Aikakausi on 1930-luvun alku. Suuri lamakausi raastaa maailmaa ja ihmiset kaikilla aloilla pinnistävät eteenpäin. Carl Denham (Black) joutuu käyttämään likaisia keinoja saadakseen elokuvansa tehtyä. Yksi näistä monista keinoista on palkata ankarasti ponnisteleva näyttelijä Ann Darrow (Watts) elokuvan päärooliin. Elokuvan kirjoittaa salskea Jack Driscoll (Brody) ja se kuvataan Pääkallosaarella. Matka saarelle ei ole ongelmaton ja laivaa komentaa eläimiä salakuljettava Englehorn (Kretschmann) ja sen miehistössä on useita värikkäitä henkilöitä. Pääkallosaarelle päästyään he kohtaavat vihaisia alkuasukkaita, esihistoriallisia eläimiä ja suunnattoman gorillahirviön, Kongin (Serkis). Seuraa suuri annos toimintaa…
Peter Jacksonin megaelokuva on voimakas elokuva jo itsessään. King Kong on näyttävä erikoistehosteilla pelaava seikkailupätkä, missä on mukana äärimmäisen epätavallista laatua oleva traaginen romanssi. Ohjaus on vahvaa, tehosteet loistavat ja näyttelijöiden työ on laadukasta. Kaikki ainekset loistavaan spektaakkeliin.
Naomi Watts suorastaan säkenöi hienoisen rosoista glamouria ja miehisenä sankarina remuaa Adrian Brody, joka ei niinkään heitä huonoa vitsiä, vaan enemmänkin ponnistaa eteenpäin vaikeuksista piittaamatta.
Jack Black pitää huolen niljaisesta ja humoristisesta charmista ja heittää muutamia äärimmäisen olennaisia repliikkejä.
Thomas Kretschmann on melkoisen karski ja hänen miehistönsä on samaa karheaa laatua – tekee työnsä taidokkaasti, mutta ei todellakaan hienostuneesti.
Kaikista vahvimman suorituksen tekee kylläkin Andy Serkis, joka pääsee myös näyttämään taitojaan ihan lihaisanakin versiona. Mahtava Kong on elokuvan voimakkain henkilöhahmo joka ensi alkuun on pelkästään pelottava hirviö ja sitten pehmenee äärimmäisen traagiseksi kadonneen ajan jäänteeksi, jonka kohtalona on olla yksinäinen. Tämä traaginen vivahde näkyy erityisesti niissä kohtauksissa joissa Kong tekee selvää jälkeä Pääkallosaaren eliölajeista, ja voitonhuuman jälkeen on näkyvästi surullinen. Kaikesta vallasta, voimasta, pelosta ja hurjuudesta huolimatta Kong on yksinäinen ja sellaisena tuomittu onttoon ja merkityksettömään elämään. Katsojan sympatiat loikkaavat salakavalasti Kongin puolelle ja loppukohtaus Empire State Buildingin huipulla on paitsi tiivistä toimintaa myös viimeisen jättiläisgorillan viimeinen taistelu onnellisuutensa puolustamiseksi.
Kokonaisuutena King Kong on kiistaton mestariteos ja sementöi Peter Jacksonin aseman mestarillisena ohjaajana. Parhaimman suorituksen siltikin tekee Andy Serkis joka saa digitaalimaskistaan huolimatta aikaan uskomattoman herkän ja traagisen suorituksen ja King Kong nousee siinä samassa pelkästä spektaakkelista todella koskettavien elokuvien kastiin.
nimimerkki: Jurpo
