Grindhouse: Planet Terror (2007)

- Hei Quentin.
- No hei Robert.
- Mitä jos tehtäis semmone leffa jossa ei olis juonta ja joka olis itsetarkoituksellisen väkivaltainen?
- Kertoisko se barbaareista tai sadistisista natsimimmeistä?
- Ei oikeestaan kun mä aattelin semmosta missä olis juttua hullujen tiedemiesten keksimistä tuhoaseista ja höyrähtäneestä armeijan joukko-osastosta.
- Hä!? Miten sä keksit noin nerokkaan juonen? Sitähän ei käytetty ikinä ennen!
- Jotenki vaan tuli mieleen. Ja sitte se olis tyylikkäästi tehty vanhoja b-leffoja kunnioittaen.
- Toimiikohan toi?
- No ei se muuten toimiskaan mutta jos siinä on Quentin Tarantinon nimi sitä pidetään mestariteoksena.
- Aijoo... Kai siinä olis tosi nimekkäitä näyttelijöitä.
- Joo, Bruce Willis voitais laittaa nimelliseen "pääroolin". Mutta ei liikaa repliikkejä sille ettei se varasta roolia iso-Q:lta.
- Käsikirjoitustahan ei sitte tarvitakaan. Tän on pakko menestyy.

Tähän tapaan on todennäköisesti elokuvan tekijätiimi käynyt keskustelua ennen työn aloittamista. Robert "Quentin Tarantinon kaveri" Rodriguez on tehnyt leffan jossa Tarantinon tyyli ja kädenjälki näkyy vähän liiankin selkeästi. Mutta mikäs siinä. Minähän pidän b-leffoista ja tämä on rehellisesti sellainen. Kuvanlaatuakin on huononnettu tarkoituksella ja väliin on lyöty feikkitrailereita jotta homma toisi roskaleffat paremmin mieleen. Tarkoituksellisissä trash-leffoissa on kuitenkin jotain ongelmallista: ne ovat liian hyviä, niissä on liian hyviä näyttelijöitä eivätkä ne vilise virheitä ("Snakes on a Plane" tekee poikkeuksen). Dialogi on suurimman osan ajasta joko tarkoituksellisen hölmöä, klišeistä tai molempia. Tarina itsekin vilisee käsittämättömiä typeryyksiä ja kyllähän pöydänjalasta ihan hyvän tekojalan saa. Puujalkavitsit ovat joka tapauksessa parhaita. Toiminta on kuitenkin näyttävää ja sopivan päätöntä, ja sitä on paljon.

Grindhouse: Planet Terror on silmin nähden ylpeä trash-statuksestaan ja pyrkii kovasti syöksymään pää edellä tähän syöveriin vielä syvemmälle. Tässä onnistutaan kuitenkin vain osittain, ja kuten sanottu tarkoituksellisen huonoissa leffoissa ei yksinkertaisesti ole samaa viehätystä kuin oikeasti huonoissa. On tämä silti viihdyttävä toimintapätkä ja tavoittaahan Planet Terror osan aitojen b-leffojen vetovoimasta, vaikka kokonaisuus haiskahtaakin vahvasti laskelmoidulta. Vaikka kokonaisuutena onkin kyseessä hyvä (roska)leffa, niin pakkohan tälle on antaa se arvosana jota tekijät niin kovasti tuntuvat sille haluavan.

Pisteet:
Arvosteltu: 15.09.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Miihkali
Tähtääjä
95 arvostelua

Olipa kerran ystävykset Quentin Tarantino ja Robert Rodriguez. Nuorempina he rakastivat käydä katsomassa B-luokan splatter elokuvia elokuva teattereissa. Elokuvat olivat väkivaltaisia ja älyttömiä ja niitä tuli koko ajan putkeen ja niitten välissä tuli trailereita. Nykypäivänä sellaisia elokuvia ei enää tehdä ja ystävykset QT ja RR ovat huolissaan. Joten he päättävät itse tehdä sellaisen. Syntyy Grindhouse.

