Gangs of New York (2002)
- Tuotantovuosi:
- 2002
- Ohjaajat:
- Martin Scorsese
- Pääosissa:
- Brendan Gleeson, Cameron Diaz, Daniel Day-Lewis, Henry Thomas, Jim Broadbent, John C. Reilly, Leonardo DiCaprio, Liam Neeson
- Maat:
- USA, Saksa, Italia, Iso-Britannia, Alankomaat
- Pituus:
- 167 min
- Genret:
- Draama, Toiminta
New York 1846. Syntyperältään ?oikeista? amerikkalaisista koostuva Natives ja pääosin irlantilaisista koostuva Dead Rabbits kohtaavat pahamaineisen Five Pointsin, köyhälistökorttelin, hyisillä talvisilla kadulla. Luvassa on raaka taistelu, jossa veri roiskuu, kallot halkeavat ja ilman täyttää kuolevien tuskanhuudot. Taistelu loppuu, kun Nativesien brutaali johtaja Bill ?Teurastaja? Cutting (Daniel Day-Lewis) surmaa kilpailevan Dead Rabbitsin johtajan, Priest Vallonin (Liam Neeson), tämän pojan, Amsterdamin, edessä.
16 vuotta myöhemmin Amsterdam (Leonardo DiCaprio) palaa alueelle - aikeenaan kosto isänsä surmasta. 16 vuodessa Five Points ei ole muuttunut mitenkään rikolliset, niin isot ja pienet, riehuvat, ihmisten murhaaminen on jokapäiväistä, eivätkä varakkaammat asukkaat kohauta edes olkiaan. Teurastaja-Billistä on tullut New York, joka pyörittää Five Pointsia pikkusormensa ympärillä. Tietenkin tarinassa on mukana nainenkin, tällä kertaa kortteja sekoittamaan saapuu viehkosti hymyilevä taskuvaras, Billin suojatti, Jenny Everdeane (Cameron Diaz)
Gangs of New York on visuaalisesti erittäin upeaa katseltavaa! Rooman studioille rakennettu Five Points on suorastaan upea ja vie katsojan heti paikan päälle! Lavastus on näyttävää puhumattakaan Sandy Powellin puvustuksesta!
Elokuvan taistelut henkiin herättävät loistokas kuvaus ja leikkaus! Musiikki raidalla kuullaan Howard Shoren sävellyksiä, joka sisältää niin irkkuhenkistä sekä amerikkalaisille patrioottista musiikkia. Loppu tekstien aikana soiva U2:n The Hands That Build America on mielestäni ehkäpä yksi bändin parhaimpia kappaleita!
Gangs of New Yorkin näyttelijäkaarti on sekoitus Hollywoodin tähtiä kuin brittiläisiä veteraaninäyttelijöitä. Teurastaja-Billin roolissa Daniel Day-Lewis on ehdottomasti elokuvan helmi! Scorsese on saanut hänestä kaiken irti! Hän kävelee, puhuu ja elehtii kuin olisi suoraan 1800-luvulla. Hän vetää sellaisen suorituksen, että oksat pois! Olisin suonut miespääosa Oscarin hänelle ennemmin kuin Adrien Brodylle Pianistista, vaikkei hänkään huono ollut. Gilbert Grape, Ota kiinni jos saat, Lentäjä ja tämä ovat oikeastaan ainoat missä Leonardo DiCaprio sopii rooliin ja näyttelee hyvin! Hän karistaa kiiltokuvapojan maineen pois ja näyttelee hyvin.
Cameron Diaz heittää komediennen naulaan ja esittelee draamanäyttelijän puolensa. Hyvin hänkin näyttelee, mutta jok?ikinen näyttelijä jää auttamattomasti Daniel Day-Lewisin mestarillisen tulkinnan varjoon, mikä on hieman sääli. Elokuvassa vilahtaa lyhyen ajan Liam Neeson (Schindlerin lista), joka vetää tuttuun tapaansa hyvän roolin. Sivuosa näyttelijä John.C. Reilly (Magnolia) nähdään myöhemmin poliisiksi tulevan ?Happy Jackin? roolissa. Brittinäyttelijöitä edustavat mm. Jim Broadbent (Moulin Rouge!), Brendan Gleeson (Harry Potter ja liekehtivä pikari) ja Gary Lewis (Billy Elliot). Elokuvan näyttelijäkaarti on erinomainen!
Suurin kiitos kuuluu Martin Scorseselle, jonka ohjaus on vahvaa ja varmaa työtä! Elokuvan melkein kolme tuntinen kesto ei katsotuta kelloa. Elokuva sai kymmenen Oscar-ehdokkuutta eikä voittanut mitään, sääli. Olisi nyt visuaalisuudesta ja miespääosasta palkita, mutta eiväthän Oscarit kerro elokuvan laadusta paljoa.
