Milius ja Stone luovat klassisen fantasiamöyryämisen.

21.12.2009 02:55

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Alkuperäinen nimi:Conan the Barbarian
Valmistusvuosi:1982
Pituus:125 min

Robert E. Howard kuoli oman kätensä kautta ja on yksi suuria fantasiakirjallisuuden nimistä. Hänen suurin sankarinsa Conan kulki pitkin poikin Howardin luomaa hyborista aikaa ja kohosi kuninkaaksi oman kätensä kautta. Ankaran miekka&magia-möyryämisen ohjasi zen-anarkisti pyssyhullu John Milius ja hän ohjaajana vastasi siitä että mukana on verta, tappamista, rappiota ja toimeliaisuuden ylistystä. Käsikirjoitusta oli työstämässä Oliver Stone ja hän takasi sen että Conanin tarina ei ole pelkkää tuhoa, mellastusta ja teräksenkalsketta. Hän tuo mukaan inhimillisen kosketuksen ja osoittaa vallan rappeuttavan vaikutuksen.

Kehonrakentajapiirien varttijumala Arnold ei ollut eikä ole oikein vieläkään näyttelijä, mutta hänen ylivahva fysiikkansa oli kuin luotu tälle sotahahmolle. Dialogia ei paljoa ole Arnoldin puheltava ja paksu aksentti ei vaivaa Conanin ollessa vähemmän puheeseen suuntautuva. Hän ei osaa pukea tunteitaan sanoiksi, joten kehonkieli saa puhua ja hienostumattomat eleet saavat toimittaa Governoratorin koskettavimman ja inhimillisimmän roolin. Conan vastaa sanoin jos se on ainoa tapa ja kun hän puhuu itsen on se tärkeää.

Nuori Conan (Jorge Sanz) joutuu orjaksi ja aikuistuttuaan (Arnold Schwarzenegger) gladiaattoriksi ja koska hän on niin kova tappamaan hän saa lisää oppia paitsi sotimisen kyvyissä myös tiedoissa. Hän karkaa, kohtaa Subotain (Gerry Lopez), joka on varas ja jousiampuja ja käärmetemppeliin murtautuessaan ja Valerian (Sandahl Bergman) josta tulee Conanin rakkaus. Varastelu ja elostelu vaihtuu tehtäväksi sillä Osric (Max Von Sydow) haluaa hirmuisen Thulsa Doomin (James Earl Jones) kulttiin liittyneen tyttärensä takaisin (Valérie Quennessen) ja Conanin on kasvettava itsekeskeisyyden ylitse, opittava inhimillisestä uhrauksesta ja lopulta hän toimii Oikeuden kätenä.

Thulsa Doomia maanisen hiljaisesti tulkitseva James Earl Jones on silkka rappeutuneen pahuuden ruumiillistuma ja eksoottiset piirteet lisäävät hänen pahuuttaan, mikä ei kuitenkaan ole ilman karismaa. Gerry Lopez on hauska, mutta kiistattoman pätevä apuri Conanille ja tunteellisissakin kohtauksissa hän toimittaa hyvin suuren kunnioituksensa Conania kohtaan. Sandahl Bergman on vakuuttava valkyyria joka tappamisen lisäksi omaa tunteet ja noudattaa niitä. Conanin ja Valerian välinen rakkaus on traaginen ja tärkeä ulottuvuus Conanin sankarhahmon luomiselle.

Milius ja Stone luovat klassisen fantasiamöyryämisen ja Governorator toimii erinomaisesti ohjaajan nukkena joka toimii ja puhuu repliikkinsä lyhyesti sanoen ne. Verinen väkivalta antaa väkivaltafanaatikoille katsomissyyn ja oikeasti mielenkiintoinen tarina on hyvä lisämauste kulttuuri-ihmisille.

Arvosteltu: 21.12.2009

Lisää luettavaa