Grindhouse oli kaverusten ohjaama exploitaatio-splatterelokuva, joka muodostuu kahdesta elokuvasta, jotka ovat Rodriquezin Planet Terror ja Tarantinon Deah Proof kaksi yhden hinnalla periaatteella. Leffojen välissä on myös feikkitrailereita joita ovat ohjanneet mm: Itse Rodriguez ja Eli Roth.

Nyt on sitten kyse Planet Terrorista. Mites Rodriguezin aiemmat leffat? Mariachi-trilogia, Hämärästä aamunkoittoon ja nyt uudempana loistava, mahtava Sin City. Lisäksi joitain lastenleffoja. Joten aloittaessa elokuvaa tiesin suunnilleen mitä odottaa. Loistavaa ja veristä splatter-toimintaa. Ja olin aivan oikeassa. SIllä Planet Terror ei pettänyt.

Eletään Texasilaisesa kylässä jossa Luutnantti Muldoonin (Bruce Willis) johtama sotilasjoukko on suorittamassa operaatiota jonka tarkotuksena olisi tappaa Osama Bin Laden. No, keikka sitten menee hieman pieleen ja lopputuloksena on että tuo samainen kylä kuhisee verenhimoisia zombeja. Leffan keskipisteessä kuvataan sitten Cherry Darlingia (Rose McGowan) ja hänen exäänsä El Wrayta ( Freddy Rodriguez) pakenemista zombeilta. Verta ja ruumiinosiahan ei säästellä, eihän?

Leffan pääkaksikko on dynamiittia. Freddy Rodriguez, joka ei ole mitään sukua ohjaajalle (vaikka niin voisi kuvitella) on loistava kovis El Wrana. Rose McGowanissa on monenlaista silmäniloa. Rose näytteli myös Tarantinon Death Proofissa. Nyttemmin Coenien menestysleffassa Menetetyssä maassa näytellyt Josh Brolin vetää hauskan roolin Doc Blockina. Bruce Willisiltä hieman tavallisesta poikeava rooli, mutta ei se elokuvaa huononna. Elokuvaa taas parantaa itse Tarantinon loistavan hauska rooli yhtenä sotilaista, jonka on vaikea pitää housuja jalassa ja sisukaluja sisällään. Lyhyessä sivuroolissa vilahtaa jopa Black Eye Peasin naissolisti Fergie simien ilona.

Planet Terror on loistavaa räiskettä jota katsoo erittäin mielellään. Lukeutuun Rodriquezin parhaisiin leffoihin ja ei niin tunnettuna ollut Freddy Rodriguez varmasti muistetaan tämän jälkeen. Elokuvan ikäraja K-18 tulee syystä sillä tässä elokuvassa tosiaankin liioitellaan sillä kun vertaa muihin elokuviin niin ei tavallisella aseella ampumisesta rintaan tule näin paljoa verta. Mutta saitte minutkin kiinnostumaan näistä vanhoista Grindhouse-pätkistä. Planet Terror rules! Jatkakaa tätä rataa!

Pisteet:
Arvosteltu: 26.02.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

QT
Käyttäjä
31 arvostelua

Texasilaisessa pikkukaupungissa sattuu ja tapahtuu. Luutnantti Muldoonin (Bruce Willis) johtama sotilasryhmä on palannut komennukselta Afganistanista, jossa he altistuivat hallituksen uudelle DC-2 kaasulle ja nyt tarvitsevat sitä elääkseen. Kaasua kauppaa tiedemies Abby (Naween Andrews), mutta kaupat eivät ehdi alkaa, kun heidän välillä puhkeaa riita ja kaasut leviää pitkin kylää saastuttaen jokaisen eteen tulevan. Läheiseen kahvilaan eksyy juuri stripparin hommat lopettanut Cherry Darling (Rose McGowan) ja hänen ex-poikaystävänsä El Wray (Freddy Rodriguez), mutta tapaaminen jää lyhyeksi kun mätänevät ihmiset ovat ottamssa valtaansa koko kaupungin. Paikkakunnan lääkärilla William Blockilla (Josh Brolin) pitää kiirettä kun vastaanotto täytyy koko ajan mätänevistä ihmisistä.

