Cell, The (2000)
- Tuotantovuosi:
- 2000
- Ohjaajat:
- Tarsem Singh
- Pääosissa:
- Jennifer Lopez, Vincent D'onofrio, Vince Vaughn
- Maat:
- USA
- Pituus:
- 105 min
- Genret:
- Kauhu, Rikos, Sci-fi
Keskiarvo
Arvostelut (4): 
Pikatuomiot (191):
Oma pikatuomio
Mielipuolinen sarjamurhaaja kaappaa naisia salaiseen piilopaikkaansa ja hukuttaa heidät. Psykopaatin vaipuessa koomaan ainoa keino löytää viimeisin uhri vedellä täyttyvästä kammiosta on käyttää Jennifer Lopezin esittämän psykolgin metodia, jonka avulla pääsee seikkailemaan toisen ihmisen ajatusmaailmaan. Matka sairaalloisen häiriintyneen sarjamurhaajan mielen syövereihin alkaa.
The Cell kuljettaa katsojansa näyttävään ja värikkääseen, upeasti toteutettuun mielikuvitusmaailmaan. Tämä ainutlaatuinen loistopätkä luottaa visuaaliseen puoleen niin paljon, että juoni ja muut kuviot ovat jääneet sivuseikoiksi. Sinänsä sellainen ei tässä tapauksessa harmita. Joissain kohdissa vain tuntui, että itse juoneen ja muuhunkin toteutukseen lisä panostaminen ei olisi ollut pahitteeksi. Esimerkkinä olkoon kohtaus elokuvan alkupuoliskolla, jossa murhaaja sieppaa viimeisen uhrinsa. Jotenkin tuosta kohtauksesta puuttuu se kaikki toteutuksen ja jännityksen intohimo joka mm. Saw-leffojen vastaavanlaisissa kohtauksissa löytyy. Kysymyksessä on kuitenkin kuten jo sanottu nimenomaan visuaalinen-elokuva. Ja ohjaajalla lienee innostuksissaan jäänyt muu puoli enemmän sivuseikaksi.
Näyttävä pätkä upeilla tehosteilla ja värimaailmalla, jollaista ei usein leffoissa nähdä. Voimakas häiriintyneisyys fiilis vetää helposti K18-leiman, jota tukee satunnaiset raakuudet. Ennenkaikkea painajaismainen, lienee oikea sana kuvaamaan The Cellin tunnelmaa ja maailmaa, jossa katsojaa kuljetetaan. Onhan tämä upea ei sitä voi kiistää, mutta kokonaistoteutus ontuu ja se verottaa omat puolitoista viisikulmaistaan loppu arvosanasta.
Pisteet:
Arvosteltu: 05.03.2008
Katsottu: Kotona
90-luvun alussa Arsi T. Elokolikko näki televisiosta R.E.M. –yhtyeen Losing my religion –videon ja ajatteli, että onpa yhdentekevä video niin hienolla biisillä. Kymmenen vuotta myöhemmin Arsi T. Elokolikko näki samaisen ohjaaja Singhin ensimmäisen kokopitkän leffan leffateatterin penkiltä ja ajatteli, että onpa yhdentekevä sisältö niin komean ulkokuoren omaavalla leffalla. Ja nyt muutama päivä sitten aatokset olivat tismalleen samat The Cellin DVD:n tiimoilta.
The Cell on myös tällä hetkellä leffateatterissa pyörivän Poseidonin käsikirjoittaja Mark Protosevichin debyyttiteos. Niinpä asialla ovat siis rookiet ja jollakin tavalla se näkyy. Ulkokuoreltaan leffa tosiaan häikäisee, jopa niin paljon, että scifisekoiluista ja yönpimeästä trilleristä pitämättömät kirmaavat toisille leffa-apajille. Myös hieman liian pitkälle menevä Jennifer Lopezin kropan ja tiuhasti vaihtuvien asujen tyrkyttäminen menee hieman överiksi, vaikkei toisaalta katselukokemusta millään muotoa häiritsekään.
The Cell hyppää villisti maisemasta toiseen ja pistää Jennifer Lopezin kurkkimaan psykoterapeuttina sarjamurhaaja Carl Stargherin pään sisään. Aikaa on leffamaisesti nelisenkymmentä tuntia ennen kuin pidätyksen yhteydessä koomaan vajonneen Stargherin seuraava naisuhri kuolee tuskallisesti. Jenniferillä on siis tiukat paikat edessään!
Positiivisia puolia listattaessa The Cellin synkkyys nousee esille, mutta menee jopa ylitse. Psykoterapeuttineiti joutuu todistamaan murhaajan aivojen mustissa kätköissä sadistisia leikkejä ja varjoissa vaanivia painajaisia. Tunnelma on ahdistavuudeltaan ainakin 2000-luvun kärkitasoa. Harmi, että J-Lo, Vince Vaughn & Co. eivät ole mitään maailman parhaita näyttelijöitä, eikä tarina kestä muutamaa turhaa vain visuaalisuuden takia väännettyä kohtausta. Jokainen päättäköön itse onko kokonaisuuskaan muuta kuin sekava kokoelma tekotaiteellisuutta vai vain psykedeliaa kauneimmillaan.
