Conan barbaari (1981)

Milius ja Stone luovat klassisen fantasiamöyryämisen.

Robert E. Howard kuoli oman kätensä kautta ja on yksi suuria fantasiakirjallisuuden nimistä. Hänen suurin sankarinsa Conan kulki pitkin poikin Howardin luomaa hyborista aikaa ja kohosi kuninkaaksi oman kätensä kautta. Ankaran miekka&magia-möyryämisen ohjasi zen-anarkisti pyssyhullu John Milius ja hän ohjaajana vastasi siitä että mukana on verta, tappamista, rappiota ja toimeliaisuuden ylistystä. Käsikirjoitusta oli työstämässä Oliver Stone ja hän takasi sen että Conanin tarina ei ole pelkkää tuhoa, mellastusta ja teräksenkalsketta. Hän tuo mukaan inhimillisen kosketuksen ja osoittaa vallan rappeuttavan vaikutuksen.

Kehonrakentajapiirien varttijumala Arnold ei ollut eikä ole oikein vieläkään näyttelijä, mutta hänen ylivahva fysiikkansa oli kuin luotu tälle sotahahmolle. Dialogia ei paljoa ole Arnoldin puheltava ja paksu aksentti ei vaivaa Conanin ollessa vähemmän puheeseen suuntautuva. Hän ei osaa pukea tunteitaan sanoiksi, joten kehonkieli saa puhua ja hienostumattomat eleet saavat toimittaa Governoratorin koskettavimman ja inhimillisimmän roolin. Conan vastaa sanoin jos se on ainoa tapa ja kun hän puhuu itsen on se tärkeää.

Nuori Conan (Jorge Sanz) joutuu orjaksi ja aikuistuttuaan (Arnold Schwarzenegger) gladiaattoriksi ja koska hän on niin kova tappamaan hän saa lisää oppia paitsi sotimisen kyvyissä myös tiedoissa. Hän karkaa, kohtaa Subotain (Gerry Lopez), joka on varas ja jousiampuja ja käärmetemppeliin murtautuessaan ja Valerian (Sandahl Bergman) josta tulee Conanin rakkaus. Varastelu ja elostelu vaihtuu tehtäväksi sillä Osric (Max Von Sydow) haluaa hirmuisen Thulsa Doomin (James Earl Jones) kulttiin liittyneen tyttärensä takaisin (Valérie Quennessen) ja Conanin on kasvettava itsekeskeisyyden ylitse, opittava inhimillisestä uhrauksesta ja lopulta hän toimii Oikeuden kätenä.

Thulsa Doomia maanisen hiljaisesti tulkitseva James Earl Jones on silkka rappeutuneen pahuuden ruumiillistuma ja eksoottiset piirteet lisäävät hänen pahuuttaan, mikä ei kuitenkaan ole ilman karismaa. Gerry Lopez on hauska, mutta kiistattoman pätevä apuri Conanille ja tunteellisissakin kohtauksissa hän toimittaa hyvin suuren kunnioituksensa Conania kohtaan. Sandahl Bergman on vakuuttava valkyyria joka tappamisen lisäksi omaa tunteet ja noudattaa niitä. Conanin ja Valerian välinen rakkaus on traaginen ja tärkeä ulottuvuus Conanin sankarhahmon luomiselle.

Milius ja Stone luovat klassisen fantasiamöyryämisen ja Governorator toimii erinomaisesti ohjaajan nukkena joka toimii ja puhuu repliikkinsä lyhyesti sanoen ne. Verinen väkivalta antaa väkivaltafanaatikoille katsomissyyn ja oikeasti mielenkiintoinen tarina on hyvä lisämauste kulttuuri-ihmisille.

Jurpo
Tähtääjä, 564 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 21.12.2009
Katsottu: Kotona

On aika tasata tilit ja maksaa vanhat kalavelat ja sen Arska on totisesti valmis tekemään!

Kaikki tietävät Arnold Schwarzeneggerin. Kaikki ovat joskus kuulleet hänestä. Kaikki ovat joskus nähneet hänen elokuviaan. No, tuo viimeinen ei voi pitää paikkaansa, mutta sanotaanko sitten, että suurin osa. Ja hän onkin epäilemättä yksi maailman tunnetuimmista näyttelijöistä, ellen sanoisi, että jopa tunnetuin. Ja päätinpä sitten itsekin sivistää itseäni lisää ottamalla tarkasteluun seuraavaksi "Arskan" kaikkein ensimmäisen elokuvan, Conan Barbaarin.