Olen sanaton positiivisessa mielessä. Montakaan elokuvaa en tänä vuonna ole ehtinut katsoa, mutta Planet Terror iski kuin tuhat volttia. Quentin Tarantinon Death Proof oli allekirjoittaneelle todella yhtä-tyhjän kanssa kokemus, joten aluksi Planet Terroria kohtaan ei odotuksia ollut, mutta Robert Rodriguez on tehnyt komean mestariteoksen, joka vetää vertoja monille viimevuosien elokuville. Robert Rodriguez on ollut yksi viime aikojen parhaimmista elokuvien tekijöistä, joka loi mm parhaimman sarjakuva-adaption Sin Cityn, elikkä tällä miehellä mielikuvitusta riittää ja sen huomaa Planet Terroria katsellessa.

Planet Terror sisältää silmitöntä verenroiskimista, mutta Robert Rodriguez tekee gore- ja splätter kohtaukset sopivasti kieliposkessa ja kerrankin oikeamielinen huumori on osunut oikeaan elokuvaan. Josta kertoo kohtaus jossa Willisin esittämä Muldoon kertoo tappaneensa Osama Bin Ladenin, eli yhteiskunnallekin vitsaillaan mukavasti.Kuvaus ja häikäisevän hieno visuaalinen maailma kohtaavat toisensa upealla tavalla ja joutuuhan filmikela-katkeamaankin yhdessä herkässä kohtauksessa. Suomen k-18 on täysin paikallaan, kun ruuminosia ja visvaa vilisee ruudulla enemmän kuin Bad Tastessa ja Evil Deadissa yhteensä. Parhaimillaan eksploitaatio pääsee täydelle teholle lopulla kun Quentin Tarantinon mainio sivurooli pervessinä sotilaana, jolla on vaikeuksia pitää sisuskaluja sisällään.

Robert Rodriguezin mielikuvitus on täydellä vauhdilla tarinan kerronassa, josta löytyy mainioita hahmoja, vaikka muutamaan tulevaankin elokuvaan. Freddy Rodriguez on todellinen sankari-äijä, joka joutuu ajamaan lasten mopolla zombeja pakoon. Bruce Willis häärii täysin päinvastaisessa roolissa missä hänet yleensä on nähty. Josh Brolinin esittämän lääkärin vastaanotolla voi saada, jopa kipua lisää. Michael Biehnin näyttelemällä poliisilla pitää kiirettä, kun kaupunki pitäisi turvata ja samalla pitää silmällä El Wraytä.Rose MacGowan heiluukin sitten kauniina sankarittarina, joka pistää haisemaan kunnolla. Planet Terror on vuoden kovin elokuva ja viimeistelty eksploitaatio mestariteos omassa sarjassaan.

nimimerkki: Jalmari

Pisteet:
Arvosteltu: 24.01.2008
Katsottu: DVD

Arvostelija

Jalmari
Vieras

Planet Terror on Robert Rodriguezin luoma todiste siitä, että kauhuleffojen saralla menneet vuosikymmenet eivät takuulla tule jäämään unholaan - varsinkaan B-splättereiden ajat. Ja tätä leffaa katsoessa alkaa toivoa, ettei näin toivottavasti käykään, sillä se määrittelee täydellisen kaiken kattavasti sen, mikä tuossa entisaikojen suositussa kauhun alagenressä on niin puoleensavetävää.

Planet Terrorin juoni on niin älytön ja kliseinen, että sen kuullessaan ei voi mitenkään odottaa vakavalla otteella tehtyä elokuvaa. Teksasilaisessa sotilastukikohdassa pääsee irti hermokaasua, joka muuttaa kaikki sille altistuneet ihmiset - arvasitte oikein - zombeiksi! Ja mitäpä muitakaan pelastajia tähän kiperään tilanteeseen voisi odottaa kuin - naulan kantaan taas - pikkukaupungin asukkaita! Cherry Darling on stand up -koomikoksi haluava strippari, joka kohtaa rasvaisessa grillibaarissa vanhan rakastajansa, pyssysankari El Wrayn. "Onnellisten" sattumien kautta he päätyvät porukkaan kastikkeita väsäävän baarinpitäjän JT:n, tämän sheriffiveljen ja murhaavaa aviomiestään pakenevan sairaanhoitajan kanssa, ja päättävät pistää zombit palasiksi ja pelastaa maailman.

