Karate Kid III (1989)

Karate Kid -klassikon toinen sequel on onnistunut elokuva, joka saa hymyn nousemaan huulille ja eräässä välissä jopa tipan linssiin.

Kolmas "kurkipotku" valmistui jopa kolme vuotta edellisen osan jälkeen. Vaikka elokuvan teko kesti vuotta pidempään kuin viime kerralla, on elokuva siitä huolimatta todella uskollinen edeltäjilleen. Karate Kid Part III on käytännössä sama elokuva kuin viimeksi, mutta pienillä muokkauksilla, sillä mm. elokuvan maaperänä toimii jälleen se tuttu ja turvallinen 'supervalta', Yhdysvallat. Samoja elementtejä tarjoillaan roppakaupalla, 'kuolemantaistelusta' ja romanssista alkaen.

Elokuva alkaa suunnilleen siitä, mihin edellisessä osassa päästiin. Edellisistä osista tutut Daniel (Mucchio) ja Miyagi (Morita) ovat palaamassa Okinawalta, kun Daniel saa päähänsä sijoittaa college-rahansa bonsai-kauppaan, joka on ollut Herra Miyagin haavena jo vuosia. Miyagi ei ensin suostu ottamaan tarjousta vastaan, mutta heltyy lopulta, jolloin Daniel ja tämän sensei ovat virallisesti bisneskumppaneita. Danielin on kuitenkin palattava Karate-turnaukseen puolustaakseen titteliään, mutta Miyagi ei suostu allekirjoittamaan tarvittavaa paperia. Daniel-sanin ja Mr. Miyagin suunnitellessa liikettään miettii Cobra Kai -dojon johtaja Terry Silver (Griffith) seuransa tulevaisuutta. Hän lyö hynttyyt yhteen ensimmäisestä osasta tutun, kostoa hautovan John Kreesen kanssa. Mukaan mahtuu myös karaten paha poika, Mike Barnes. Näin ollen ansa on valmis, Daniel vain pitää enää saada kilpailuun mukaan.

Kolmas kurkipotku on juuri oikeanlainen lopetus alkuperäiselle Karate Kid -trilogialle, joka on jokaisen pikkupojan päiväuni. Vaikkei elokuva ylläkään aivan samalle tasolle kuin kaksi edeltäjäänsä, ei sitä siitä huolimatta voi sanoa aivan surkeaksi tekeleeksi. Elokuvassa on paljon hyviä elementtejä ja vaikka se on jo toinen jatko-osa, se ei millään tavalla pyri kopioimaan edeltäjiään, mikä on ainoastaan hyvä asia.

Avildsen jatkaa hallittua ja hiottua ohjaustyyliään, joka toimii suunnilleen joka ikisellä osa-alueella. Leffa kuvaa suuria tunteita, mm. vihaa, rakkautta ja kostonhimoa, eikä mitään näistä ole viety äärinmäisyyksiin.

Elokuvan näuttelijäkaarti tekee jälleen vallan onnistunutta työtä. Mucchio jatkaa Danielin roolissa lähes täydellisellä suorituksella miehen/pojan taitojen mukaan. Pat Moritan esittämä Miyagi on jälleen se sama vanha itsensä; viisas, rauhallinen ja koominen hahmo, johon ei voi olla rakastumatta.

Yhteenvetona Karate Kid -klassikon toinen sequel on onnistunut elokuva, joka saa hymyn nousemaan huulille ja eräässä välissä jopa tipan linssiin.

WreckMe666
Käyttäjä, 21 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 30.06.2010
Katsottu: Kotona

Selvästi heikompi elokuva, kuin kaksi edellistä.

Tapahtuipa niin, että vuonna 1984 julkaistiin elokuva, nimeltä Karate Kid. Elokuvasta tuli melko suuri menestys ja se nostatti kansainvälisen karatebuumin. Tämän menestyksen innoittamana, elokuvan ohjaaja John G. Avildsen innostui tekemään siitä jatko-osan, joka valmistui paria vuotta myöhemmin. Tämä kakkososakin oli elokuvana vielä aika hyvä, vaikkakin alitti ykkösosan sille asettaman riman. Sitten tästä vielä kolme vuotta myöhemmin Avildsen teki vielä kolmannen osan, eli vuonna 1989. Tämän osan laadukkuus oli suuri kysymysmerkki. Kaikkihan tietävät, että yleensä jatko-osien taso tippuu aina hieman alaspäin edellisestä. Kolmosen kohdalla kävi myös näin.

