 677 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 15.12.2005
Katsottu: Teatterissa

Valitettavasti elokuvalta vaaditaan muutakin kuin kauniita melodioita ja hienoja tehosteita.

Taru Sormusten Herrasta -elokuvatrilogialla maineeseen nousseen uusiseelantilaissyntyisen elokuvaohjaaja Peter Jacksonin pitkäaikainen haave filmata lapsuutensa suosikkitarina, King Kong, mahdollistui suuren suosion takaamien resurssien myötä. Onkin selvää, että tämä uusintaversio (2005, Uusi-Seelanti/USA) on ennen kaikkea Jacksonin itsensä näköinen ja itseään varten tekemä elokuva.

Siinä missä John Guillerminin ohjaama vuoden 1976 uusintaversio 1930-luvun klassikosta muokkaili tarinaa ja henkilöhahmoja, on Jacksonin King Kong juonensa puolesta varsin uskollinen alkuperäiselle. Eletään vuotta 1933, ja visiolleen omistautuneen elokuvaohjaaja Carl Denhamin (Jack Black) kuvausryhmä matkaa laivalla salaperäiselle Pääkallosaarelle tarkoituksenaan kuvata elokuva ennen näkemättömässä ympäristössä. Pian kuitenkin törmätään saaren alkuasukkaisiin, jotka sieppaavat toisen pääosanesittäjistä, Ann Darrow'n (Naomi Watts), ja uhraavat tämän valtaisalle gorillalle, Kongille, joka mieltyykin tähän. Eristäytyneellä saarella asuu muutenkin ainutlaatuinen eläinpopulaatio, johon Darrow'n rakastettu, puolitunnettu kirjoittelija Jack Driscoll (Adrien Brody) sekä kapteeni Englehornin (Thomas Kretschmann) aluksen miehistö pääsevät tutustumaan lähietäisyydeltä.

Sarjakuvaelokuvien buumin (Batman Begins, Fantastic Four, Sin City, Superman Returns...) ohella vanhojen klassikoiden filmaaminen nykyteknologialla on muotia, tämän osoittivat jo mm. Spielbergin Maailmojen sota ja Jacksonin aikaisempi trilogia. Koska King Konginkin tapauksessa kyse on tarinasta, joka on filmattu jo kahdesti ja kuuluu yleissivistykseen, eivät tapahtumat sinänsä pääse missään vaiheessa yllättämään. Tämä ei ole ongelma, jos siitä ei itselleen sellaista tee, samoinhan asia oli jo mainitussa Sormus-trilogiassa. Toisaalta olisi mielenkiintoista nähdä, minkälaisia yllätyksiä Jackson kykenisi kerronnallaan luomaan, jos hän ohjaisi megabudjetin elokuvaa ennalta tuntemattoman käsikirjoituksen pohjalta.

Näyttelijöiden suorituksissa ei ole moitittavaa. Varsinkin Jack Black ansaitsee kunniamaininnan. Naomi Watts näyttelee hyvin ottaen huomioon sen, että tässä rakkauselokuvassa hänen vastanäyttelijänsä on tietokoneanimoitu, ylikasvanut gorilla. Pääkolmikosta Adrien Brodyn hahmo on vaisuin, mutta ei huono sekään. Jostain syystä Jackson on ottanut päälleliimatun oloisesti syvempään käsittelyyn myös Evan Parken esittämän kiintiö-afroamerikkalaisen merimiehen ja hänen nuoren suojattinsa (Jamie Bell). He, kuten muutkin sivuosanesittäjät, suoriutuvat kuitenkin osistaan hyvin.

King Kongin varsinainen pääosanesittäjä on kuitenkin Kong. CGI-teknologia mahdollistaa nykyään hyvin realistisen oloiset digitaalihahmot, ja King Kong edustaa kehityksen huippua. En ollut ollenkaan vakuuttunut yleisesti kehutuista Klonkun liikkeistä Sormusten Herroissa, mutta niin ikään Andy Serkisin liikkeiden perusteella mallinnettu Kong edustaa selkeästi edistyneempää teknologiaa. Jonkinlaisia ongelmia tosin aiheutuu siitä, ettei suuren hahmon massaa pystytä vielä täysin uskottavasti välittämään katsomoon asti. Kongin kasvonilmeet ovat kuitenkin mainioita ja liikkeet huonoimmillaankin siedettäviä. Lopputulos on joka tapauksessa valovuosia edellä nukketekniikkaa.