Tähän voisi kirjoittaa vielä lisää elokuvan näyttävästä visuaalisesta ilmeestä ja monesta muustakin asiasta, mutta silti tähän on hyvä lopettaa. Yksi parhaita elokuvia ikinä!
nimimerkki: Mara
No niin. On aika arvostella Gangs of New York-niminen mestariteos, joka on upea, mahtava, sanoinkuvaamaton, loistava, hieno, sekä se tarjoaa maailman toiseksi parhaan roolisuorituksen ikinä. Sekä parhaan kohtauksen ever.
On talvi. Isä opettaa pojalleen tappamista. Miehet näyttävät valmistautuvan suureen käsi/veitsikähmään. Kulman takaa tulee toinen jengi, johtajanaan lasisilmäinen (kirjaimellisesti) Bill The Butcher (Daniel Day-Lewis). Seuraava kohtaus sitten tyydyttääkin hurjimmankin action-fanin toiveet. Lumi imee verta, korvia viilletään irti, nuija murskaa päitä, veitset heiluvat ym. Tarinan päähenkilö, joka on juuri tuo samainen poika jonka isä opetti hänelle miten tapetaan ihmisiä, katselee suurta taistelua kuin nykylapset katsovat jalkapallo-otteluja. Valitettavasti hän joutuu todistamaan ikävää tapahtumaa. Hänen isänsä tapetaan.
Myöhemmin hän vapautuu Hellgate-nimisestä "hoito"kodista. Poika (Leonardo DiCaprio) on jo kasvanut, ja ikää on kertynyt yli 20 vuotta. Ainoa asia mitä hän ajattelee on kosto. Kosto miehelle joka tappoi hänen isänsä, Bill The Butcherille
Teurastaja-Billiä, tarinan überpahaa pahista esittävä Daniel Day-Lewis esittää sellaisen shown, että oksat pois! Juuri hän tekee tuon mainitsemani maailman toiseksi parhaan roolisuorituksen. Siis aivan uskomatonta. Leonardo DiCaprion "kiiltokuvapojun" maine on tämän myötä sitten Gone with the Wind. Mies jää toki hieman Day-Lewisin varjoon, mutta ei se mitään. Hyvä homma DiCaprionkin puolesta.
Naispääosassa ihastuttaa Cameron Diaz. Hän esittää pahiksen tytärtä, joka menee rakastumaan Amsterdamiin. Rakkaustarina tuntuu vähän ontolta kun kyseessä on puhdasverinen äijäleffa. No mutta tämä annettakoon anteeksi, sen verran mahtavasta elokuvasta on kyse. Hyvä Diaz!
Ohjaajanpallilla istuu tosimies nimeltä Martin Scorsese, joka on sellaisiakin mestariteoksia ohjannut kuin Mean Streets, Casino, Taksikuski ja Kuin raivo härkä. Herra ei ole pettänyt fanejaan melkeinpä ikinä, eikä niin tapahdu nytkään. Tämä on Martin ensimmäinen yhteistyö DiCaprion kanssa. Toinen nähtiin pari vuotta myöhemmin, ja se kantaa nimeä Lentäjä. Ensin pidin Taksikuskia Scorsesen parhaana elokuvana. Mutta tämän elokuvan nähtyäni tilanne muuttui. Nykyään Gangs of New York kantaa tuota himoittua titteliä.
Leffan paras kohtaus nähdään alussa, mikä on aika outoa. Yleensähän huipentumat ovat elokuvien lopussa. Ja kohtaus on Nativesien ja Dead Rabbitsien yhteenotto. Se nyt vaan on niin mahtava!! Brutaali, verinen, äijämäinen sekä höystetty äärimmäisen upealla musiikilla. Kamerakikkailusta tulee lisää plussaa. Ja se Priest-kaikuhuuto jää elokuvahistoriankirjoihin maailman mahtavimpana repliikkinä. Aivan upea! Katsokaa ja ihastukaa.
Top-5 kamaa. Upea. Mahtava. Loistava. Katsokaa tämä! Katsokaa niin sivistytte.
nimimerkki: Jope Pitkäviha
New York vuonna 1862. Yhdysvalloissa käydään veristä sisällissotaa. Vaikka rintamalinjat ovat kaukana, niin sisällissota näkyy New Yorkissakin. Nuori Amsterdam Vallon (DiCaprio) saapuu jengien hallitsemaan Five Pointsin alueelle. Hänen isänsä kuoli jengirähinässä 16 vuotta sitten ja Vallon on palannut kostamaan. Hänen vain täytyy yrittää kasata vanha jengi. Samalla hän joutuu sotkeutumaan Pohjois- ja Etelävaltioiden kannattajien asioihin.
