Kylläpä pukkas yllätyksen! Ostin Jennifer-leffan ja sainkin jumalattoman hyvän trillerin. Jennyn perätkin jäi sivuosaan. Leffa vei kertakaikkiaan mennessään.
K-18 on perusteltu rajoitus, sillä elokuvassa on suht’ heviä kamaa. DVD:n kannessa leffaa verrataan Uhrilampaisiin, Seitsemään ja Matrixiin. Jättäisin Seiskan tuosta listasta. Vertaamiseen muihin em. leffoihin löytyy perustelut, jos nyt elokuvaa kannattaa verrata yhtään mihinkään.
Juoni on pelkistettynä sarjamurhaajan tuoreimman uhrin pelastaminen. Uhri viruu vedellä täyttyvässä sellissä. Ongelmana on psykon vajoaminen kasvin tasolle, samalla kun Cops nappaa ukon, sekä ajan rajallisuus.
Jenniferin esittämän henkilön mieli siirretään murhaajan vinoutuneeseen ajatusmaailmaan, jotta uhrin olinpaikka selviäisi. Ja siitähän revitäänkin irti aikamoinen visuaalispektaakkeli. Nimenomaan nämä aivokuvaosuudet sisältävät todella hienoja kuvia – leffan ensimmäisistä sekunneista lähtien.
Kaiken kaikkiaan The Cell kuuluu siihen leffakategoriaan, joka saa uppoamaan tunnelmaan ja tapahtumiin. On hyvän elokuvan merkki kun on fiiliksessä mukana. Elokuvan ainoa miinus on helposti oletettava ratkaisu. Jotenkin tuntui että juoni jäi hienojen kuvien jalkoihin.
DVD:llä on extrasälää mukavasti. Erityisesti Viljamia lämmitti Psyyketesti. Sen tuloksena Viljami on tasapainoinen, ei lainkaan murhahaluinen ja sympaattinen persoona. Tosin elokuvan katsottua Viljami kyllä vastaisi erilailla siihen koirakysymykseen, mikä saattaisi johtaa psyyketestissä eri lopputuloksen.