Audiovisuaalisesti King Kong on muutenkin lähes täydellinen. Näkymät ovat kauniita ja tyylikkäitä ja tehosteet uskottavia, CGI-otuksetkin kaikilla mittapuilla hyviä. Pääosin Howard Shoren käsialaa edustava musiikki on jälleen kerran laadukasta. Kongin äänet ovat uskottavia murahduksia, ja koko paketti on synkronoitu hienosti yhteen. Valitettavasti elokuvalta vaaditaan muutakin kuin kauniita melodioita ja hienoja tehosteita.

Elokuvalla on pituutta peräti reilut kolme tuntia - tässäkin suhteessa yhtäläisyyksiä Jacksonin aikaisempaa tuotantoon löytyy. Ongelmat löytyvät myös samalta suunnalta kuin Tarussa Sormusten Herrasta - kokonaispituus ei niinkään haittaa, vaan kohtausten venyttäminen ja pitkittäminen. Tämä johtaa toisten kohtausten vähempään syvällisyyteen tai yleisemmin tylsistymiseen. Keskivaiheiden juoksu dinosaurusten kanssa on hyvä esimerkki; kohtaus olisi ollut onnistunut, jos se olisi kestänyt parikymmentä sekuntia. Sen sijaan Jackson esittää minuuttikaupalla, kuinka parikymmentä miestä juoksee kapeassa kanjonissa kymmenien valtavien dinosaurusten jaloissa. Välillä sankarit potkivat pienempiä saalistajasauruksia päähän, samalla juosten ja loikkien erehtymättömästi eteenpäin hurjalla vauhdilla. Suspension of disbelief pettää pahemman kerran ja naurua on vaikea pidätellä. Sen lisäksi, että sinänsä hienojen efektien katseluun ehtii kyllästyä, logiikka ontuu keinotekoisen venyttämisen johdosta. Tämä ei haittaisi, jos ongelmakohtauksia olisi vain yksi tai muutama, kuten TSH-trilogiassa, mutta King Kongista näitä kohtauksia löytyy kymmenittäin.

Yksi Kongin ongelmista on edellä mainittu kohtausten pitkittäminen, toinen ovat jatkuvat ja oleelliset logiikkavirheet. Jos löydetään saari, jolla on isoja apinoita ja dinosauruksia, miksi hirmuliskoista ei välitä kukaan? Eikö kyseessä olisi melkoinen tieteellinen sensaatio? Miksi Denham haluaa vangita Kongin eikä elävän dinosauruksen? Miksi ison koiran kokoiset hyönteiset eivät saa yhtä ihmistä hengiltä edes valtavassa ryhmässä? Kuinka monta kertaa tyrannosauruksen pitää puraista ennen kuin se saa aikaan muutakin kuin pintahaavan? Kuinka paljon viskomista ja putoilemista ihmiset kestävät?

Elokuva lähtee käyntiin hitaasti mutta tyylikkäästi. Ensimmäinen tunti enteilee jotain suurempaa ja toimii ihan hyvin, mutta ei oikeastaan tarjoile vielä mitään hienouksia. Ongelmat tulevat parhaiten esiin toisen tunnin aikana. Monet sinänsä hyvät kohtaukset pilataan liioittelulla, ylilyönneillä ja venyttämisellä. Kolmas tunti, varsinkin kohtaukset New Yorkissa ovat loistavia ja tunnelmaltaan täydellisiä.

Peter Jackson on taidokas elokuvaohjaaja eikä hän ole taitojaan mihinkään kadottanut, sitä ei käy kiistäminen. King Kongin suurin ero on verrattuna Taru Sormusten Herrasta -trilogiaan on juuri epätasaisuudessa. Yksi toimiva tunti, yksi ylivedetty ja pilattu tunti sekä yksi loistava tunti eivät vastaa samaa kuin kolme loistavaa tuntia pienillä tyylivirheillä. Tämä näkyy myös King Kongin saamassa palautteessa: yksi osa katsoo elokuvan toimivaksi, toinen pitkäveteiseksi ja kolmas hienoksi elokuvaksi.

King Kong on epätasainen, mutta se ei ole huono elokuva. Kyllä Jacksonin versio ainakin Guillerminin Kongin pesee.

nimimerkki: Tardé

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 23.01.2006
Katsottu: Teatterissa

Ehkäpä paras King Kongista tehty filmatisointi.

Kun puhutaan King Kongista elokuvana, niin ensimmäiseksi mieleen tulee varmaan vuonna 1933 tehty klassikkoelokuva. Joo, se elokuva onkin se alkuperäinen King Kong, mutta siitä on tehty sittemmin myös kaksi re-makea, vuonna 1976 ja nyt viime vuonna 2005. Mikä sitten niistä on paras versio, sen saakoot jokainen itse päättää, mutta täytyy myöntää, että Peter Jackson otti kyllä aikamoisen haasteen vastaan, ruvetessaan tekemään tätä projektia. Ja täytyy myöntää, että itselläni oli aikamoiset ennakkoluulot tätä re-makea kohtaan, mutta voin ilokseni mainita, että ne osoittautuivat täysin turhiksi.