Conan (Arnold Schwarzenegger) on pieni poika, joka joutuu jo aivan lapsesta saakka tottutelemaan näkemään kuolemaa ja kestämään kipua. Conanin ollessa tosi pieni, hän saa todistaa aitiopaikalta omien vanhempiensa veristä teloitusta ja jää itse ainoana henkiin kotiyhteisöstään. Sitä näkyä Conan ei ikinä tule unohtamaan, ei ikinä! Conan siepataan ja otetaan orjaksi, jona hän kasvaa sitten aikuiseksi mieheksi. Hän on ollut koko elämänsä orjana ja hänelle on vuosien varrella kehittynyt muhkeat lihakset ja ihanteellinen vartalo ja ennenpitkää hänestä tehdään gladiaattorin tapainen yleisön viihdyttäjä ja hän joutuu tappelemaan muita samantapaisia vastaan pienessä kehässä. Ja Conan on aina lyömätön. Kukaan ei mahda hänelle yhtikäs mitään. Siksipä Conan päätetään lähettää Kaukoitään hiomaan omia taistelijantaitojaan paremmiksi. Mutta Conan onnistuu pakenemaan ja alkaa elää yksin, kunnes löytää vierelleen kumppaneita, yhden miehen ja yhden naisen. Nyt Conan on sitten vihdoin vapaa ja valmis tekemään mitä itse haluaa. Ja hänellä on jäljellä vain yksi selkeä päämäärä: hän aikoo kostaa vanhempiensa teloituksen, maksoi mitä maksoi.

John Milius on itselleni tuntematon ohjaaja, mutta täytyy myöntää, että hyvin mies osaa hoitaa hommansa. Ja erityismaininta menee ehdottomasti säveltäjä Basil Poledourikselle, hän on onnistunut luomaan leffaan erittäin hyvät ja tunnelmalliset musiikit. Eikä Arskakaan ole mikään onneton näyttelijä, heppu osaa kyllä näytellä, vaikkei välttämättä aina kovinkaan kaksisesti. Mutta se Arskan hirveä aksentti... yh. Se paistaa läpi lähes jokaisesta hänen repliikistään ja siksi leffan aikana koko ajan kuin vaistomaisesti toivoo, että Arska pitäisi suunsa kiinni. Mutta ei se sitten niin häiritse jos sen ei anna häiritä, mutta korviin se kyllä ottaa, sille vaan ei voi yhtään mitään.

Conan Barbaari on silti kaikesta huolimatta hieno tarina yhden miehen päämääräästä, kostosta ja siitä kuinka hän raivaa tietään kohti tavoitettaan. On aika tasata tilit ja maksaa vanhat kalavelat ja sen Arska on totisesti valmis tekemään! Voin siis suositella leffaa kaikille hyvän elokuvan ystäville, sukupuolesta tai iästä riippumatta.

nimimerkki: Tolppanen

Tolppanen
Käyttäjä, 38 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 04.08.2006
Katsottu: DVD

Kokonaisuutena Conan Barbaari on ihan mukavaa viihdettä.

Itselleni aika tuntemattoman John Miliusin ohjaama Conan taitaapi olla se leffa, jolla Iso Arska nousi julkisuuteen.

Leffan päähenkilö on siis nimestäkin päätellen Arskan esittämä Conan joka tahtoo kostaa vanhempiensa teurastuksen. Ei kovinkaan omaperäisen motiivin saattelemana Conan lähtee etsimään teurastajia jotka kuukuvat muistaakseni jonkinlaiseen ihme kulttiin. Matka etenee aina vuorilta kaukoitään. Sieltä hieman takaisin länteen äskenmainitun kultin vallassaolevaan kaupunkiin. Conanin reissua ja Arskamaista mongerrusta on aina mukava katsella ja kuunnella. John Milius ja Vietnam-mies Oliver Stone ovat laatineet ihan mukavan, mutta välillä hieman tylsähkön käsikirjoituksen.

Kokonaisuutena Conan Barbaari on ihan mukavaa viihdettä, jota ei aivan heti katso uudestaan mutta varmasti joskus myöhemmin. Jälkimainintana vielä taustalla soiva Basil Poledouriksen loistava musiikki.

nimimerkki: Cuomi

Cuomi
Tähtääjä, 71 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 25.06.2003
Katsottu: DVD

Kyseessä on elokuvahistorian eeppisin kertomus miehestä joka teki oman kohtalonsa.

Conan barbaari on elokuva jonkalaista ei tulla enää ikinä näkemään. Leffasta löytyy voimaa, raakuutta, tunnetta ja ennenkaikkea munaa, sitä mitä ei näe enää nykyajan elokuvateollisuudessa. Raakuus ei ole pääosassa, sitä oli vähemmän kuin muistelin, ja silti elokuva onnistuu olemaan karumpi kuin kaikki muut nykygoreilut. Kaiken tämän läpi voi löytää yhtymäkohtia ja hienoisia viittauksia nykyaikaan, sen ongelmiin ja vastauksen kysymykseen - Mikä on mies?

