The Killer (1989)
Keskiarvo
Arvostelut (4): 
Pikatuomiot (137):
Oma pikatuomio
John Woon ohjaajauran ehdottomana helmenä usein hehkutettu The Killer on kertomus hyväsydämisestä palkkamurhaaja Jeffreystä (Chow Yun-Fat), joka joutuu miettimään elämäänsä uusiksi. Jeffrey nimittäin vahingoittaa eräällä keikalla laulajatar Jennietä (Sally Yeh), joka menettää kyseisen tapaturman takia näkönsä täysin - ellei pääse leikkaukseen, johon hänellä ei ole varoja. Samaan aikaan Jeffreyn jäljille on päässyt väkivaltainen komisario Li (Danny Lee), jonka ajatusmaailma saa kuitenkin hiljalleen uuden suunnan.
Kaiken hehkutuksen jälkeen The Killer oli melkoinen pettymys. Leffan asetelmassa on runsaasti aineksia ystävyyttä pohdiskelevaan, hienoon ihmiskuvaan, mutta jatkuvat äksönkohtaukset ovat hukuttaa juonen alleen. Lisäksi Woo harhautuu välillä suorastaan rypemään korniuksissa, kuten hirveän yli-imelässä rakkauslaulussa, neitsyt Mariassa tai loputtomasti lentelevissä kyyhkysissä.
Huonosta leffasta ei silti ole kyse. Visuaalisuus on hyvin hanskassa, vaikka raina jynssääkin kuvallisia jippojaan usein lähes puhki. Viihdyttävän ulkonäön ansiosta hommaa katselee perusletkeänä aivot narikkaan-pläjäyksenä. Pintaa syvemmälle The Killer ei kuitenkaan pääse paneutumaan, joten sen korokkeelle nostaminen kummastuttaa allekirjoittanutta kovasti.
Pisteet: 
Arvosteltu: 11.07.2004
Katsottu: DVD
Joissakin elokuvissa vain yksinkertaisesti on sitä jotain. Jotkut elokuvat eivät herätä tietynlaisissa katsojissa minkäänlaisia tunteita mutta jotkut rainat kolahtavat välillä takaraivoon niin maanpirusti ettet itse huomaakkaa puhuvasi juuri siitä elokuvasta seuraavat kolme viikkoa. Seuraat tätä rainaa herkeämättä koko sen keston ajan ja olet valmis vaikka myymään pikkusiskosi lemmikkikilpikonnan sen tietyn elokuvan eteen. The Killer on minulle yksi näistä elämää suuremmista kuvista. Enkä kadu sen hankkimista hyllyyni pätkääkään.
Jeffrey (Yun-Fat Chow) on hongkongilainen palkkamurhaaja joka leipätyökseen listii kaiken maailman konnia ja nilviäisiä eri tahoille. Mutta Jeffrey ei olekaan mikä tahansa tappaja; sen lisäksi että Jeffreyllä on vakaa käsi ja runsaasti ammuksia, hänellä on myös jotain mikä useimmilta puutuu nykymaailmassa: moraali ja myötätunto. Jeffrey ei halua että viattomat, kuten naiset ja lapset, kärsivät valtaatekevien virheistä. Eräällä työkeikalla sattuukin hirvittävä onnettomuus: Jeffrey vahingossa sokeuttaa kauniin kapakkalaulajattaren Jennien (Sally Yeh). Jeffrey yrittää hyvittää karmeaa virhettään ottamalla vastaan vielä yhden työkeikan, jonka palkkiorahoilla hän aikoo kustantaa Jennien silmäleikkauksen. Sitten se on ohi hänen osaltaan. Ei enää teurastusta, ei enää ruumiita, ei enää viattomien kärsimistä.
Samaan aikaan tarkastaja Li (Danny Lee) aiheuttaa pidätyskeikallaan tahattomasti huonosydämisen naisen kuoleman ja poliisijohto uhkaa poistaa miehen virantoimituksesta liipasinherkän asenteen vuoksi. Hänelle annetaan kuitenkin seuraavaksi tehtäväksi suojella umpikorruptoitunutta, huumekauppaan sekaantunutta poliitikkoa, mutta pahaksi onneksi Jeffrey sattuu täräyttämään äijän hengiltä. Li alkaa tietysti jäljittää murhaajaa kuumeisesti ja tästä alkaa kahden miehen välinen taistelu, joka kääntyy pikkuhiljaa kahdenkeskiseksi kunnioitukseksi, ystävyydeksi ja kamppailuksi yhteistä vihollista, Triadia vastaan. Kolmantena pyöränä keitoksessa mukana on Jennie, jonka olisi mahdollisimman pian päästävä leikkaukseen tai hän saattaa menettää näkönsä loppuiäkseen. Kaikesta huolimatta jokainen ihminen tässä maailmassa ei kuitenkaan ole epäluotettava, vaikka se saattaa välillä siltä näyttää.