Carl Denham (Black) on elokuvaohjaaja 1930-luvun New Yorkissa. Hänen uusin projektinsa ei tahdo oikein päästä alkuun. Pitäisi löytää vielä pääosaan näyttelijäkin. Sitten eräänä päivänä Denham törmää kadulla Ann Darrowiin (Watts). Ja sopimus on tehty. Darrow on juuri se oikea henkilö päärooliin, jota Carl kaipaa. Pitemmittä puheitta lähdetäänkin sitten kuvaamaan itse elokuvaa. Matkaan lähtee työryhmä, jossa on myös käsikirjoittaja Jack Driscoll (Brody). Denhamin tarkoitus on löytää pahaenteinen pääkallosaari, mutta kertookin miehistölleen, että olisivat mennossa Singaporeen. Pikku hiljaa kaikki alkavat tajuta, että Denham on puhunut heille pehmoisia ja lopulta laiva jää karille. Kuvausryhmä soutaa rantaan kuvaamaan elokuvaa loppuun, mutta kun he ovat päässeet saarelle, tulee vihamielinen alkuasukasheimo heidän kimppuunsa ja nappaa Annin kynsiinsä. He sitovat hänet paaluihin ja kutsuvat jättiläisgorilla Kongin paikalle. Kong tuleekin pian maa täristen ja ottaa Annin mukaansa. Kuvausryhmä on nyt pulassa. Heidän on löydettävä Ann, ennenkuin gorilla ehtii tehdä pahojaan.

Naomi Watts on ehkäpä paras valinta rooliinsa. En osaisi näin äkkiseltään sanoa kettän toista, joka olisi paremmin Ann Darrowin rooliin sopinut. Mutta myös muut näyttelijät hoitavat hommansa kiitettävästi, puhumattakaan Jacksonin loistavasta ohjauksesta. Monikaan mies ei olisi välttämättä osannut tehdä tällaista elokuvaa, mutta hän osasi.

Tekniikkakin näyttelee suurta osuutta elokuvassa, kun uusimmat erikoistehosteet on saatu käyttöön ja sen ansiosta elokuva näyttää vieläkin paremmalta. Siis vuoden 2005 parhaita elokuvia ja ehkäpä paras King Kongista tehty filmatisointi. Voin suruttaa suositella lähes kaikille. Todella hyvä elokuva.

nimimerkki: Tolppanen

Tolppanen
Käyttäjä, 38 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 19.01.2006
Katsottu: Teatterissa

Muutamista epätasaisuuksistaan ja lievästä ylipituudestaan huolimatta King Kong on hyvä elokuva.

Uusiseelantilainen Peter Jackson on mies, joka on onnekkaasti saanut tilaisuuden täyttää unelmiaan – ja vieläpä suurella menestyksellä. Ensin hän ohjasi Sormusten herra –trilogian ja sitten hän tarttui seuraavaan pitkän ajan haaveeseensa, eli King Kongin uudelleenfilmatisointiin. Tuloksena onkin jacksonmainen megaelokuva, joka päällisin puolin on hienoa katseltavaa.

Erikoistehosteista ja näyttävyyden pursuavuudesta ei King Kongissa ole puutetta. Esimerkiksi Kongin ja dinosauruksen välinen tappelu näyttää uskomattoman hyvältä, ja missä muussa elokuvassa jättiläisapina ja jättiläislisko ottaisivat yhteen niin että tanner tömisee ja vuoret halkeilevat? Juonihan on varmasti kaikille ainakin jotenkin tuttu. Filmausryhmä lähtee merelle ja he ajautuvat yksinäiselle saarelle kauas sivistyksestä. Sieltä sitten monen vaarallisen tilanteen jälkeen itse jättiläisapinakin saadaan mukaan New Yorkiin kaiken kansan ihmeteltäväksi.

Tarina jakautuu selvästi kahteen eri osaan, jossa ensin alun valmistelut käydään New Yorkissa ja varsinainen seikkailu saarella. Loppuosio, jossa Kong riehuu Manhattanin kaduilla ja kiipeää Empire State Buildingiin, onkin vain vääjäämättömän lopun odottelua. Visuaalisesti kaunista kylläkin.

Näyttelijäsuoritukset ovat ihan kelpoja, mutta mitään suurta ja erityisen kehuttavaa ei löydä. Vaaleatukkaisen naisen rooliin Naomi Watts sopii ihan hyvin ja Jack Black on omiaan ahneena elokuvaohjaajana. Lisäksi Jackson sai houkuteltua mukaan Adrien Brodyn ja Thomas Kretschmannin, mikä nostaa näyttelijäkaartin todella nimekkääksi.