Miyagi (Morita) ja Daniel (Macchio) palaavat Japanista kotoiseen Amerikkaan. Daniel saa kuulla, että hänen äitinsä on lähtenyt hoitamaan erittäin sairasta setäänsä. Näin Daniel jää asumaan yksin senseinsä ja hyvän ystävänsä, Miyagin luokse. Sitten yhtäkkiä Daniel saa päähänpiston perustaa Bonsai-liike, Miyagin pikkuisille Bonsaipuille. Miyagi suostuu, vaikka ei pidäkkään, että Daniel tuhlaa opiskelurahansa ja aikansa Miyagin unelmille. Mutta silti he perustavat liikkeen. Samaan aikaan Cobra Kai:n johtaja, Terry Silver (Griffith) miettii seuran tulevaisuutta. Tärkeä sensei on luopumassa toivosta ja lähteekin lomailemaan toiselle puolelle maapalloa. Silti Silver kertoo hänelle viimeisestä päähänpistostaan, ennen kuin hän lähtee. Daniel LaRusson mestaruus on saatava ja tähän hommaan on palkattu juuri oikea henkilökin, Karaten paha poika, Mike Barnes. Barnes, parine kaverineen tuleva kerta toisensa jälkeen painostamaan Danielia liittymään turnaukseen ja lopulta saavat hänen nimensä paperiin. Miyagi ei ole tästä mielissään, eikä suostu opettamaan Danielia. Niimpä hänen pitää yksin valmistautua koitokseen. Lopulta kuitenkin juonitteleva Terry Silver suostuu auttamaan Danielia ja valmentamaan häntä turnaukseen. Ja Daniel-rukka on tyystin pihalla koko tapahtumaketjusta, ja uskoo sinisilmäisesti Silverin arvokkaaseen apuun.

Karate Kidin kolmososa on selvästi heikompi elokuva, kuin kaksi edellistä. Siinä vaan ei ole enää mukana sitä samaa fiilistä, mitä oli ykkösessä ja kakkosessakin vielä vähäsen. Tuntuu, että kolmososa on väännetty väkisin, koska oli pakko saada yksi jatko-osa lisää, että sarjaa voisi kutsua trilogiaksi. Näyttelytyö on ihan keskivertoa, Macchio ja Morita pelastavat siitä paljon. Avidsenin ohjaus on ihan kelpoa, mutta täytyy sanoa, että samaa loistoa ei ole enää jäljellä. Kolmososa alittaa aikaisempien osien sille asettaman riman selvästi, mutta jatko-osana se on vielä ihan tyydyttävä. Ei tämä siis mikään turha elokuva ole, ei todellakaan. Kyllä tämän nyt kerran katsoo läpi ihan mielenkiinnostakin.

Siis jos kaksi aikaisempaa osaa kolahtivat, katso tämäkin, mutta muussa tapauksessa voit kyllä jättää väliinkin.

nimimerkki: Tolppanen

Tolppanen
Käyttäjä, 38 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 27.11.2005
Katsottu: Kotona

Jatko-osat vain heikkenevät osa osalta. Ensimmäisen osan kurkipotkua ei voita mikään.

Jatko-osat vain heikkenevät osa osalta. Sama juttu pätee Karate Kideihin. Tällä kertaa Daniel (Macchio) jää asumaan Miyagin (Morita) luokse, kun äiti menee hoitamaan kuolevaa setäänsä. Daniel käyttää opiskelurahat Miyagin Bonsaikauppaan. Daniel pakotetaan osallistumaan karateturnaukseen, mutta Miyagi ei suostu opettamaan häntä ja hän menee väärälle puolelle. Terry Silver (Thomas Ian Griffith) alkaa opettamaan Danielilla vaarallisia liikkeitä ja väärää karatea. Uusi tyttökin on mukana kuvioissa.

Ensimmäisten kymmenen minuutin jälkeen ei elokuvaa voi ottaa tosissaan. Vain Macchio ja Morita ovat ainoita ketkä osaavat koko leffassa näytellä. Thomas Ian Griffith on kauhea ylinäyttelijä, jota on vaikea sietää. Vaikka ohjaajana jatkaakin Avildsen, niin ei tässä ole sitä aikaisempien osien tunnetta. Ensimmäisen osan kurkipotkua ei voita mikään.

Kahden ensimmäisen osan kasarimeininki iski minuun oikein kunnolla, mutta tässä ei ole sitä samaa tunnetta. Macchiokin on tässä jo 27-vuotias ja tässä hän esittää jotain kymmentä vuotta nuorempaa teinipoikaa. Elokuva on täynnä kliseitä ja lopunkin voi helposti arvata. Pelkkää perusviihdettähän tämä on, jota voi katsella jossain aivottomassa mielentilassa.

Ei tämä nyt mikään ihan onneton ole ja kyllähän tämän seurassa ainakin yhden illan istuu. Pisteitä ei nyt kovin paljon heru, mutta ainakin kaikki karatea harrastavat pikkunulikat voivat innostua tästä.

Thoke
Tykittäjä, 613 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 09.02.2004
Katsottu: Kotona