Juoni on yksinkertainen kostotarina, joka on nähty useita kertoja varsinkin jälkeenpäin. Conanin tarina on surullinen, mutta säälipisteitä hän ei kerjää. Schwarzenegger heittääkin minimaalisen vähän repliikkejä elokuvan aikana, kuten oikean barbaarin kuuluukin. Mies etsii kostoa maailmasta jossa kaikki ovat menettäneet tahtonsa. He tarvitsevat sankarin näyttämään miten tehdään omia päätöksiä. Conan sotkeutuu pahan ja manipuloivan käärmekultin kuvioihin muutaman toverinsa kanssa. Huonostihan siinä käy. Barbaari ei kuitenkaan itke, joten jonkun muun täytyy itkeä hänen puolestaan.
On varsin ihailtavaa miten Conan jahtaa kostoaan vaikka henki menisi, välittämättä mistään muusta. Hänen itsepäisyytensä käy kuitenkin kalliiksi, mutta se on vain omiaan luomaan sankarin ja legendan: barbaarin jota elämä on koetellut pahasti, mutta on silti vahvin kaikista. Loppuosan Conanin rukous jumalalleen, Cromille on jotain mikä toisaalta naurattaa, toisaalta jää iskemättömästi mieleen.

Tarina on mahtipontinen sekä eeppinen, ja Poledouriksen häikäisevät sävellykset tuottavat taatusti selkäpiihin hassun tunteen. On totta että aika on päässyt kuluttamaan Conan barbaaria. Tämä ei kuitenkaan yhtään vähennä elokuvan vaikuttavuutta, vaan pikemminkin luo sille ajattoman, ikiaikaisen tunteen (lukuunottamatta muutamaa kasarilettiä, hyi saakeli se maul-mies).

Kyseessä on elokuvahistorian eeppisin kertomus miehestä joka teki oman kohtalonsa. Suosittelen ihan kaikille, ja jos ette tästä tykkää, niin helvettiin kanssanne!

Skye_Sken
Käyttäjä, 2 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 05.09.2008
Katsottu: Kotona

Vain teräkseen voi luottaa.

Robert E. Howardin aikoinaan jo 30-luvulla kehittämä Conan nuosi vaatimattomista lähtökohdistaan huolimatta suuren yleisön suosioon ja viimein jopa elokuvaksi. Hyboriaanisen ajan suurin sankari oli Conan Cimmerialainen. Barbaari, varas, palkkasoturi, kenraali ja lopulta myös kuningas. Elokuva kertoo nuoresta Conanista, joka joutuu orjaksi. Orjuutensa aikana hän kasvaa vahvaksi mieheksi ja oppii taistelemaan, kunnes saa vapautensa. Monien seikkailujen jälkeen Conan kostaa perheensä ja kotikylänsä kohtalon.

Tarina on onnistunut ja sopivan synkkä, ettei elokuva vajoa samaan likakaivoon nykyajan supersankaripelleilyjen kanssa. Conanissa on voimaa, jollaista ei muissa elokuvien sankareissa ole. Jo poikana saa Conan kuulla isältään, että elämässä ei voi luottaa keneenkään, ei ihmiseen tai eläimeen. Vain teräkseen voi luottaa. Ja juuri teräksen arvoitusta Conan etsiikin koko elämänsä ajan. Vähäsanainen Conan uhkoo soturin kunniaa ja ylpeyttä, joka tekee hänestä valtavien ruumiinvoimien ohella voittamattoman vastuksen kaikille häntä vastaan asettuville. Elokuvan tunnelma on myös eeppinen ja sanakarillinen, niin kuin pitääkin. Missään vaiheessa ei tule mieleen mikä halpa muovimiekka-tv-sarja -meiniki. Tehosteet ovat vaatimattomat, Conanille sopivaan tyyliin. Mahtipontiset loitsuefektit tai fantastiset taruolennot eivät sopisi elokuvan miljööseen.

Conan Barbaarissa ei ole oikeastaan mitään vikaa. Voi olla, että raina vaati aihealueeseen enemmän pärähtäneen katsojan, minuun ainakin uppoaa täysillä. Kyseessä on ehkä kaikkien aikojen paras elokuva tai ainakin lajityyppinsä paras. Edes "Taru Sormusten Herrasta" ei hollywoodhömppänsä takeltelemana yllä Conanin tasolle.

Sen lisäksi että Conan Barbaari on loistava elokuva, on siinä kaikkien aikojen paras musiikkiraita. Basil Poledouriksen mestarilliset säkeet luovat juuri sen tunnelman, minkä Conan vaatii.

nimimerkki: jusa

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 02.07.2003
Katsottu: DVD