Mielenkiintoisin yksityiskohta vuoden 2005 King Kongissa lienee se, että apinaa ”näyttelee” Andy ”Klonkku” Serkis. Muutamista epätasaisuuksistaan ja lievästä ylipituudestaan huolimatta King Kong on hyvä elokuva, joka kestää helposti monen katselukerran.

michelangelo
Käyttäjä, 80 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 16.03.2008
Katsottu: Kotona

Katsojan sympatiat loikkaavat salakavalasti Kongin puolelle.

Aikakausi on 1930-luvun alku. Suuri lamakausi raastaa maailmaa ja ihmiset kaikilla aloilla pinnistävät eteenpäin. Carl Denham (Black) joutuu käyttämään likaisia keinoja saadakseen elokuvansa tehtyä. Yksi näistä monista keinoista on palkata ankarasti ponnisteleva näyttelijä Ann Darrow (Watts) elokuvan päärooliin. Elokuvan kirjoittaa salskea Jack Driscoll (Brody) ja se kuvataan Pääkallosaarella. Matka saarelle ei ole ongelmaton ja laivaa komentaa eläimiä salakuljettava Englehorn (Kretschmann) ja sen miehistössä on useita värikkäitä henkilöitä. Pääkallosaarelle päästyään he kohtaavat vihaisia alkuasukkaita, esihistoriallisia eläimiä ja suunnattoman gorillahirviön, Kongin (Serkis). Seuraa suuri annos toimintaa...

Peter Jacksonin megaelokuva on voimakas elokuva jo itsessään. King Kong on näyttävä erikoistehosteilla pelaava seikkailupätkä, missä on mukana äärimmäisen epätavallista laatua oleva traaginen romanssi. Ohjaus on vahvaa, tehosteet loistavat ja näyttelijöiden työ on laadukasta. Kaikki ainekset loistavaan spektaakkeliin.

Naomi Watts suorastaan säkenöi hienoisen rosoista glamouria ja miehisenä sankarina remuaa Adrian Brody, joka ei niinkään heitä huonoa vitsiä, vaan enemmänkin ponnistaa eteenpäin vaikeuksista piittaamatta.
Jack Black pitää huolen niljaisesta ja humoristisesta charmista ja heittää muutamia äärimmäisen olennaisia repliikkejä.
Thomas Kretschmann on melkoisen karski ja hänen miehistönsä on samaa karheaa laatua - tekee työnsä taidokkaasti, mutta ei todellakaan hienostuneesti.
Kaikista vahvimman suorituksen tekee kylläkin Andy Serkis, joka pääsee myös näyttämään taitojaan ihan lihaisanakin versiona. Mahtava Kong on elokuvan voimakkain henkilöhahmo joka ensi alkuun on pelkästään pelottava hirviö ja sitten pehmenee äärimmäisen traagiseksi kadonneen ajan jäänteeksi, jonka kohtalona on olla yksinäinen. Tämä traaginen vivahde näkyy erityisesti niissä kohtauksissa joissa Kong tekee selvää jälkeä Pääkallosaaren eliölajeista, ja voitonhuuman jälkeen on näkyvästi surullinen. Kaikesta vallasta, voimasta, pelosta ja hurjuudesta huolimatta Kong on yksinäinen ja sellaisena tuomittu onttoon ja merkityksettömään elämään. Katsojan sympatiat loikkaavat salakavalasti Kongin puolelle ja loppukohtaus Empire State Buildingin huipulla on paitsi tiivistä toimintaa myös viimeisen jättiläisgorillan viimeinen taistelu onnellisuutensa puolustamiseksi.

Kokonaisuutena King Kong on kiistaton mestariteos ja sementöi Peter Jacksonin aseman mestarillisena ohjaajana. Parhaimman suorituksen siltikin tekee Andy Serkis joka saa digitaalimaskistaan huolimatta aikaan uskomattoman herkän ja traagisen suorituksen ja King Kong nousee siinä samassa pelkästä spektaakkelista todella koskettavien elokuvien kastiin.

nimimerkki: Jurpo

Jurpo
Tähtääjä, 563 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 23.04.2006
Katsottu: DVD

Joissain kohdissa aivan säikähtikin.

Peter Jacksonin parhaisiin leffoihin kuuluu ehdottomasti tämä King Kong. Tehosteet ovat mahtavat ja näytteliät osaavat näytellä melko aidosti. Varsinkin Naomi Watts, joka on elokuvassa nimellä Ann Darrow, sekä Jack Black Carl Denhamina. Myös 1930-luvun kaupunki näytti erittäin aidolta, katsottuna siihen, milloin juuri tämä uusin King Kong oli kuvattu.