The Killer on lyhyesti loistava elokuva. Pläjäys saattaa ensi silmäykseltä näyttää pelkältä väkivallalla mässäilyltä, vaikka verenvuodatusta kyllä löytyykin riittämiin, mutta rainassa on mukana ennen kaikkea kaunis juoni miesten välisestä ystävyydestä, toveruudesta, ja kunnioituksesta. Mukana on myös sangen rujo rakkaustarina, joka ei taatusti pääty Hollywood-tyyliin. Älkää nyt kuitenkaan erehtykö luulemaan The Killeriä miksikään lässytykseksi, sillä sitä se ei suinkaan ole. Ukkoa kaatuu melkoiseen tahtiin ja punaista ruumiinnestettä lentää sammioittain. Ohjaaja-maestro John Woo itse varttui slummialuella, jossa jengien väliset raa"at taistelut olivat arkipäivää. Se myös näkyy hyvin selkeästi ennen kaikkea siinä ettei heppu ole juuri mitään pukudraamoja tehnyt, vaan lähes kaikissa Woon teoksissa väkivalta on kovin isossa roolissa. Pukudraamoja mitenkään halveeraamatta.
Niinpä Woolle onkin kehittynyt ominainen tapa kuvata väkivaltaa, jota niin monet ovat koittaneet apinoida mutta eivät ole siinä niin hyvin onnistuneet kun hongkongilais-mestari itse. Woon elokuville tyypillisiä ovat mm. hidastukset, tavaraa on ilmassa todella paljon, jokaista heppua kohden käytetään noin 14 luotia, lippaita aseissa ei juuri vaihdella, tietysti ammutaan kahdella asella yhtaikaa ja tämän upean väkivaltaoopperan aikana kyyhkysiä lentelee ympäriinsä. Rauhan välittäjälintuja. Joku oli laskenut tässäkin rainassa raatoja tulevan kaiken kaikkiaan 120 kappaletta. On se helppo uskoakin, sen verran on pojilla Pohjanmaan rautaa ilmassa. Tähän eivät useimmat Hollywood-ohjaajat pystyisi unissaankaan ja ainakaan lopputulos ei olisi niin maaginen tai sujuva kun Woolla. Mm. Max Paynen tekijät ovat ottaneet kovasti vaikutteita Woon elokuvista ja kyllä se näkyykin.
Roolisuoritukset sopivat elokuvaan erinomaisesti. Chow Yun-Fat tekee hienon roolisuorituksen palkkatappajana, jolla on ison aseen lisäksi myös vielä isompi sydän. Loistava on myös Sally Yeh kahden miehen välillä tasapainoilevana Jennienä, kuten myös lopussa tarinan hieman kyseenalaiseksi sankariksi nouseva Danny Lee. Myös tämä elokuva on näyttelijöiden juhlaa, kolmen pääosan merkitys korostuu eteenkin mahdollsimman anti-Hollywood-tyylisessä karussa loppukohtauksessa. No, ainakin rakastavaiset saavat toisensa. Kun asiaa ajattelee tietyltä kannalta.
Ennen the Killerin katsomista olin vielä suht koht ummikko Hong Kong-pläjäysten suhteen mutta siitä huolimatta (tai ehkä juuri sen vuoksi) The Killer räjäytti pankin minun kohdallani. Elokuvaa, joka onnistuu näin upeasti sulauttamaan keskenään herkän draaman ja eeppisen verenvuodatusoopperan jossa pyssyt laulaa koko rahan edestä, saa hakemalla hakea. Eikä välttämättä siltikään löydä. Jos pidit Face/Offista, no... kaikki mistä pidit siinä on todennäköisesti tehty The Killerissä vieläkin paremmin ja, mikä tärkeintä, tyylillä. Jokaisen vähänkin enemmän elokuvia harrastavan pitäisi vakavasti harkita The Killerin katsomista. Se on nimittäin suotta suurelta yleisöltä piiloon jäänyt upea draaman ja väkivaltaoopperan sekoitus.
Pisteet:
Arvosteltu: 16.11.2003
Katsottu: DVD
Jeffrey(Chow Yun-Fat) on tappaja ammatiltaan. Hän erittäin hyvä tässä ammatissa ja vaikka toisin voisi luulla, hänellä on sydän paikallaan. Jeffrey ei tahdo nähdä viattomien kärsivän bisneksissä. Eräällä keikalla Jeffrey kumminkin haavoittaa pysyvästi kaunista kapakkalaulajaa, Jennietä. Jeffrey soimaa itseään aivan hel**tisti ja hän päättä tehdä vielä yhden keikan, ison keikan, jolla hän voisi rahoittaa Jennien tarvitseman leikkauksen. Toisaalla taas on kyttä nimeltä Li(Danny Lee), joka uskoo aseisiin ja oikeuden toteutumiseen useimmiten väkivaltaisella tavalla. Hän on villi kyttä, joka erään jutun myötä ajautuu Jeffreyn kannoille. Pian nämä kaksi liipasinherkkää miestä törmäävät ja siitä alkaa uskomaton tarina selviytymisestä, ystävyydesta ja tappamisesta.