Mullan alla -sarjasta tuttu Freddy Rodríguez (ei sukua Robertille) vetää täydellisen roolin rankkaakin rankempana El Wrayna, persoonana, joka on kuin suoraan repäisty 70-luvun toimintakauhuleffan pääosasta. Rose McGowan taas on hänelle sopiva kovapintainen ja seksikäs pari Cherry Darlingina, joka nouseekin rymistelyn aikana jopa Wray'ta kovemmaksi sankariksi. Mukaan on myös taitavasti heitetty ei-niin-tuttua porukkaa ja pari takavuosilta mieleen muistuvaa tähteä. Jeff Fahey ja Michael Biehn ovat hauskoja kliseisinä teksasilaisina veljeksinä, Josh Brolin varastaa leffan suurimman roiston tittelin rujona ja vähintäänkin epämiellyttävänä tohtori Blockina, ja hänen epäonnista vaimoaan näyttelevä Marley Sheltonkin on kivaa täytettä, vaikka jääkin elokuvan unohdetuimmaksi hahmoksi. Ja ai niin, kyllähän nyt Rodriguez vielä saa mukaan mahtumaan Bruce Willisin ja Quentin Tarantinonkin. Tarantino varsinkin irrottaa roolissaan katsojasta parit hyvät naurut taas kerran.

En varmaan koskaan ole nähnyt näin viihdyttävää kieli poskessa tehtyä elokuvaa. Dialogin aikana saa nauraa melkein koko ajan - milloin kliseisyydelle, milloin mielettömyydelle. Ja sama pätee kaikkiin toimintakohtauksiinkin. Veritehosteet ovat huvittavia, tarkoituksellisen yliampuvia ja liioiteltuja, kun porukka menee täysin muusiksi parista luodista ja zombit repivät ihmiset hajalle sekunnissa. Loppua kohden elokuva alkaa suorastaan mässäillä omalla "over the top" -asenteellaan, ja lopulta sankarit tekevät niin epärealistisia ja hulluja temppuja, että leffan aikana ei voi millään pysyä täysin ilmeettömänä.

Kaiken räjähtelyn, räiskinnän ja roiskinnan lomassa voi keskittää mielenkiintonsa myös siihen salettiin seikkaan, että Planet Terrorin vanhanaikaista tunnelmaa ei olisi voinut saada paremmaksi. Tehosteiden, hahmojen ja juonen kökköyden lisäksi kuva surisee ja pätkii, ja 80-luvun midnight-henkeä kumartelevat taustamusiikit kruunaavat kokonaisuuden. Ilman tuttuja näyttelijöitä voisi luulla satavarmasti katsovansa tosi vanhaa kulttileffaa. "Täähän on se yks, jonka mie näin telkkarista joskus yli 10 vuotta sitten..."

Sen, minkä Rodriguez teki From Dusk Till Dawnissa, hän tekee nyt paremmalla konseptilla ja vie sen TODELLA monta astetta pidemmälle. Kunnia olkoon eilispäivien aikojen! Nykyäänkin elokuvamaailmasta tulee paljon roskaa, mutta ennen roskasta osattiin tehdä hyvää.

nimimerkki: Zelner

Pisteet:
Arvosteltu: 28.12.2007
Katsottu: DVD

Arvostelija

Zelner
Käyttäjä
9 arvostelua

"Where's.. the.. shit?"

Grindhousen toinen puolisko. Robert Rodriguezin ohjaama Planet Terror on itse asiassa se ensimmäinen leffa tuplanäytöksestä, mutta meillä ja muualla Planet Terror ja Death Proof jouduttiin katsomaan erikseen. Planet Terror on hieman onnistuneempi eksploitaatio-leffa kuin Death Proof ronskin huumorin, loistavien hahmojen ja hyvin toteutettujen gore-efektien ansiosta. Planet Terror antaa viimeistään tarkoituksen sanalle roskaviihde ja mitä Grindhouse meininki todella tarkoittaa. Luvassa on irtoraajoja muutaman tulevan kauhuelokuvan verran ja ajatukset kannatta heittää vapaalle teatteriin mentäessä.