Ja hieman leffasta: Carl Denham päättää tehdä oman elokuvan, johon haluaa Ann Darrowin näyttelemään pääosaa. Denham onnistuukin siinä ja saa miehistöineen hänet matkaan mukaan kohti kuvauspaikkaansa. He lähtevät matkaan vanhalla legendaarisella 1930-luvun laivalla, joka on hieman epävarma ja tuo tietysti elokuvaan lisää aitoutta. Carl Denham nimeää kuvauspaikkaansa nimellä Singapore, vaikka oikeasti tuo kuvauspaikka on tuntematon Pääkallosaari avomerellä, täynnä vaaroja. Siellä he joutuvat pelottavien alkuasukkaiden tielle, jotka loppujen lopuksi uhraavat Annin mahtavalle King Kongilleen. Niinpä koko miehistö lähtee pelastamaan Annia Kongin kynsistä. Koko saari on täynnä vaaroja, luonnon ansoja, dinosauruksia ja mitä iljettävimpiä muinaisia ötököitä ja olioita. Ihan kuin kadonnut paikka maailman alusta. Selviytyminen hengissä on erittäin epävarmaa, mikä tuo leffaan huomattavasti lisää jännitystä. Lopussa on sitten riehuntaa ja toimintaa New Yorkissa, kun King Kong viedään lopulta sinne ja nähdään se legendaarisin kohtaus pilvenpiirtäjän huipulla, komeassa ilta-auringossa tunteiden kera.

Elokuvan näyttelijät olivat, kuten sanoin jo, hyviä ja aitoja, joka tietenkin tekee elokuvasta taas kerran paremman. Tuo Carl Denham toi lisäksi mukaan koomisuutta olemuksellaan, tyylillään ja myös ulkonäölläänkin, koska minulle tuli heti mieleen Kummelin Eero Kakko. En vain tiedä miksi, mutta minun mielestäni heissä on jotain samanlaista. Ann Darrow taas osasi herättää hyvin voimakkaasti tunteita Kongissa ja myös (ehkä) elokuvan katsojissakin. Myös dinosaurukset olivat aidomman näköisiä kuin 1990-luvun Jurassic Parkeissa, mutta se olikin jo arvattavissa. Leffan tehosteet olivat mainioita ja joissain kohdissa aivan säikähtikin.

Kokonaisuudessaan leffa oli aivan mainio uudenaikainen versio alkuperäisestä 1930-luvun vanhasta elokuvasta. Toimintaa riitti koko ajan tylsän alun jälkeen koko elokuvan loppuun asti ja sekös passasi. Itse pidin kovasti, koska pidän leffoista, joissa on paljon jännitystä ja toimintaa. Ja kun elokuva on toiminnantäyteistä suurimmaksi osakseen, menee kolme tuntia yllättävänkin nopeasti. Myös komedia on joskus toiminnan aikana aivan paikallaan. Hyvät tehosteet sekä rauhallisempi tunteilu kuuluvat myös asiaan. Ja näitä kaikkia esiintyy tämän elokuvan aikana. Pienenä miinuksena voisi mainita tuon hieman epäselvän alun ja myös erittäin täpäristä tilanteista lähes mahdottoman selviytyminen. Mutta ne eivät itse elokuvaan juurikaan vaikuta.

nimimerkki: Kevarimies

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 12.01.2006
Katsottu: Teatterissa

Kongin ja Wattsin kohtaukset ovat koskettavia, toimintaa on tarvittavasti, tehosteet ovat mahtavat.

Kukapa uskoisi että mies, joka on ohjannut leffat Bad Taste ja Braindead saisi joskus vielä ohjata Taru Sormusten herrasta -leffat ja vielä uusioversion legendaarisesta King Kongista? En ainakaan minä, mutta kappas vain, näin kuitenkin kävi, ja mitä meille sitten on jäänyt käteen? No, monen tunnin edestä täydellisiä elokuvaelämyksiä, jotka jaksaisi katsoa uudelleen ja uudelleen... No okei, ehkä TSH ei nyt ihan niin hyvä ollut, mutta King Kong ansaitsee kyllä kaikki viisi tähteä.

