– Hei Quentin.
– No hei Robert.
– Mitä jos tehtäis semmone leffa jossa ei olis juonta ja joka olis itsetarkoituksellisen väkivaltainen?
– Kertoisko se barbaareista tai sadistisista natsimimmeistä?
– Ei oikeestaan kun mä aattelin semmosta missä olis juttua hullujen tiedemiesten keksimistä tuhoaseista ja höyrähtäneestä armeijan joukko-osastosta.
– Hä!? Miten sä keksit noin nerokkaan juonen? Sitähän ei käytetty ikinä ennen!
– Jotenki vaan tuli mieleen. Ja sitte se olis tyylikkäästi tehty vanhoja b-leffoja kunnioittaen.
– Toimiikohan toi?
– No ei se muuten toimiskaan mutta jos siinä on Quentin Tarantinon nimi sitä pidetään mestariteoksena.
– Aijoo… Kai siinä olis tosi nimekkäitä näyttelijöitä.
– Joo, Bruce Willis voitais laittaa nimelliseen ”pääroolin”. Mutta ei liikaa repliikkejä sille ettei se varasta roolia iso-Q:lta.
– Käsikirjoitustahan ei sitte tarvitakaan. Tän on pakko menestyy.
Tähän tapaan on todennäköisesti elokuvan tekijätiimi käynyt keskustelua ennen työn aloittamista. Robert ”Quentin Tarantinon kaveri” Rodriguez on tehnyt leffan jossa Tarantinon tyyli ja kädenjälki näkyy vähän liiankin selkeästi. Mutta mikäs siinä. Minähän pidän b-leffoista ja tämä on rehellisesti sellainen. Kuvanlaatuakin on huononnettu tarkoituksella ja väliin on lyöty feikkitrailereita jotta homma toisi roskaleffat paremmin mieleen. Tarkoituksellisissä trash-leffoissa on kuitenkin jotain ongelmallista: ne ovat liian hyviä, niissä on liian hyviä näyttelijöitä eivätkä ne vilise virheitä (”Snakes on a Plane” tekee poikkeuksen). Dialogi on suurimman osan ajasta joko tarkoituksellisen hölmöä, klišeistä tai molempia. Tarina itsekin vilisee käsittämättömiä typeryyksiä ja kyllähän pöydänjalasta ihan hyvän tekojalan saa. Puujalkavitsit ovat joka tapauksessa parhaita. Toiminta on kuitenkin näyttävää ja sopivan päätöntä, ja sitä on paljon.
Grindhouse: Planet Terror on silmin nähden ylpeä trash-statuksestaan ja pyrkii kovasti syöksymään pää edellä tähän syöveriin vielä syvemmälle. Tässä onnistutaan kuitenkin vain osittain, ja kuten sanottu tarkoituksellisen huonoissa leffoissa ei yksinkertaisesti ole samaa viehätystä kuin oikeasti huonoissa. On tämä silti viihdyttävä toimintapätkä ja tavoittaahan Planet Terror osan aitojen b-leffojen vetovoimasta, vaikka kokonaisuus haiskahtaakin vahvasti laskelmoidulta. Vaikka kokonaisuutena onkin kyseessä hyvä (roska)leffa, niin pakkohan tälle on antaa se arvosana jota tekijät niin kovasti tuntuvat sille haluavan.