Jossain päin Texasia Planet Terror käynnistyy kun Go-go tanssija Cherry Darling (McGowan) ottaa loparit töistään. Samaan aikaan armeija puutuu hiljattain Osama Bin Ladenin jahdissa olleen eversti Muldoonin (Willis) johdolla erääseen kemikaalikauppaan, joka menee pieleen ja kemikaalit vapautuvat ympäristöön ja muuttavat läheiset ihmiset zombeiksi. Läheiseen sairaalaan alkaa tulla ihmeellisiä potilaita, joita Dr Block (Brolin) ei aluksi ymmärrä. Onneksi paikalle sattuu myös kovapintainen El Wray (Rodriguez), joka yhdstää voimansa paikallisen sheriffin Haguen (Biehn) ja muiden eloonjääneiden kesken. He aloittavat taistelun zombeja vastaan, joiden alkuperä johtaa takaisin Muldoonin ja hänen armeijansa luokse.

"No more dead bodies for daddy tonight"

Robert Rodriguezin ohjaama Planet Terror on yksi parhaista b-luokan kohelluksista mitä on tehty. Se on yhtäaikaa hirtehisen hauska, että sadistisen julma, mutta kepeä huumori puree tarinaan enemmän kuin hyvin. Kuvaus on jälleen mukavan vanhanaikaista, kuva repeilee ja katkeilee välillä. Siinä missä Death Proof jäi muutamassa kohdassa hieman junnaamaan paikalleen, menee Planet Terror suoraviivaisesti maaliin. Matkan aikana ei kenenkään pitäisi jäädä kylmäksi.
Planet Terrorin visuaalinen asenne on erinomainen. Räjähtelevät päät ja muut ällötykset eivät pitkään aikaan ole näyttäneet näin hienoilta. Rodriguez rikkoo jo hyvän maun rajoja tyylikkäästi. Jos Evil Deadit ja Peter Jacksonin alkupään tuotanto olivat mieleesi älä jätä Planet Terroria näkemättä.

Planet Terrorin parasta antia ovat hahmot, jotka ovat todella huvittavia. Freddy Rodriguez on mainio kovapintainen sankari El Wray. Rose McGowan on ultrahot konekivääriä jalkansa tilalla heiluttavana Go-go tanssijana. Menneiden vuosien sankarit Michael Biehn ja Jeff Fahey muodostavat hauskan parivaljakon. Josh Brolin pääsee irrottelemaan kunnolla Dr. Blockina. Bruce Willis hoitaa loistavasti karskin Everstin roolin ja on mukava nähdä Willis välillä hieman häijymmässä roolissa. Lostin Naveen Andrews tekee myös hauskan roolin. Kaikki voittaa kuitenkin itse Quentin Tarantinon pieni rooli sotilaana, jonka naama putoaa lattiaan kirjaimellisesti.

Kokonaisuutena Planet Terror vetää vertoja lähes kaikille viimeisen 20-vuoden aikana tehdyille splätter, gore- ja zombie-elokuville ja lukeutuu tämän vuoden kärkikastiin. Robert Rodriguezin menu on lähes täydellinen roskaviihdepaketti ja onnistunein kauhukomedia tällä vuosikymmenellä. Grindhouse-puoliskosta helposti se parempi eksploitaatio-elokuva. Toivottavasti dvd:n julkaisussa saadaan nähdä tämä paketti tarkoituksellisessa muodossaan.

"What the fuck is this?""Their balls, sweetheart"

nimimerkki: andy

Pisteet:
Arvosteltu: 20.07.2007
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

andy
Käyttäjä
304 arvostelua

Elokuva kuuluu Quentin Tarantinon ja Robert Rodriguezin hilpeään double feature -kokeiluun. Ikivanhoista likaisista ja mielenvikaisista(*) grindhouse-pätkistä innoituksensa saanut kahden elokuvan rosoinen kokonaisuus haluttiin Euroopassa jakaa kahdeksi erikseen esitettäväksi leffaksi.