Leffa alkaa siitä kun elokuvaohjaaja Carl (hauska Jack Black) nappaa kadulta Annin (Naomi Watts) päätähdeksi elokuvaansa muutaman tunnin varoitusajalla. Mukaan lähtee myös käsikirjoittaja Driscoll (Adrian Brody) ja sekava joukko muuta kuvausryhmää ja laivan porukkaa. Laivalla matkataan kaukaiselle ja myyttiselle Kallosaarelle, josta kiero ohjaaja Carl käyttää harhaanjohtavasti nimeä Singapore. Leffan ensimmäinen tunti vietetään laivalla ja katsoja tutustutetaan henkilöhahmoihin, joihinkin tarkemmin, joihinkin hieman vähemmän. Kiitos Peter Jacksonin mahtavan ohjaustyön ja hyvän käsikirjoituksen näinkin pitkä kohta leffasta tuntuu enintään puolelta tunnilta. Hahmojen suhteet toisiinsa saadaan hyvin näytettyä katsojalle ennen kuin matka saaren uumeniin alkaa.

Kun saarelle päästään, päänäyttelijä Ann kidnapataan saaren pelottavien alkuasukkaitten toimesta, ja aiotaan uhrata jollekkin ihme vekkulille nimeltä Kong... Käsikirjoittajan toimesta pienehkö ryhmä lähtee pelastamaan Annia, ja simsalabim, seikkailu voineepi alkaa.

Näyttelijät osaavat hommansa. Naomi Watts on hauska ja aito, ja ihan tippa oli tulla linssiin tunnevoittoisessa loppukohtauksessa pilvenpiirtäjän katolla Kongin kanssa. Mielestäni juuri Kong oli leffan koskettavin hahmo, ja sai ainakin minussa aikaan vahvimmat tunnepurkaukset. Loppukohtauksessa iski oikein sääli tätä kohtaan, kun kohtalo oli mikä oli.

Jack Blackin näyttelemä Carl Denham ei ole mitenkään erikoisen tunteellinen tyyppi, mutta saa jokaisessa kohtauksessaan aikaan naurunhörähdyksen. Adrian Brodykin sai hyvin irti tunteita Jack Driscollista ja onnistuu hyvin leffan "sankarina". Ai niin, ja pitääpä vielä mainita Andy Serkis, joka esittää hauskaa, ilmeisesti yksisilmäistä kokkia, viiksiwallu Lumpyä. Hän oli saanut suhtkot ison roolin oikeassa olomuodossaan, eikä mitään pientä vilahdusta kuten TSH Kuninkaan paluun alussa. Näyttelijätyö on siis pääosin hanskassa, hyvä.

Tehosteet ovat aivan mahtavat. Varsinkin Kongin ilmeet ovat mahtavaa katsottavaa, ja muutenkin koko apina on hieno. Dinosaurukset ovat aidon pelottavia ja Jacksonin mahtava työskentely kameran ja kulmien kanssa vain korostaa tätä. Myös Kongin ja dinosaurusten taistelun koreografia on mahtavaa. Varsinkin ihmisten pako jättiläisdinojen jaloissa on mahtavaa katseltavaa ja sai ainakin minut melkeinpä hyppimään teatterissa. Jos ei muuta, niin tämä leffa ainakin kaappa Oscar-pystin tehosteista. Varma kanssa.

Kuten jo mainittua, Jacksonin työskentely kameran takana on mahtavaa. Vaikka kuvakulma heittelehtiikin toimintakohtauksissa paikasta toiseen, se tehdään niin sulavasti ja taidokkaasti, että sitä tekee mieli nähdä lisää. Kameraa ei paljoa vaihdella, vaan yksi ja sama kamera näyttää lentävän paikasta toiseen. Ohjaustyökin on siis mahtavaa.

Tässäpä siis aika paljon syitä miksi King Kong ansaitsee täydet viisi pistettä, ainakin minulta. Siitä ei löydy mitään negatiivistä, vaan kaikki on täydellistä. Näyttelijät klikkaavat, Kongin ja Wattsin kohtaukset ovat koskettavia, toimintaa on tarvittavasti, tehosteet ovat mahtavat. Veikkaanpa, ettet ainakaan menetä mitään jos maksat yhden leffalipun hinnan, paitsi tietenkin n. 10 € ja kolme tuntia ja kymmenen minuuttia elämästäsi.

nimimerkki: mada

mada
Käyttäjä, 22 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 23.12.2005
Katsottu: Teatterissa

Varsinkin lopun riehumiset New Yorkissa ovat upeaa katseltavaa.

Peter Jacksonin odotettu elokuva King Kong on saanut paljon ennen elokuvan tulemista ristiriitaisen vastaanoton. Kuten yleensä, uusintaversiot haukutaan lyttyyn ja arvatenkin vielä nyt kun uusintateko on niin vanhasta ja arvostetusta elokuvasta kuin King Kongista vuodelta 1933. Itselläni oli elokuvan suhteen korkeat odotukset, vaikka sivistyksestä puuttuu kokonaan kyseinen mestariteos. Elokuva lunasti odotukset, ellei enemmänkin. Vakuuttava elokuva, jossa on voimaa. Mestariteos ja peräti kolme tuntia meni yllättävän nopeasti.