Gangs of New York on hieno kuvaus New Yorkin elämästä 1860-luvulla. Eri yhteiskuntaluokkien väliset erot on kuvattu hienosti. Myös kuvaus on sopivan synkkää. Eikä verta säästellä. Väkivaltakohtaukset on saatu realistisen tuntuisiksi. Tähän on myös saatu hienoa musiikkia. Tosin elokuva oli välistä hieman laahaava ja myöskin kamerakikkailu, etenkin alun jengirähinän kuvauksissa ärsytti.
Myös näyttelypuoli on hyvää. Leonardo DiCaprio tekee jälleen loistavan roolisuorituksen. Myös Daniel Day-Lewis ja Cameron Diaz ovat loistavia. Myös muut näyttelijät tekevät hyvää työtä.
Martin Scorsese jatkaa edelleen Nykki-tarinoita. Nyt mennään ajassa taaksepäin aina 1860-luvulle, jolloin kaupungin jengiytymät olivat jo vahvasti kuvissa mukana. Kaupunkiin virtasi kiinalaisia, irkkuja ja italilaisia. Vastapainona oli perusjenkit jotka hyljeksivät maahanmuuttajia. Se mikä myöhemmin tehdään pienemmin ryhmin ja salakavalasti lahdaten, tehtiin 150 vuotta sitten toritappeluina joissa eturintamassa olivat gängien johtajat.
Priest Vallon on emigrantti, joka masinoi joukkonsa- poikansa (Dicaprio) katsellessa vierestä- joukkotappeluun Teurastaja-Billin (Daniel Day-Lewis) porukkaa vastaan. Jälkimmäinen pääsee voitolle ja pikku-Vallon joutuu todistamaan isänsä tappoa. 16 seuraavaa vuotta menee kasvatuslaitoksessa ennenkuin on aika paluulle ja hyvityksen pohjustamiseen.
Periaatteessa leffan tarina voisi sijoittua mihin aikaan ja paikkaan tahansa. Jengielämästä tai Nykistä mitään ymmärtämättömälle puitteilla on yhden tekevä merkitys. Pointti on hienossa toteutuksessa ja näyttelijätöissä, joista erityisesti Day-Lewis nousee esille. Ukkeli on viime aikoina tehnyt harvakseltaan leffoja, mutta niin vain homma uppoaa. Dicaprion suoritus on jees, mutta rahkeet ei aivan riitä näihin ympyröihin. Edellä mainitun rakastajaa näyttelevä Cameron Diaz sen sijaan naturel-naamallaan tekee jälleen kunnioitusta herättävän ja totutusta poikkeavan roolin.
Elämän makuiset ja maan läheiset leffat iskevät aina. Omakseen ei tietenkään Nykin korostunutta ilmapiiriä voi ottaa, mutta elokuvaa voi verrata mafia-aiheeseen. Herra-noviisi-rakastaja -teema ei ole mikään uusi, mutta toteutus on tunnelmaltaan huippua. Perusjutun yksioikoisuus hieman häiritsee, koska lopputulos on aavistettavissa liian aikaisin. Edellisestä huolimatta elokuva on vangitseva.
Martin Scorcesen vuosia ja jopa vuosikymmeniä suunnittelema eepos Gangs of New York kertoo ohjaajan synnyinkaupungin 1800-luvun levottomista ja raaoista vuosista. Irlantilainen siirtolaispoika Amsterdam Vallon (Leonardo Di Caprio) näkee lapsena isänsä kuoleman ja omistaa loppuelämänsä kärsivälliselle kostolle. Vallon onnistuu pääsemään isänsä tappaneen William Cuttingin (Daniel Day-Lewis) suosioon ja sitä kautta luottomieheksi, muttei tyydy tavalliseen kostoon, vaan haluaa murentaa korkeaan asemaan kansan parissa nousseen Cuttingin jengin vallan kokonaan.
Gangs of New York on massiivinen möhkäle, joka ei kuitenkaan valitettavasti osoittaudu arvokkuutta huokuvaksi patsaaksi, vaan ennemminkin pelkkää ilmaa täynnä olevaksi kuplaksi. Elokuvan lavastus ja puvustus ovat vakuuttavaa nähtävää kuten myös realistisen oloinen ajankuva. Valitettavasti ulkoisella näyttävyydellä ei loppujen lopuksi ole mitään merkitystä, kun elokuvan sisältö jää täysin olemattomaksi.
