Martin Scorsese jatkaa edelleen Nykki-tarinoita. Nyt mennään ajassa taaksepäin aina 1860-luvulle, jolloin kaupungin jengiytymät olivat jo vahvasti kuvissa mukana. Kaupunkiin virtasi kiinalaisia, irkkuja ja italilaisia. Vastapainona oli perusjenkit jotka hyljeksivät maahanmuuttajia. Se mikä myöhemmin tehdään pienemmin ryhmin ja salakavalasti lahdaten, tehtiin 150 vuotta sitten toritappeluina joissa eturintamassa olivat gängien johtajat.
Priest Vallon on emigrantti, joka masinoi joukkonsa- poikansa (Dicaprio) katsellessa vierestä- joukkotappeluun Teurastaja-Billin (Daniel Day-Lewis) porukkaa vastaan. Jälkimmäinen pääsee voitolle ja pikku-Vallon joutuu todistamaan isänsä tappoa. 16 seuraavaa vuotta menee kasvatuslaitoksessa ennenkuin on aika paluulle ja hyvityksen pohjustamiseen.
Periaatteessa leffan tarina voisi sijoittua mihin aikaan ja paikkaan tahansa. Jengielämästä tai Nykistä mitään ymmärtämättömälle puitteilla on yhden tekevä merkitys. Pointti on hienossa toteutuksessa ja näyttelijätöissä, joista erityisesti Day-Lewis nousee esille. Ukkeli on viime aikoina tehnyt harvakseltaan leffoja, mutta niin vain homma uppoaa. Dicaprion suoritus on jees, mutta rahkeet ei aivan riitä näihin ympyröihin. Edellä mainitun rakastajaa näyttelevä Cameron Diaz sen sijaan naturel-naamallaan tekee jälleen kunnioitusta herättävän ja totutusta poikkeavan roolin.
Elämän makuiset ja maan läheiset leffat iskevät aina. Omakseen ei tietenkään Nykin korostunutta ilmapiiriä voi ottaa, mutta elokuvaa voi verrata mafia-aiheeseen. Herra-noviisi-rakastaja -teema ei ole mikään uusi, mutta toteutus on tunnelmaltaan huippua. Perusjutun yksioikoisuus hieman häiritsee, koska lopputulos on aavistettavissa liian aikaisin. Edellisestä huolimatta elokuva on vangitseva.