King Kongin tarina alkaa 1930-luvulta, laman riepottelemasta Yhdysvalloista. Rahanahnetta elokuvaohjaaja Carl Denhamia tulkitsee loistavasti Jack Black. Hänellä ei mene kovinkaan hyvin elokuviensa suhteen ja rahaakin pitäisi jostakin saada. Tuottajat eivät lämpene hänen tuotoksilleen, niinpä hän päättää lähteä kuvaamaan eräälle salaperäiselle saarelle elokuvaansa ja laittaa siten kaikki rahansa tähän kuvausmateriaaliin. Ennen matkaa hän löytää epätoivoisen naisnäyttelijän pääosaa varten. Naisen nimi on Ann Darrow, häntä näyttelee Naomi Watts. Carlin vuokraama salaperäinen laiva lähtee kohti kyseistä saarta. Lisäksi matkaan lähtee kuuluisa käsikirjoittaja Jack Driscoll, Adrien Brodyn tulkitsemana. Itse Kongi tulee kuvioihin vasta pitkälti toisen tunnin puolella. Kyllähän tuo saaren ympäristö ja eläinkunta vaikuttaa varsin kiintoisalta ja monipuoliselta, itse kuninkaan lisäksi.

15 vuotta aiemmin: kuka uskoi että Peter Jackson tulee vaikuttamaan tulevaisuudessa erittäin paljon elokuvateollisuuteen - tuskin kukaan. Näin kävi onneksi. Taru Sormusten herrasta nosti nimen monen huulille ja vei lopulta Oscar-gaalaan ja sen voittoon. Monet ajattelivat, ettei Jackson enää toista kertaa onnistu. Mielestäni hän onnistuu tälläkin kertaa. Kunnialla mies selviytyi työstä, jonka piti olla mahdoton.

Erikoistehosteet ovat elokuvassa suurimmassa osassa ja tietokonekikkailua on havaittavissa, muttei kuitenkaan liiallisuuteen. Homma pysyy käsissä. Kiitoksen kyllä ansaitsee itse King Kongin teko, Kong on erittäin taidokkaasti tehty. Uskottavampia tietokoneluomuksia, mitä on valkokankaalla nähty. Gorilla on inhimillinen, mutta toisaalta siitä löytyy semmoista apinamaista riehuntaa ja karjuntaa, jota pitääkin löytyä. Kyseinen otus on tehty samalla tavalla, kuin Sormusten Herra- trilogian Klonkku ja se tosiaankin on upeaa työtä. Andy Serkis veti tuplaroolin itse Kongina, sekä lisäksi laivankokkina, joka on aika huvittava näky.

Näyttelijöistä sen verran, että kolmesta päänäyttelijästä yksi nousee ylitse muiden ja se on Jack Black. Jack Black on tunnettu lähinnä hieman huonohkoista komedioista ja rockarina. Tässä mies vetää kyllä loistoroolin raha-ahneena tuottajana, joka heittää muutaman mahtavan heiton, kuten: "Voit luottaa minuun, olen elokuvatuottaja." Adrien Brody vetää ihan hyvän roolin, Pianistin tasolle kuitenkaan hän ei tällä kertaa yllä. (Siitä hänelle jäi muistoksi Oscar-pysti.) Naispääosan vetää hyvin Naomi Watts, kaikin puolin ihan hyvä rooli häneltä. Laivastonmiehistä jäivät etenkin mieleen kapteeni ja laivankokki.

Tarinan miljöö on rakennettu erittäin uskottavasti ja tuntui siltä, kuin olisi mukana paikalla ja tapahtumissa. Sitä auttaa loistava lavastus ja kuvaus. Varsinkin lopun riehumiset New Yorkissa ovat upeaa katseltavaa. Elokuvaa täydentää James Newton Hornerin unenomainen musiikki, joka luo tunnelmaa.

Elokuva venyy tosiaan sinne kolmeen tuntiin, mutta toisaalta siitä olisi ollut turha tehdä mitään kahden tunnin elokuvaa, jonka henkilöihin ei olisi ehtinyt elokuvan aikana samastua. Nytpä kaikki ainakin saavat riittävää kuvausaikaa ja hahmot oppii tuntemaan.

Mikään täydellinen timantti King Kong ei kuitenkaan ole, kehuista huolimatta. Leffaan on mahtunut muutama tylsähkö kohta, josta olisi voinut ottaa jotain pois. Lisäksi, vaikka käsikirjoitus onkin hyvä, silti sinne on mahtunut muutama epäkohta, joka jäi mietityttämään. Näistä virheistä lähtee puolikas tähti pois.