Leffa on brutaalin raakaa mättöä alusta loppuun eikä sekaan ole siroteltu juurikaan elokuvallisia kevennyksiä. Kun itse aihe ei jaksa kiinnostaa ollenkaan, on seurauksena kuolettavan tylsä kolmetuntinen kärsimysnäytelmä. Eepoksesta ei löydy mielenkiintoisia tapahtumia eikä myöskään kiinnostavia henkilöhahmoja, kun edes yleensä aina loistava Leonardo Di Caprio ei saa puhallettua henkeä paperiseen roolihahmoonsa.
Gangs of New York on todennäköisesti varsin tarkka ja realistinen kuvaus New Yorkin 1800-luvun elämästä, mutta kun ajanjakso ei sisällä historiallisesti mitään merkittävää tai mielenkiintoista, muodostuu elokuva pelkäksi 3 tunnin veriseksi teurastusvideoksi. Elokuva ei ole täyttä sontaa kuten Armageddon tai Driven, vaan tyylikkäästi tehty raina, joka ei kuitenkaan jaksa kiinnostaa missään vaiheessa. Armageddonin tai Drivenin kohdalla pystyi edes naureskelemaan kököille kohtauksille, mutta Gangs of New Yorkia katsellessa joutui tyytymään vain apaattiseen tuijotukseen ja haukottelumaratoniin.
GoNY on pitkäveteisin elokuva, jonka olen koskaan ollut katsomassa leffateatterissa. 3 tuntia on yllättävän pitkä aika kiemurrella leffateatterin penkillä, kun valkokankaan tapahtumat eivät voisi vähempää kiinnostaa eikä kuvakelausnappi ole käytössä. Ensimmäistä kertaa elämässäni olin lähellä tehdä saman tempun kuin saman näytöksen muutama muu henkilö eli paeta paikalta kesken näytöksen. Kärsin kuin kärsinkin eepoksen kuitenkin loppuun saakka ja sen seurauksena arvostan entistä enemmän oikeasti hyviä ja viihdyttäviä leffoja. Kiitos siis siitä Scorcese!
Arvostelija
Eetu Nortiainen
Vieras
Kyseessähän on sitten varsinainen spektaakkeli ja yksi vaikuttavimmista leffoista joita on tullut taas aikoihin nähtyä. Martin Scorsese on yksi suurista ohjaajista, joka on pistänyt kankaalle taas kerran mielettömän pläjäyksen. Gangs of New York on saanut 10 oscarehdokkuutta ja kyllähän tästä löytyykin paljon hyvää.
Leffa on paikkapaikoin yllättävän veristä mättöä, mutta silti loistava tarina. Näin pitkässä jutussa alkaa ahteri jo hiukan puutua, mutta se suotakoon koska homma pitää imussaan lähes koko ajan. Pieniä suvantoja toki piisaa jolloin on aikaa hengähtää. Daniel Day-Lewis vetää täydet pointsit silmäpuolipahiksena. DiCaprio ei paljoa heikommaksi jää ja heppuhan alkaa paiskaamaan lapsenkasvoisuudestaan huolimatta jo kunnon aijäroolia, sitä se leukaparta teettää.
Tarina kiteytyy New Yorkiin parin korttelin alueelle amerikkalaisten sekä irlantilaisten maahanmuuttajien välisiin kahnauksiin 1846-1863 väliselle ajalle. Mukaan tulee myös amerikan sisällisota ja maahanmuuttaja-irkkujen pikakansalaisuus sekä pakkovärväys suoraan kentille kuolemaan. Eihän tuollainen peli vetele.
Leffa on hiukan omituinen siinä mielessä, että alusta lähtien tyhmempikin osaa päätellä kuinka pahis-hyvis -homma loppuu. Vaikka juttu leveää poliittisesti hiukan laajemmaksi niin päähenkilöiden välit on kuitenkin se ydinjuttu.
DiCaprion ja Cameron Diazin välille kehitellään myös romanssia, mutta mistään imelyydestä ei tosiaankaan ole kyse vaan tuokin juttu on juonessa mukana turhaa korostumatta. Liam Neeson vetäisee alussa varsin "vähäisen roolin", jonka muisto kuitenkin kantaa koko leffan läpi, tuo on oikeastaan aika jännä juttu sisänsä.
Kaikin puolin hieno leffa ja loppukuvat vaikuttavat, silloin viimeistään tajuaa että aika tikittää, kehitys kulkee ja kaikille tulee vuoro olla osa historiaa. DiCaprion tähdittämä toinen samaiselle 2002-vuodelle päivätty leffa; Ota kiinni jos saat viehätti kyllä silti vieläkin enemmän, mutta eihän näitä oikein voi verrata keskenään.























