John Woo ja Chow Yun-Fat olivat minulle tuttuja nimeltä ainakin muutamasta länsimaisesta leffasta. En ole ikinä ennen katsonut yhtään HK-leffaa, joita "kehutaan" kaikkein sairaimmiksi ja väkivaltaisimmiksi. Täytyy myöntää, että kehujat ovat oikeassa ainakin väkivallan suhteen. Tämä on aivan uskomattoman hyvää toimintaa! Pistoolit laulavat ja ammukset aivät näytä loppuvan millään. En ole aikoihin nähnyt ukkojen lakoavan yhtä nopeasti ja näin hienolla tyylillä! Olen kuullut joitain huhuja, että ruumislaskuri yltäisi jopa 140 ja se voi pitää paikkansa. Omalla tavallaan tämä on aika kaunistakin, kun pahat pojat saavat vähintään kuusi kutia masuun.
John Woon ohjaustyyli tuli ennenstään tutuksi Face/Off:ssa ja Mission Impossible 2:ssa. Sillä tyypillä on jokin asia hidastuksiin ja kyyhkysiin. Killerin visuaalinen puolikin aivan älyttömän kaunis. Taistelu kirkossa on todella komeaa. Nopeasti liikkuvat ihmiset, kyyhkysten siipien läpsytys ja Neitsyt Maria. Veri roiskuu vuolaasti pisaroina, kun ammuttu hahmo retkahtaa taaksepäin. Onko olemassa mitään kauniimpaa? Chow Yun-Fatin Jeffrey on keskeisin hahmo ja oikeastaan hän varastaa sympatian jo viidessä minuutissa. Jeffrey ja Jennie tarjoavat präiskyttelyn lisäksi aika rujon rakkaustarinan. Lopun kohtaus kirkon edessä nostaa varmasti luun kurkkuun.
Jos muutkin HK-leffat ovat tällaisia niin minä ainakin rupean ostelemaan niitä enemmän. Minä annan palttua Hollywood-toiminnalle. Se on varma.
Pisteet:
Arvosteltu: 01.11.2003
Katsottu: DVD
Kun aletaan puhumaan John Woosta, uskon monelle tulevan mieleen ukon Hollywood-tuotokset, kuten Face-Off tai Mission Impossible 2. Eikä muisteta ukon Hong Kong –tuotoksia, joista kaikki alkoi. Raivokkaat taistelukohtaukset, kaksintaistelua aseiden kanssa, balettimaista tanssia aseiden kanssa, näyttäviä toimintakohtauksia ja kyyhkysiä – nämä ovat Woon käsialaa. Kaikki mitä näette esim. Face Offissa on nähty arvosteluvuorossa olevassa Killerissä parempana.
Killer on suoraviivainen toimintapläjäys, josta ei voi kieltäytyä. Se on puhdas HK –leffaa ja parasta Woota. Woo ei ole päässyt näyttämään taitojaan länsimaisissa elokuvissa, mutta kyllä se aika koittaa ja silloin luodit lentelevät Woon tyyliin.
Chow Yun-Fat on päättänyt jäädä eläkkeelle tappajan hommista, mutta yksi keikka on vielä tehtävä. Hän vahingossa vahingoitti ammuskelun aikana yhtä naista niin, että hän menetti näön. Nyt hän tekee viimeisen keikan rahoittaakseen naisen näköoperaation. Helppoa ei tule olemaan, kun pomo pettää hänet ja nyt hänen perässä on sekä kytät ja roistot. Danny Leen esittämä etsivä pyrkii innokkaasti pidättämään ukon, mutta lopulta päätyy miettimään ja tulee siihen tulokseen, että ukkoa on autettava…
Killer on kaikin puolen näyttävä toimintapätkä, joka ei ole aivot narikkaan –osastoa. Tai miten nyt sen ottaa, antaako kohtausten puhua puolesta vaiko kääntyykö elokuvan sanomaa kohti. Enivei, ihan sama, kunhan koko ajan hyvä meininki jyllää.
Loppua kohti on pakko sanoa elokuvan olevan täyttä viiden tähden kamaa. Killer on sellainen elokuva, joka viihdyttää koko kestonsa ajan, jopa actionhullut saavat mahansa täyteen.
Jos joskus pienen elämänne aikana mietitte katsovanne jonkun honkkaripätkän – varmista, että se on Killer. Ette takuulla tule pettymään.
Pisteet:
Arvosteltu: 02.10.2003
Katsottu: DVD