Päällisin puolin King Kong vaikuttaa pelkältä seikkailuleffalta ja semmoisena se toimiikin hyvin. Kun katsoo pintaa syvemmälle löytää paljon syvempiä arvoja, rakkaudesta ja tulla rakastetuksi, sekä ihmisen julmuudesta ja ahneudesta. Välillä elokuvan aikana tuntuu kuin peili olisi edessä.

"It was the beauty that killed the beast."

nimimerkki: lotr

lotr
Käyttäjä, 3 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 19.12.2005
Katsottu: Teatterissa

King Kong on yksi 2000-luvun parhaimpia elokuvia.

King Kongin ensimmäinen elokuvaversio ilmestyi vuonna 1933. Sitä en ole nähnyt, enkä myöskään vuoden 1976 versiota, mutta tämän olen ja voin sanoa että King Kong on yksi 2000-luvun parhaimpia elokuvia.

Peter Jackson on todella hyvä ohjaaja, ja näyttelijätkin hoitavat hommansa hyvin. Adrien Brody on hyvä Jack Driscollina, Naomi Watts samoin. Jack Black on myös hyvä, mutta jää selvästi Brodyn taustalle. Jamie Bell on mahtava.

Leffan erikoistehosteet ovat kieltämättä mahtavia, ja King Kong on saatu näyttämään todella hyvältä. Muutkin saaren eläimet ovat hienosti tehtyjä. King Kong on selvästi sellainen elokuva, joka toimii parhaiten elokuvateatterissa, mutta minä en teatteriin päässyt, mutta omistan 2-Disc limited edition DVD-julkaisun, jossa on elokuvan lisäksi mielenkiintoista ekstraa.

Vaikka King Kong onkin selvästi ylipitkä elokuva, eikä tarjoa mitään ennennäkemätöntä niin näyttelijäntyön puolella kuin tehosteissakaan, niin se on silti loistava elokuva, ja ehkä vuoden paras. Elokuvan pituus on se, joka haittaa vähän. Elokuvaa on selvästi venytetty turhaan, ja se alkaa joissakin kohdissa vähän tympiä, muttei koko kokonaisuutta pilaa. Ja upeat musiikit elokuvassa kyllä on.

Seikkailun lisäksi elokuvassa on myös selvää Draamaa, joskin pääosin vasta lopussa. Loppukohtaus on unohtumattomimpia kohtauksia ikinä. Eli siis - katsokaa tämä elokuva! Vaikka se ei tarjoakaan mitään ennennäkemätöntä, niin se on silti ehdottomasti aivan mahtava elokuva.

vomppa_98
Käyttäjä, 17 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 17.04.2008
Katsottu: Kotona

Elokuvan aikana ei tule mieleenkään vilkaista kelloa.

"It wasn't the airplanes; beauty killed the beast."

Peter Jacksonin King Kong on ehdottomasti paras elokuva sitten Jurassic Parkin. Näyttelijät ovat todella hyviä; Jack Black Denhamina ja Naomi Watts Annina. Lisäksi tehosteet ovat todella onnistuneita, ja yhdistettynä nämä upeaan juoneen, saadaan täydellinen elokuva.

Juoni on (siis jos joku ei vielä tiedä sitä) seuraavanlainen: Carl Denham päättää kuvata elokuva saarella, jonka sijaintia kukaan ei tiedä, mutta hänellä sattuu olemaan kartta, jossa tämän salaperäisen saaren sijainti näkyy. Denham miehistöineen lähtee saarelle uuden tähtensä, Ann Darrowin kera. Saarella Ann vangitaan ja uhrataan paikalliselle jättigorillalle, Kongille. Miehistö ryhtyy pelastamaan Annia, ja matkalla Kongin luokse he törmäävät jättiläismäisiin ötököihin ja dinosauruksiin. He pelastavat Annin ja vangitsevat Kongin. Kong viedään New Yorkiin, jossa sitä esitellään yleisölle. Kong karkaa, ja ryhtyy etsimään Annia.

Upeiden erikoistehosteiden saattelemana kolmituntinen King Kong onnistuu siinä, missä moni näin pitkä elokuva epäonnistuu; se onnistuu pitämään mielenkiinnon yllä niin hyvin, että elokuvan aikana ei tule mieleenkään vilkaista kelloa. Uskokaa tai älkää, King Kongista ei löydy tylsää hetkeä millään.

nimimerkki: pasa

pasa
Käyttäjä, 32 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 23.12.2005
Katsottu: Teatterissa