Tarsem Singh antaa näkymiä paitsi J-Losta, myös potentiaalistaan, mutta päätyy silti lopulta keskinkertaiseen elokuvaan. Arsi T. Elokolikko odottaa kuitenkin, että herran käsittelyyn annettu Westworldin eli Tappajakoneen uusioversio onnistuisi paremmin. Ainakin samoilla tehosteiden vesillä silloin uiskennellaan ja ehkä panostetaan (Michael Crichtonin) tarinaan eikä vain shokeeraavan julmiin tai silmiä hipovan kauniisiin futuristisiin maisemiin kuten The Cellissä lopulta käy.
Pisteet:
Arvosteltu: 27.06.2006
Katsottu: DVD
Entisen musiikkivideo ohjaaja Tarsem singhin esikoisohjaus The Cell on visuaalisesti hieno elokuva. Leffa on suoraan sekoitus monista tutuista sarjamurhaaja ja scifi elokuvista!
F.B.I.n agentti Peter Novak (Vince Vaughn) on joukkojensa kanssa jahdannu sarjamurhaaja Carl Stargheria (Vincent D,Onofrio) joka kaappaa naisia ja hukuttaa heidät salaiseen kammioonsa. Carl kaappaa uuden naisen ja Peter Novak saa vihiä Carlin olin paikasta. Peter onnistuu löytämään Carlin, mutta tämä on vajonnut komaan oudon sairautensa takia. F.B.I päättää käyttää hyväkseen erään tiederyhmän ja psygologi Catherine Deanen (Jennifer Lopez) metodia jolla voi mennä ihmisen ajatuksiin. Catherine päättää ottaa riskin ja mennä Carlin päänsisään. Tästä alkaa matka hulluuden maailmaan, ehtiikö Catherine hakemaan vastauksen, että
missä Carlin salainen kammio on?
Kuten tuossa jo mainitsinkin visuaalisuudessa ei olla säästelty. Elokuvan värit olivat huikeita ja tehosteet toimivia. Carlin päänsisäinen näkymä oli todellakin kuin jostain pahimmasta painajaisesta, mutta elokuva ei suinkaan kokonaan ole pelkkää visuaalisuutta tai tehosteita. Varsinkin elokuvan alkupuoli satsasi enemmän henkilöhahmojen esittelyyn. Näyttelijät tekivät kanssa hyvää työtä elokuvassa. Jennifer Lopez vähän arvailutti pääosassa, mutta ihan hyvin J.Lo homman hoiti. Vince Vaughn oli hyvä Peterinä. Vincent d.Onofrio teki mainion psykopaatin ja hänen päänsisäisen demonin tulkinnan.
Kokonaisuutena The Cell on visuaalisesti hieno sarjamurhaajatrilleri ja matkasta suoraan pahuuden painajaiseen.
nimimerkki: andy
Pisteet:
Arvosteltu: 28.09.2005
Katsottu: DVD
Kylläpä pukkas yllätyksen! Ostin Jennifer-leffan ja sainkin jumalattoman hyvän trillerin. Jennyn perätkin jäi sivuosaan. Leffa vei kertakaikkiaan mennessään.
K-18 on perusteltu rajoitus, sillä elokuvassa on suht' heviä kamaa. DVD:n kannessa leffaa verrataan Uhrilampaisiin, Seitsemään ja Matrixiin. Jättäisin Seiskan tuosta listasta. Vertaamiseen muihin em. leffoihin löytyy perustelut, jos nyt elokuvaa kannattaa verrata yhtään mihinkään.
Juoni on pelkistettynä sarjamurhaajan tuoreimman uhrin pelastaminen. Uhri viruu vedellä täyttyvässä sellissä. Ongelmana on psykon vajoaminen kasvin tasolle, samalla kun Cops nappaa ukon, sekä ajan rajallisuus.
Jenniferin esittämän henkilön mieli siirretään murhaajan vinoutuneeseen ajatusmaailmaan, jotta uhrin olinpaikka selviäisi. Ja siitähän revitäänkin irti aikamoinen visuaalispektaakkeli. Nimenomaan nämä aivokuvaosuudet sisältävät todella hienoja kuvia – leffan ensimmäisistä sekunneista lähtien.
Kaiken kaikkiaan The Cell kuuluu siihen leffakategoriaan, joka saa uppoamaan tunnelmaan ja tapahtumiin. On hyvän elokuvan merkki kun on fiiliksessä mukana. Elokuvan ainoa miinus on helposti oletettava ratkaisu. Jotenkin tuntui että juoni jäi hienojen kuvien jalkoihin.
DVD:llä on extrasälää mukavasti. Erityisesti Viljamia lämmitti Psyyketesti. Sen tuloksena Viljami on tasapainoinen, ei lainkaan murhahaluinen ja sympaattinen persoona. Tosin elokuvan katsottua Viljami kyllä vastaisi erilailla siihen koirakysymykseen, mikä saattaisi johtaa psyyketestissä eri lopputuloksen.
Pisteet:
Arvosteltu: 27.05.2001
Katsottu: DVD