Kierrätys on päivän sana, ainakin jos on uskominen Tarantinoa ja Rodriguezia. Rodriguezin Planet Terrorissa on periaatteessa hyvin vähän mitään uutta. Toisaalta se ei ole myöskään missään tapauksessa sellainen vanha ja hölmönoloinen B-luokan toimintapräiskäys, jollaiseksi se on yritetty rakentaa. Viime vuonna valmistunut Snakes on a Plane oli jossain määrin samaa kastia; tarkoituksellisen kehnosti kirjoitettu, ylilyöntejä ja ällötyksiä tarjoava viihdepaukku. Sellaisesta saavat eniten irti ne, joilla on ymmärrystä kierolle huumorille, mutta myös ”huonojen” elokuvien tuntemusta. Parin hassun filmin jälkeen on tietysti liian aikaista hihkua, mutta ehkäpä meille on tässä syntymässä uusi elokuvien alagenre. Sellainen, jossa uuden teknologian hienous kätketään ja rähmäinen action elää.

Rodriguezin Planet Terror on hirtehinen hurmespektaakkeli. Ohjaajan itsensä kehittelemä käsikirjoitus on köpöistä dialogiaan myöten melkeinpä suloinen. Stoorin pääosassa on eronnut pari, Cherry-niminen gogo-tanssija (McGowan) ja mystinen asesankari Wray (Rodríguez). Kaksikko ajautuu takaisin yhteen, kun eräässä sotilastukikohdassa sattuu onnettomuus ja mätää ympäriinsä purskauttelevat zombiet ilmaantuvat kaikkialle. Luvassa on silmitöntä räiskintää, repeileviä ruumiinosia (joista irstaimmat saa kunnian esitellä sivuroolissa piipahtava Tarantino) ja moninaisia absurdeja ideoita. Lisäksi leffa vilisee TV:stä tuttuja kasvoja Nicky ”Boston Publicin Mr. Senate” Kattista (käsivarteen pureman saanut miespolo) Naveen ”Lostin Sayid” Andrewsiin (keräilee leffassa jotakin aivan muuta kuin postimerkkejä). Hillittömän älyvapaan joukon kärkenä taivaltaa Mullan alla -sarjasta paremmin tunnettu Freddy Rodríguez miehenä, jolle asetta ei anneta, vaikka maailman kohtalo riippuisi juuri siitä.

Tasavertaisina TV-kasvojen rinnalla nähdään mm. Michael Biehn vanhanaikaisen jämeränä sheriffinä ja ”John McClane” armottoman tiukkana armeijan ärjynä. Monin paikoin leffa onkin iloista julkkisbongailua - tarinan (heh) siitä kuitenkaan kärsimättä. Kaiken digitaalisesti ns. rumaksi ja vanhan oloiseksi muhennetun räimeen keskellä voikin yhtäkkiä kokea jopa liikutuksen tunteita, kun splatterihulinan keskeltä huomaa vanhat tutut piirteet. Ei mutta, sehän on Ruohonleikkaajamies, joka yrittää kehitellä Teksasin parasta soosireseptiä melkein puolet elokuva kestosta. Oi, kun kiva!

Planet Terror on täynnä seksikkäitä naishahmoja, joita kameran annetaan nuolla pitkään ja makeista kulmista. Mutta mikä mielenkiintoisinta, he ovat yhtä älykkäitä kuin elokuvan miehetkin. Yhtä uhkarohkeita ja brutaaleja he eivät ole, mutta tarvittaessa kovia ja voittoisia. Tyyliltään Planet Terror on pitkälti ns. miesten elokuva keskivertoa naiskatsojaa yököttävine paiseineen ja ammuskeluineen. Mutta jos jossakin välissä ehtii pyyhkiä verenroiskeet silmiltään, saattaakin huomata katsovansa iloista tasa-arvoelokuvaa. Eri vänkää, eikä takamuskaan ehdi tämän yhden puolikkaan aikana puutua.

(*)Leevi and the Leavingsia lempeästi siteeraten...

Pisteet:
Arvosteltu: 19.07.2007
Katsottu: Teatterissa

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä
636 arvostelua